maanantai 23. tammikuuta 2023

Harrastuksen ja koulun yhdistäminen

 Moikka 

Oon Emilia, kolmannenvuoden pk-pohjainen opiskelija. Kun tulin konsalle treenasin tanssin maajoukkueessa monta tuntia päivässä lähes jokapäivä. Koulun ja harrastuksen yhdistäminen oli ensin aika helppoa, koska isoihin treenimääriin oli totuttu. 


Konsalla tanssia oli kolmetuntia päivässä neljänä päivänä viikossa ja teoriatunnit sekä lukio siihen päälle. Koulun jälkeen suunta jatkui omaan harrastukseen jossa treenattiin toiset kolmetuntia. Sitten mentiin illalla kotiin opiskelemaan. Ensimmäinen vuosi meni suhteellisen helposti enkä mitään ylikuormituksen merkkejä huomannut.  Toisen vuoden syksyllä se treenimäärä joka oli ollut minulle suhteellisen normaali alkoi tuntumaan ja keväällä koulunkäynnistä tai muustakaan ei tullut yhtään mitään, koska jaksamista tai motivaatiota ei ollut mihinkään ylimääräiseen. Tehtäviä jäi rästiin ja tässä niitä nyt sitten tehdään viimeisenä vuotena 


Kesän vietin pois omasta harrastuksestani ja mietiskelin haluanko jatkaa näin ja olla ensikeväänä aivan loppu vai muuttaa suuntaa ja kokeilla, että veisikö se minua enemmän eteenpäin kuin tämänhetkinen meno. 

Viimeistä kouluvuotta konsalla viedään ja se on aloitettu syksyllä rennosti ja olen alkanut keskittymään enemmän palautumiseen ja huomioinut omaa jaksamistani 

Emilia  

keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Palautuminen ja lepo

 Hei! 

Oon Jenni, toisen vuoden tanssinopiskelija, ja kirjoitan nyt ajatuksiani levosta ja palautumisesta tanssinopiskelijana. Mulla itselläni on ollut palautumisen kanssa vähän ongelmia, koska teen yhtä aikaa kaksoistutkintoa, sekä töitä tanssinohjaajana. Olen vasta tänä syksynä oppinut kuuntelemaan paremmin kehoani ja sen vaatimuksia palautumisen suhteen. 


Usein tanssijat ajattelee treeniä niin, että mitä enemmän sen parempi. Kyllä treeniä tietysti pitää olla paljon, jos haluaa kehittyä tanssijana. Mutta toisaalta jos treeniä on liikaa, ei siitä saa enää hyötyä irti. Jos keho on liian väsynyt, voi treeni mennä ns. Hukkaan. Usein myös liika treenaaminen kuormittaa henkisesti, jolloin voi motivaatio tanssiin kadota. Pitäisi siis löytää kultainen keskitie treenin ja levon määriin. Itselläni palautumiseen on auttanut se, että kirjaan viikottaiset treenit lukujärjestykseksi. Kun näkee konkreettisesti milloin on paljon tanssia ja milloin vähemmän, on paljon helpompi suunnitella omaa tekemistään. Suunnitelmassa pysyminen on tietysti vaikeampi asia. 


Tanssijana pitää välillä myös yrittää olla armollinen itselleen. Aina ei mene treenit hyvin ja välillä riittää sen päivän paras suoritus. Jos täydellisyyttä tavoittelee liikaa, voi se olla lopulta terveysriski. Rikkinäinen keho tai mieli vaikeuttaa opiskelua vielä enemmän. Väsymys pitää siis tunnistaa ajoissa, ettei se keräänny liikaa. <3 

torstai 5. toukokuuta 2022

Tanssilyhäri osa 2.


Teoksen toteutus 

 

  Demon jälkeen meillä oli pari viikkoa aikaa kasata tanssijat ja näyttelijät, sekä hioa kokonaisuus valmiiksi. Tapasimme kolmistaan suunnittelun merkeissä ja pidimme yhteisiä treenejä muille tanssijoille. Yhteisissä treeneissä kävimme läpi kohtausten tunnelmaa ja koreografiaa. Lopullinen kokoonpano muuttui matkan myötä, joka aiheutti haasteita. Lisäksi harjoituksia oli tiiviisti viimeisillä viikoilla, mutta kokonaisuudessaan vähän. Olimme kuitenkin tanssijoiden heittäytymiseen ja työpanokseen todella tyytyväisiä. Sen ansiosta saimme kokonaisuuden kasaan ajallaan. Mukaan tanssimaan lähti koulumme nykyisiä ja entisiä opiskelijoita. Kiitos teille! <3 

 

   Ensimmäinen kuvauspäivä saapui nopeasti. Juha Salminen a.k.a tuottaja oli järjestänyt kuvauspaikat Tampereen alueelta toiveidemme pohjalta ja luonut aikataulut kuvauspäiville. Kuvaukset olivat jaettu kahdelle päivälle eri viikkoina. Kuvasimme kaksi kohtausta ensimmäisenä päivänä, jotka sisälsivät improvisaatiota. Näin saimme aikaa koreografisten kohtausten harjoitteluun, jotka kuvattiin siitä seuraavalla viikolla. Pääsimme kokeilemaan monenlaisten kohtausten tekemistä kuten kuvista näkyy!

 

Valokuva: Pirjo Tuominen 
       
                            Tuulia Soininen, Vera Manerus, Aino Saloniemi, Reetta Kauremaa
 
                                                        
 
 
Valokuva: Pirjo Tuominen 
 
Vera ensimmäisen päivän kuvauksissa
 



   Toinen kuvauspäivä alkoi Varalan grillikatokselta, jossa meidän onneksemme paistoi aurinko. Tälle päivälle oli koreografioitua settiä, joka kuvattiin ulkona. Saimme päivän ensimmäisen kohtauksen purkkiin nopeasti ja jatkoimme siitä metsästämään viimeiset asusteet seuraavaan kohtaukseen. Osan vaatteista saimme ostettua budjetin avulla ja osa hyödynnettiin tanssijoiden omien vaatekaappien sisältöä. Toinen kuvauspaikka sijaitsi Kuivaamon skeittihallissa. Saimme tilasta nauhoitettua teemaan sopivia ääniä. Tilana halli oli tanssijalle epämukava betonilattian, sekä lämpötilan vuoksi. Koreografissa olimme kuitenkin ottaneet huomioon tilan mahdolliset rajoitteet. Kuvauskohteet olivat visuaalisesti juuri sitä mitä toivoimmekin. Teos saatiin kunnialla maaliin ja oli aika nostaa maljat.  

 

     Valokuva: Juha Salminen  
 
                                     Samuel Metsänen Varalan rannassa improilemassa
 
                                                      

 

      Valokuva: Juha Salminen 
 
                        Tanssijat Antero Lehtonen, Emma Vähätalo, Reetta Kauremaa, Julia Tamminen ja                                    Verna Leppänen sekä kuvaaja Veera Lintula
 
                                                              

 

 

                                                           Valokuva: Juha Salminen 
 
                                     Kohtauksia kuvattiin moneen otteeseen eri kulmista

 


  Teknisesti lyhytelokuvan toteuttaminen oli meille uutta. Kuvaukset toteutettiin pätkissä useista kuvakulmista. Hyvän taustatyön ja taitavien tekijöiden ansiosta saimme kohtaukset sujuvasti kuvattua. Tämä vaati kuitenkin myös kuvaajilta ja ohjaajalta improvisaatiota, sillä henkilömäärät olivat raakaversiosta muuttuneet ja sen myötä myös koreografiat hieman eläneet. Molemminpuoleisen joustavuuden ja hyvän luovan yhteistyön ansiosta pystyimme myös improvisoimaan ja ideoimaan kuvauksissa. Äänitimme myös kohtauksien reaaliaikaista ääntä ja kuvasimme ottoja mikitettyinä. Klipit ja äänitteet siirtyvät seuraavaksi leikkauspöydälle ja odotamme innolla lopputulosta. Teemme teoksen valmistuttua vielä yhden postauksen aiheen tiimoilta.

 Kuulemisiin! 

 

 


keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Tanssilyhäri osa 1.

  

Teoksen synty ja suunnittelu 

 

Tässä Aino, Reetta ja Claudia. Se o moro!  

  Me kerrotaan kolmessa blogipostauksessa koreografiointiprosessista tanssilyhytelokuvassa. Tuulia Soininen järjesti Voionmaan koulutuskeskuksen opiskelijoille tanssilyhytelokuva-workshopin, jonka prosessiin pääsimme osallistumaan koreografeina ja tanssijoina. Saimme tiedon tästä mahdollisuudesta koulun kautta ja otimme Soiniseen yhteyttä. Sovimme treffit vohvelikahvilalle ja rajasimme teoksen raamit. Tästä lähti aivoriihi kehkeytymään ja ideoimme kahvilassa, kunnes viimeiset vohvelin muruset olivat tuhottu. Ideoita tuli niinkin paljon, että haasteeksi koitui sisällön rajaus, mutta pääteemana alusta pitäen oli elämän kontrasti tässä hetkessä. Inspiraationa toimi sodan tuomat haasteet yksilöiden elämässä.  

  Alustavan suunnitelman eteenpäinviemiseen oli varattu kaksi viikkoa, joten suunnittelu tapahtui nopealla aikataululla. Juonenkaaren pohjalta päätimme kohtausten tunnelman ja äänimaailman. Musiikkien etsimiseen ei täyttä vapautta saatu, tekijänoikeussyistä ja käytimme äänialustana Soundstripe -sovellusta. Tästä lähdimme tutkimaan liikettä improvisaation kautta. Koreografioimme alustavan suunnitelman lyhytelokuvasta ja toimitimme sen Voionmaan opiskelijoille. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet kuinka monta tanssijaa saamme kasaan lopulliseen teokseen, joten loimme koreografiat toimiviksi henkilömäärästä riippumatta.  

  Palaveerasimme koko työryhmän kanssa ja lähdimme suunnittelemaan yhteistä linjaa teokselle. Oli hienoa nähdä kuinka paljon Voionmaalta oli lähtenyt porukkaa mukaan prokkikseen. Kävimme läpi toteutusmahdollisuudet, kuten budjetin, aikataulutuksen, kokoonpanon, lokaatiot yms. Tästä lähdimme viemään teosta kameravalmiuteen.

 

                            Tyytyväiset koreografit: Claudia Leinonen, Aino Saloniemi ja Reetta Kauremaa

lauantai 9. huhtikuuta 2022

Tanssijan etätyöskentelystä ja vähän työharkasta

Olen toisenvuoden opiskelija Kielo ja kerron nyt kokemuksiani etätyöskentelystä tanssijana. Pandemian seurauksena hain tanssin jatkokoulutuksiin kokonaan etänä ja meillä oli 2021 keväällä muutamia etänä pidettyjä tunteja. Isoimman kokemuksen virtuaalityöskentelystä sain kuitenkin työharjoittelustani teoksessa Anonymous (no)bodies, jonka suoritin täysin etäyhteyksien kautta. 

Anonymous (no)bodies on virtuaalinen yhteisötanssiteos, joka tutkii anonyymin kehon roolia, sekä virtuaalisen kehollisuuden mahdollisuuksia sosiaalisen kanssakäymisen sijoittuessa näytöille. Hybriditapahtuma toteutui marraskuussa 2021 Helsingissä ja samaan aikaan Zoom alustalla, koreografian on luonut Inka Wallis ja työryhmä. Etäyhteydet toivat paljon uusia haasteita, mutta antoivat myös uusia mahdollisuuksia. Miten virtuaalinen tila eroaa live tilanteesta? 

Etäyhteyksien kautta työskennellessä verbaalisuudella on iso painotus. On tärkeää, että pidetään jatkuvasti aktiivista ajatusten jakamista yllä, koska etänä asioita ei voi jättää tulkinnan varaan. Zoom alusta vaatii luottamista muihin ryhmän jäseniin, kenen kanssa toinen mahdollisesti jakaa tilaa? Miten toisen tila vaikuttaa minuun? Virtuaali alusta mahdollistaa asioiden samaan aikaan tekemisen, jonka takia onkin tärkeää miettiä miten pystyn olla mahdollisimman läsnä vaikka olenkin omassa tilassani. Pohdimme yhdessä työprosessin niitä keinoja joilla voisimme luoda virtuaalisesta tilasta turvallisemman tilan. Oma tuttu tila luo turvaa ja samalla haastaa. Oma tilani on täynnä muita virikkeitä ja ulkopuolisista ajatuksista on vaikeampi päästää irti. Työskentelyn alussa on syytä ottaa aikaa tilaan laskeutumiselle ja tilan valmistelulle työtä varten. Prosessi mahdollisti fyysisen monipaikkaisuuden, joka oli vapauttavaa. Lisää teoksesta voit halutessasi lukea Inka Walliksen nettisivuilta :) 

-kielo

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Kaksoistutkinnon opiskelijan kouluviikko

Moi!

Oon Sonja ja ensimmäisen vuoden opiskelija. Pääsin konsalle suoraan yhteishaun kautta ysiltä, eli mulla ei ole aiempia lukio opinto suorituksia. Mietin pitkään kaksoistutkinnon valitsemista ja vähän epäröin, koska olin kuullut sen olevan rankkaa, mutta päätin kokeilla sitä silti. Kaksoistutkinnon aloittaminen ei ole sitovaa ja sen voi lopettaa jos siltä tuntuu. Kaksoistutkinnon kautta avautuu paljon mahdollisuuksia myöhemmin jatko-opintoihin hakiessa ja se oli isoin syy miksi halusin vähintään kokeilla sitä.

Nyt kun ollaan jo yli puolessa välissä ensimmäistä opiskelu vuotta, voin sanoa, että kaksoistutkinto on lähtenyt hyvin sujumaan. Mukana on tullut tosi paljon vastuuta ja uuteen opiskelu tapaan totuttelemista, mutta sekin vaan valmistaa entistä paremmin myöhemmin työelämään. 2005 ja myöhemmin syntyneet ovat onnekkaita, sillä uuden opetussuunnitelman mukaan me saadaan lukiolta tietokoneet, digikirjat ja muutkin työvälineet maksutta.

Kaksoistukintoa opiskelevan kouluviikko sisältää noin 3 lukio ainetta ja konservatorion puolen tanssi aineet. Tällähetkellä meillä on prokkis viikot, eli meillä ei ole konsalla muuta opiskelua, kun produktion työstämistä + lukio normaalisti.

Konsalla on paljon tanssijan työhön valmistavia projekteja. Tänä vuonna meillä on ollut jo ryhmikset ja keväällä vielä prokkis ja omat soolot. Lukio ja konsan opinnot on porrastettu melko hyvin, ettei tunnit mene päällekäin ja koulupäivät etenee sujuvasti.

Suosittelen kaksoistutkintoa kaikille, jotka toivoo tanssijan ammatin lisäksi myös muita jatko-opinto mahdollisuuksia!



Sonja Rouhento

Opiskelu peruskoulupohjaisena ilman kaksoistutkintoa

Moikka! Olen Marissa Avola ja olen ensimmäisen vuoden tanssinopiskelija. Kaikille peruskoulupohjaisille kuuluu YTO-aineet eli yhteiset tutkinnon osat joihin kuuluu esim. äidinkieli ja matikka. Tampereen konservatorion oppilaat suorittavat nämä Santalahden Tredussa lähiopetuksessa tai verkkokursseina, jos ei suorita kaksoistutkintoa. Itse olen suorittanut melkein jokaisen kurssin verkossa, joka on ollut helpompi tapa minulle, sillä Konsan puolella lukujärjestykset vaihtelevat usein. Lähiopetuksen saa kyllä myös järjestettyä varmasti helposti, sillä joustoa löytyy molemmilta kouluilta. YTO-aineita ei ole paljoa ja ne ovat lähinnä yläasteen kertaustausta. Kurssien tehtävät liittyvät usein omaan alaasi tai muuten työelämään. Molemmilla kouluilla opiskeleminen on ollut mielestäni mutkatonta ja yksinkertaista. Kaikille opiskelijoille löytyy varmasti oma tapansa suorittaa nämä kurssit, kun tarjolla on lähiopetusta ja verkkokursseja. 

-Marissa Avola