sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Tukiverkosto

Välillä opiskelu on rankkaa ja monet erilaiset tehtävät, asiat ja ajatukset vaivaavat. Kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle pitäisi muistaa, ettei kenenkään tarvitse jaksaa yksin. Aina on joku jolle voi kertoa ja joka kuuntelee. Sitä varten meillä on konservatoriolla tukiverkosto, joka auttaa.

Opettajat ovat aina valmiita auttamaan. Kun uskaltaa rohkeasti mennä juttelemaan tuntia ennen, sen jälkeen tai pyytää häntä varaamaan aikaa sinulle, saat apua tai tukea varmasti. Jos tehtävämäärä kasvaa ylitsepääsemättömän suureksi, voi opettajan kanssa jutella asiasta ja pyytää lisäaikaa. Myös opettajat voivat auttaa halutessasi varaamaan ajan muualle mistä voit saada apua.

Meillä on myös käytössämme psykologi, terveydenhoitaja ja kuraattori. Heille voi laittaa viestiä, soittaa tai varata ajan, jos haluaa jutella jostain mieltä painavasta ongelmasta. He kaikki ovat luotettavia kaikinpuolin ihania ihmisiä.

Kuraattori:

Tiina Vihantola
Kuraattori antaa keskusteluapua opiskeluun, elämäntilanteeseen ja jaksamiseen liittyvissä asioissa. Mikäli on opiskelupulmia, vaikea elämäntilanne, ihmissuhdehuolia, ahdistusta, päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia tai epäselvyyttä asunto-, raha- tai muissa arjen asioissa, kannattaa ottaa yhteyttä kuraattoriin.

Psykologi:

Mira Numminen
Voit ottaa psykologiin yhteyttä, kun kaipaat tukea esim. jännittämiseen, ahdistukseen, mieliala-asioihin, motivaatio-ongelmiin, ihmissuhdeongelmiin tai elämänhallintaan liittyvissä asioissa. Tai kun kaipaat ulkopuolista kuuntelijaa ja keskustelijaa esim. sekavan tai haastavan elämäntilanteen jäsentämiseen.

Terveydenhoitaja:

Taija Suomalainen
Terveydenhoitajalta voi pyytää apua samankaltaisiin ongelmiin kuin kuraattoria tai psykologia. Terveydellisissä ongelmissa auttaminen on terveydenhoitajan työtä ja hän on valmis auttamaan tarvittaessa.

Myös muut opiskelijat ovat varmasti valmiita kuuntelemaan. Välillä avun pyytämiseen voi olla pienempi kynnys ystävältä. Joskus heillä voi olla myös enemmän tietoa tai kokemusta, jolloin vertaistukea on helpompi saada.

Kaikki mieltä painavat asiat kannattaa selvittää, sillä opiskelujen aikana tulee melko varmasti vaikeita hetkiä. Niistä on helpompi selvitä muiden avulla ja pitää aina muistaa ettei kukaan ole yksin. Opettajat, psykologi, kuraattori ja terveydenhoitaja ovat opiskelijoita varten ja valmiita auttamaan.

Älä jää yksin ongelmiesi kanssa!

~Helmi

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Ykkösvuoden tanssinopiskelijoiden sooloteokset


Ykkösvuoden tanssinopiskelijoiden sooloteokset


Kirjoitin helmikuun alussa blogitekstiä liiketutkielmista, jossa jaoin tuntemuksiani soolojaksosta ja omasta taiteellisesta työskentelystä. Blogitekstini ei kuitenkaan päässyt oikeuksiinsa ja tullut julkaistuksi sooloviikolla, minkä vuoksi päädyin lopullisessa tekstissäni yhdistelemään sekä sooloviikon pyörteissä naputeltua blogitekstiä, että reflektointia näin jälkikäteen. Kuljetaan siis kuukausi takaperin ajassa helmikuun alkuun, jolloin konservatorion ykkösvuoden opiskelijoiden sooloteokset odottelevat ensiesityksiään Liikelaiturilla.

”Ensi viikon lopussa Liikelaiturin lavalla nähdään ykkösvuoden tanssinopiskelijoiden liiketutkielmien kirjo. Sooloillat koostuvat muun muassa erilaisista lajifuusioista, tarkasta liikkeen ja kehon tutkimisesta, sekä improvisaatioon heittäytymisestä.

Soolotyöt ovat osa tanssijanopintoihimme kuuluvaa taiteellista työskentelyä. Teokset ovat syntyneet liike- sekä teemalähtöisesti ja niiden valmistelu alkoi viime vuoden loppupuolella. Nyt helmikuun alussa alamme olla soolojen suhteen loppusuoralla; sooloviikon ohjelmassa on katsomon ja tilan rakennus, sekä tekniikka- ja valoharjoitukset. Sooloteostemme tekoprosessi on myös oman teoksen suunnittelun ja koreografioinnin lisäksi myös muuten monipuolisesti alan käytäntöihin perehdyttävä. Tutustumme sooloprosessin aikana valo- sekä äänitekniikkaan ajamalla opiskelijakollegan tekniikan tämän teoksessa ja jakson aikana tutustumme myös tuotannon ja markkinoinnin tehtäviin puhtaan käytännön kautta.

Olemme läpi soolojakson jakaneet töitämme muiden kanssa. Tällöin saa kuulla ulkopuolisen kommentteja, sekä saa tukea omaan taiteelliseen työskentelyyn. Samalla pääsee näkemään myös muiden työskentelyä ja edistymistä, minkä olen kokenut henkilökohtaisesti hyvin inspiroivaksi ja avartavaksi.

Joskus voi olla vaikeaa kestää oman työn keskeneräisyyttä, mutta oman taiteellisen työn avaaminen muille ihmisille kesken työskentelyprosessin on usein työskentelyä edistävää. Omaa taiteellista työtä tehdessä olen huomannut erityisesti, että asiat ottavat muotonsa pikkuhiljaa ja loksahtavat paikoilleen ajan kanssa, joten itsekriittisyys keskeneräistä työtä kohtaan usein lähinnä vain jarruttaa prosessia.

Liiketutkielmamme saavat esityksensä Liikelaiturilla(Yliopistonkatu 58 D) aikataululla:
to 7.2. klo 19.00
pe 8.2. klo 19.00
la 9.2. klo 14.00 ja 17.00
Tilaisuuksiin on vapaa pääsy, tervetuloa!”

                                          Kulmikas on pyöreä on kulmikas, Sohvi Kenraali

Sooloteosten esitysrupeamat tuntuivat rikastuttavalta kokemukselta. Koin luokkamme tiivistyvän soolojakson aikana kaikkien tsempatessa toisiaan ja toivoen yhteistä onnistumista. Rikastuttavana koin myös oman itsen jatkuvan opettelun. Soolojen aikana heräsin taas ajattelemaan kuinka valmistaudun esitykseen ja kuinka myös palautan kehoni ja mieleni päivän esiintymisestä.

Liiketutkielmien työstäminen ei kuitenkaan loppunut täysin seinään Liikelaiturilla viettämämme viikonlopun jälkeen. Viimeisen esityksen jälkeen Liikelaiturin tila purettiin ja sooloajatukset saattoivat valua jo hieman enemmän taka-alalle. Kuitenkin tuoreeltaan sooloteosten esitysten jälkeen kirjoitimme työraportin, jossa kävimme vielä tarkemmin läpi soolojaksoa, omaa taiteellista työskentelyä ja sen tuloksena syntynyttä teosta. Raportin lisäksi kävimme soolojaksossa meitä mentoroineen opettajan kanssa henkilökohtaisen reflektointikeskustelun.

Sooloteosten reflektointi jälkikäteen tuntui ainakin omalle kohdalleni antoisalta. Tarkassa aikataulussa teoksen puristaminen saattaa paikoitellen nopeiden ratkaisujen vuoksi syödä mahdollisuuksia toteuttaa omaa näkemystä halutulla tavalla. Jälkikäteen teoksen pariin palatessa saattaa mielessä olla monta teoksen kehittely- ja jatkoideaa, jotka on erinomaista pitää mielessä. Ajan kanssa ja oikean mahdollisuuden sattuessa kohdalle, voi olla, että alkuperäinen sooloteos saa uuden ensi-iltansa kehitettynä ja yhä pidemmälle vietynä versiona.

-Vellamo, ykkösvuoden tanssinopiskelija


lauantai 23. helmikuuta 2019

Kouluarki ja -matkat

Hei! Opiskelen tällä hetkellä 1. vuosikurssin peruskoulupohjaisena opiskelijana Tampereen konservatoriossa tanssialan perustutkintoa. Kouluarkeeni kuuluvat pitkät koulumatkat. Kerron miltä matkat ovat tuntuneet, miten ne ovat vaikuttaneet jokapäiväiseen elämääni sekä mitä kouluarkeni sisältää

Asun itse Hämeenkyrössä ja kuljen sieltä joka päivä Tampereelle kouluun. Jos menen konservatoriolle suoraan, matkat kestävät päivässä yhteensä noin. 2h20min edestakaisin sisältäen vaihdot ja kävelymatkat. Joskus tosin aloitan päiväni TYK:ssä. Yleensä herään aamuisin klo: 6.15 valmistautumaan lähtöön. Tampereella olen noin klo: 7.40. Siellä vaihdan bussia, jos meillä on ensiksi tanssitunnit. Jos ei ole, kävelen suoraan bussipysäkiltä lukioon. Päivien aikataulut ovat vaihtelevia. Yleensä lukio alkaa aamulla 8.05 tai konservatoriolla klo: 8.50-9.10. Koulupäivät loppuvat lukiolla klo: 15.15. Konservatoriolla se vaihtelee päivittäin tällä hetkellä 14.40-16.30 välillä. Bussit kulkevat onneksi yleensä sopivasti ja lähtevät heti koulun jälkeen. Matkustaminetuntui aluksi raskaalta, kun se vei päivästä aika paljon aikaa. Siihen kuitenkin tottui pikkuhiljaa, eikä se tuntunut enää niin raskaalta ja pitkästyttävältä hetken kuluttua. Olen oppinut käyttämään aikaa hyödyksi, kuten esimerkiksi suunnitellen koulutehtäviä. Välillä myös nautin siitä, että pääsen bussiin, varsinkin aamuisin. Siinä saa hetken aikaa levätä ja henkisesti valmistautua ennen koulun alkua. 

 Pitkänmatkan matkustaminen kouluun ei siis ole mahdotonta. Se on ihan hyvä vaihtoehto, jos ei ole mahdollista muuttaa koulun lähelle tai ei ole valmis siihen. Haluaisin kuitenkin muuttaa jossain vaiheessa Tampereelle opintojeni aikana, koska se huomattavasti säästäisi aikaa ja saisin viettää enemmän aikaa Tampereella ja olla huolehtimatta bussiaikatauluista. Joskus koulussa on ollut jotain ilta- tai viikonlopputoimintaa, johon bussiaikataulut eivät ole sopineet, tai busseja ei ole niin myöhään enää mennyt. Kyyti on silloin järjestynyt vanhempien avulla. Matkoihin saa tukea Kelan koulumatkatuen kautta, joten bussiliput eivät kovin suuresti verota lompakkoakaan.

-Shanti 

perjantai 15. helmikuuta 2019

Tanssin uudet tilat

Konservatorion tanssipuoli muutti uusiin tiloihin syksyllä, esitellään ne tilat vielä kaikille jotka ei ole meillä päässeet käymään! Sisäänkäynti tapahtuu nykyään rakennusten väliseltä sisäpihalta.

Ovesta pääsee tähän käytävään, josta nousemalla rappuset kaksi kerrosta ylöspäin pääsee suoraan tanssintilojen ulko-ovelle. Ja kaikki reippaat tanssijathan käyttävät aina rappusia ;)!



 Ulko-ovella ensiksi jätetään kengät telineeseen, ja nurkan takaa löytyy naulakko ulkovaatteille.



Tämän käytävän varrelta pääsee myös kaikkiin kolmeen tanssisaliin, jotka on nimetty mielikuvitusta käyttäen isoksi saliksi, pieneksi saliksi ja minisaliksi.


Pieni sali
Iso sali

Ulko-ovelta oikealle lähdettäessä nurkan takaa löytyvät vessat, ja vasemmalle lähdettäessä pukuhuoneet, joita on kaksi tytöille, yksi pojille ja yksi opettajille. Pukkareiden jälkeen käytävällä tulee teorialuokka, jonka jälkeen käytävä aukeaa oleskelutilaksi, josta löytyy pieni keittiö, sohva ja pöytiä. Oleskelutilaa vastapäätä on hallintosiipi, jossa on kokoushuone ja opettajien työhuoneita. 






-Kia 

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Kiireettömyys, positiivisuus ja mostly me

Kiireettömyys, positiivisuus ja mostly me -motto on ensimmäisen lukuvuoteni aikana konsalla tullut varsin tutuksi. Mitä lausahdus oikeastaan voikaan tarkoittaa tai pitää sisällään tai miten se voi näkyä opiskelijan arjessa? Tulkintoja ja mietteitä motosta on varmasti yhtä monta, kuin konsalla on opiskelijoita, opettajia ja muita henkilökunnan jäseniä, eli yksiselitteistä ja oikeaa vastausta ei varmastikaan ole. Seuraavassa kerron, miten olen ajatusta itselleni jäsennellyt.



 Kiireettömyys

Kiireettömyys on ehkä minulle moton tärkein ja eniten työtä vaativa osa, sillä opinnot ovat välillä paljon työtä ja aikaa vaativia. Ideaalitilanteessahan asiat aloitettaisiin kiireettömästi ja pikkuhiljaa ajoissa, jolloin ne valmistuisivat ajallaan, eikä niiden kanssa ehtisi tulla kiire.                      
Aina 24 tuntia vuorokaudessa ei kuitenkaan riitä tähän, ja jos kaikesta huolimatta kiireen keskelle päätyy, on syytä hetkeksi pysähtyä miettimään, miten olisi järkevää toimia, sillä tunnetusti kiirehtimällähän harvoin saa mitään hyvää aikaiseksi. Yritänkin muistuttaa itseäni siitä, ettei kaikkea tarvitse suorittaa heti kerralla, vaan on ihan okei ottaa oma aikansa asioiden hoitamiseen.                       
 Kiireettömyys ei tässä tilanteessa tietenkään tarkoita asioiden huoletonta valmistumista joskus kun siltä tuntuu, vaan tavoitteita pitää olla asioiden aikaansaamiseksi. Yleensä asetankin osatavoitteita, jottei kuilu nykytilanteen ja määränpään välillä tunnu mahdottomalta. Päätän esimerkiksi maanantaina, että tänään hoidan tämän asian ja keskiviikkoon mennessä olen hoitanut myös nämä asiat. Näin todennäköisemmin vältän tilanteen, jossa minulla on viikonlopulle hirveä kasa rästitehtäviä, joita sitten hädässä ja kiireessä pakerran, ennen kuin päälle kasaantuvat vielä seuraavankin viikon tehtävät. 
Saman kannattaa ajatella pätevän myös jonkin uuden taidon opettelemisessa. Minun ei heti ensimmäisellä yrittämällä tarvitse osata täydellisesti 32:a fouetté-piruettia, vaan voin ensin opetella pyörimään vaikka kolme piruettia ja sitten pikkuhiljaa lisätä määrää. Tämä on kaiken lisäksi myös turvallisempi tapa lähestyä jotakin uutta taitoa, sillä väkisin vääntäminen huonolla tekniikalla ei kannata. Taidot kuitenkin vaativat puhdasta suoritustekniikkaa ja tietysti myös toistoja, jotta vammoilta vältytään. Joskus olen kuullut sanonnan, että tarvittaisiin 1000 toistoa, että jonkin taidon voisi osata, joskin väittämän yleistettävyys tuntuu hieman kyseenalaiselta. Joka tapauksessa pikkuhiljaa hyvä tulee! 
 Kiireettömyys ei kuitenkaan koske vain minua ja minun arkeani ja minun osaamistani, vaan on myös tärkeä suoda muille aikaa samoissa asioissa, missä itselleen sitä pyrkii suomaan. Kaikilla muillakin kuitenkin on ihan yhtä lailla kiire omien tehtäviensä kanssa ja samalla tavalla he kokevat painetta oppia uusia asioita. Kaikkien on parempi olla, kun ketään ei hoputa, koska kukaan tuskin nauttii muiden hoputtamisesta saatikka sitten itse hoputetuksi tulemisesta. Parhaassa tapauksessa kiireetön suhtautuminen itsensä lisäksi myös muihin edistääkin positiivista ilmapiiriä, mikä onkin hyvä aasinsilta seuraavaan.


Positiivisuus                        
                                                                                                
Positiivisuus kulkee aika kivasti käsi kädessä kiireettömyyden kanssa, sillä kiireisinä hetkinä positiivisuudestakin on apua. Jos ajattelen, etten saa mitään valmiiksi ajoissa, enkä koskaan opi niitä 32:a fouettéta, niin näin myös varmasti käy. Jos sillä hetkellä muistutan itseäni siitä, että kaikki aloittavat jostakin, eikä kukaan ole seppä syntyessään, tilanne ei ehkä tunnukaan niin surkealta. Itselleen olisi ihan hyvä antaa välillä aikaa ja myös kehuja jo saavutetuista asioista, eikä vatvoa ja märehtiä niitä asioita, joita ei osaa, tai jotka ovat kesken tai tekemättä. Nimittäin keittiöpsykologinen faktahan on se, että positiivisuus lisää positiivisuutta ja vastaavasti negatiivisuus lisää negatiivisuutta. Ihan tutkittua faktaa puolestaan on se, että positiivisuus niin ympäristössä kuin ajattelussakin edistää oppimista. Eli sen sijaan, että vaipuisin vastoinkäymisiä tai kiirettä kohdatessani synkkyyteen ja negaatioon, yrittäisinkin kertoa itselleni, että kyllä minä vielä opin, ja että asiat tuppaavat järjestymään ja ratkaisut syntymään.                                                        
Ihminen on kuitenkin siitä jännä eläin, että valitettavan helposti me tuppaamme huomaamaan ne negatiiviset asiat ja unohtamaan positiiviset: 10 asian joukosta, joista yksi on negatiivinen ja loput positiivisia, huomataan ja muistetaan helposti vain se yksi negatiivinen asia ja unohdetaan ne yhdeksän positiivista. Ja jos nämä yhdeksän positiivista asiaa esimerkiksi koulutyöstä saadusta palautteesta tukisivat oppimistani paremmin, kuin keskittyminen siihen yhteen negatiiviseen, minähän teen itselleni ihan valtavan karhunpalveluksen muistamalla vain sen negatiiviseksi kokemani asian!  
Täytyy kyllä myöntää, että jos omaa tekemistäni sekä suhtautumistani itseeni ja osaamiseeni tarkastelen, valitettavan useinhan syyllistyn juurikin tähän negatiivisuuteen taipuvaiseen ajatteluun, vaikka sitä kuinka yrittää muistuttaa itseään tekemään toisin. Itsestään hyvien asioiden huomaaminen tai myöntäminen tai kehujen vastaanottaminen tuntuu jollain tapaa ihan tavattoman haastavalta. Vaikka kehujen saaminenhan on ihanaa! Toisissa ihmisissä on jotenkin helpompi nähdä positiivisia asioita.  Liian harvoin heillekään tulee kuitenkaan ääneen sanoen tai muilla keinoilla ilmaisten näitä hyviä asioita kerrottua. Tämä on kamalan ristiriitainen asia! Toisaalta sitä toivoo saavansa kehuja, mutta sitten niitä ei kuitenkaan osaa ottaa vastaan tai ehkä antaa tarpeeksi usein ja saadun hyvän palautteen joukosta helposti muistaa sen negatiiviselta tuntuneen jutun. Ja jos positiivisuus lisää positiivisuutta ja edistää parhaimmillaan oppimista, miksemme sitten muista kehua toisiamme enemmän?
                     

Mostly me
                                                                                                           
                     Aivan KAIKKI, mitä juuri edellä tulin pohtineeksi koskee juuri minua ja sinuakin, joka nyt varmaankin jonkinlaista mielipidettä itsekin paraikaa muodostat lukemastasi! Vaikka välillä yksilönä ajatusta voi olla vaikea ylläpitää, ja sen tulee toisinaan kuulleeksi ja itsekin sanoneeksi jonkinasteisen epätoivon hetkellä osittain läppänä, ajatus tuo kuitenkin tuolloinkin hymyn ainakin minun kasvoilleni ja antaa jotain lisää kulloiseenkin tilanteeseen. Onkin tärkeää, että yhdessä pidetään tuota ajatusta hengissä (kukin omista näkökulmistaan käsin tietysti), sillä silloin se todennäköisemmin toimii ja ajaa asiaansa kaikista parhaiten.                               
                               

-Sohvi, ensimmäisen vuosikurssin opiskelija

tiistai 15. tammikuuta 2019

TTT Myrsky työharjoittelu

Hei! Olen 1. vuosikurssin peruskoulupohjainen opiskelija. Meillä Konservatorion tanssinopiskelijoilla on mahdollisuus päästä koulun kautta koulun ulkopuolisiin työharjoitteluihin. Tampereen Työväen Teatterilla esitetään tänä keväänä Willian Shakespearen Myrsky näytelmää ja muutama opiskelija sai mahdollisuuden osallistua avustajaksi. Nyt kerron teille minun tavallisesta päivästä, kun on mukana koulun ylimääräisessä produktiossa.


TIISTAI 

Päivä alkaa virallisesti klo 8:05 lukio-opinnoilla TYK:issä. Tässä jaksossa meillä on matematiikan ja englannin kurssit. Itse joudun heräämään kuitenkin aikaisin aamulla koulumatkan takia, joten riittävät yöunet ovat tärkeitä pitkissä päivissä. Lukiolla ollaan klo 10:45 asti jonka jälkeen siirrymme bussilla Trikoon tanssisaleille. Koululle tulemme mahdollisimman nopeasti, jotta ehdimme lämmitellä ennen klo 11:20 alkavaa balettituntia. 80 minuutin baletin jälkeen on ruokatauko, joka tänään kestää 40 minuuttia. Koulun vieressä on ravintola 4 Vuodenaikaa, jonka noutopöydästä saamme nauttia päivittäin. Ruokailun jälkeen on vuorossa tuotantotiimiä. Koulusta pääsemme kello 14:40. Itse jäin treenaamaan koulun jälkeen vielä salille omaa liiketutkielmaani/sooloa. Soolot esitetään jo helmikuun alussa Liikelaiturilla. Ennen Tampereen Työväen Teatterilla klo 18:30 alkavia Myrskyn harjoituksia teen vielä lukiolta ja Konservatoriolta tulleita tehtäviä. Kun on päivät melkein täynnä, pitää ylimääräinen aika käyttää koulutehtävien tekemiseen.  Pääsemme kotiin Myrkyn harjoituksista klo 22, josta suuntaan suoraan kotiin ja nukkumaan. Ja seuraavana päivänä lähes sama uudestaan. 


- Karla

maanantai 28. toukokuuta 2018

3 tulevaisuutta

"3 tulevaisuutta on Tanssiteatteri MD:n ja Tampereen konservatorion yhteistyön tulos, joka tuo näyttämölle eri tanssijasukupolvien kohtaamisen." 



Keväällä 2018 ensi-iltansa sai Tanssiteatteri MD:n Hällä-näyttämöllä Valtteri Raekallion nykytanssiteos Sinä minäsi kanssa sinuiksi, minä sinäni kanssa minuiksi. Teos toteutettiin yhteistyössä Tampereen konservatorion tanssinopiskelijoiden kanssa. Teos esitettiin 3 tulevaisuutta-teosillassa ensimmäisen kerran 23.3.2018. Tanssijoina teoksessa olivat Sonja Aaltonen, Anni Honkanen, Lotta Mirtti, Saara Saraste, Miro Puranen, Vilma Hartikainen, Christa Ropponen ja Mira Walta 

Valtteri Raekallio on helsinkiläinen tanssija-koreografi, joka on työskennellyt tanssijana yli 60 teoksessa ja 40 eri maassa. Raekallion oma koreografinen työskentely liikkuu useiden taiteenlajien rajapinnoilla. Hänen teoksiaan on nähty yli 100 tanssi- ja elokuvafestivaalilla ympäri maailmaa. Raekalliolle on myönnetty Uudenmaan taidepalkinto 2017 ja Pro Dance stipendi 2005. Vuodet 2017–2021 Raekallio työskentelee valtion taiteilija-apurahalla. 



Kuvia teoksesta Sinä minäsi kanssa sinuiksi, minä sinäni kanssa minuiksi: