perjantai 15. helmikuuta 2019

Tanssin uudet tilat

Konservatorion tanssipuoli muutti uusiin tiloihin syksyllä, esitellään ne tilat vielä kaikille jotka ei ole meillä päässeet käymään! Sisäänkäynti tapahtuu nykyään rakennusten väliseltä sisäpihalta.

Ovesta pääsee tähän käytävään, josta nousemalla rappuset kaksi kerrosta ylöspäin pääsee suoraan tanssintilojen ulko-ovelle. Ja kaikki reippaat tanssijathan käyttävät aina rappusia ;)!



 Ulko-ovella ensiksi jätetään kengät telineeseen, ja nurkan takaa löytyy naulakko ulkovaatteille.



Tämän käytävän varrelta pääsee myös kaikkiin kolmeen tanssisaliin, jotka on nimetty mielikuvitusta käyttäen isoksi saliksi, pieneksi saliksi ja minisaliksi.


Pieni sali
Iso sali

Ulko-ovelta oikealle lähdettäessä nurkan takaa löytyvät vessat, ja vasemmalle lähdettäessä pukuhuoneet, joita on kaksi tytöille, yksi pojille ja yksi opettajille. Pukkareiden jälkeen käytävällä tulee teorialuokka, jonka jälkeen käytävä aukeaa oleskelutilaksi, josta löytyy pieni keittiö, sohva ja pöytiä. Oleskelutilaa vastapäätä on hallintosiipi, jossa on kokoushuone ja opettajien työhuoneita. 






-Kia 

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Kiireettömyys, positiivisuus ja mostly me

Kiireettömyys, positiivisuus ja mostly me -motto on ensimmäisen lukuvuoteni aikana konsalla tullut varsin tutuksi. Mitä lausahdus oikeastaan voikaan tarkoittaa tai pitää sisällään tai miten se voi näkyä opiskelijan arjessa? Tulkintoja ja mietteitä motosta on varmasti yhtä monta, kuin konsalla on opiskelijoita, opettajia ja muita henkilökunnan jäseniä, eli yksiselitteistä ja oikeaa vastausta ei varmastikaan ole. Seuraavassa kerron, miten olen ajatusta itselleni jäsennellyt.



 Kiireettömyys

Kiireettömyys on ehkä minulle moton tärkein ja eniten työtä vaativa osa, sillä opinnot ovat välillä paljon työtä ja aikaa vaativia. Ideaalitilanteessahan asiat aloitettaisiin kiireettömästi ja pikkuhiljaa ajoissa, jolloin ne valmistuisivat ajallaan, eikä niiden kanssa ehtisi tulla kiire.                      
Aina 24 tuntia vuorokaudessa ei kuitenkaan riitä tähän, ja jos kaikesta huolimatta kiireen keskelle päätyy, on syytä hetkeksi pysähtyä miettimään, miten olisi järkevää toimia, sillä tunnetusti kiirehtimällähän harvoin saa mitään hyvää aikaiseksi. Yritänkin muistuttaa itseäni siitä, ettei kaikkea tarvitse suorittaa heti kerralla, vaan on ihan okei ottaa oma aikansa asioiden hoitamiseen.                       
 Kiireettömyys ei tässä tilanteessa tietenkään tarkoita asioiden huoletonta valmistumista joskus kun siltä tuntuu, vaan tavoitteita pitää olla asioiden aikaansaamiseksi. Yleensä asetankin osatavoitteita, jottei kuilu nykytilanteen ja määränpään välillä tunnu mahdottomalta. Päätän esimerkiksi maanantaina, että tänään hoidan tämän asian ja keskiviikkoon mennessä olen hoitanut myös nämä asiat. Näin todennäköisemmin vältän tilanteen, jossa minulla on viikonlopulle hirveä kasa rästitehtäviä, joita sitten hädässä ja kiireessä pakerran, ennen kuin päälle kasaantuvat vielä seuraavankin viikon tehtävät. 
Saman kannattaa ajatella pätevän myös jonkin uuden taidon opettelemisessa. Minun ei heti ensimmäisellä yrittämällä tarvitse osata täydellisesti 32:a fouetté-piruettia, vaan voin ensin opetella pyörimään vaikka kolme piruettia ja sitten pikkuhiljaa lisätä määrää. Tämä on kaiken lisäksi myös turvallisempi tapa lähestyä jotakin uutta taitoa, sillä väkisin vääntäminen huonolla tekniikalla ei kannata. Taidot kuitenkin vaativat puhdasta suoritustekniikkaa ja tietysti myös toistoja, jotta vammoilta vältytään. Joskus olen kuullut sanonnan, että tarvittaisiin 1000 toistoa, että jonkin taidon voisi osata, joskin väittämän yleistettävyys tuntuu hieman kyseenalaiselta. Joka tapauksessa pikkuhiljaa hyvä tulee! 
 Kiireettömyys ei kuitenkaan koske vain minua ja minun arkeani ja minun osaamistani, vaan on myös tärkeä suoda muille aikaa samoissa asioissa, missä itselleen sitä pyrkii suomaan. Kaikilla muillakin kuitenkin on ihan yhtä lailla kiire omien tehtäviensä kanssa ja samalla tavalla he kokevat painetta oppia uusia asioita. Kaikkien on parempi olla, kun ketään ei hoputa, koska kukaan tuskin nauttii muiden hoputtamisesta saatikka sitten itse hoputetuksi tulemisesta. Parhaassa tapauksessa kiireetön suhtautuminen itsensä lisäksi myös muihin edistääkin positiivista ilmapiiriä, mikä onkin hyvä aasinsilta seuraavaan.


Positiivisuus                        
                                                                                                
Positiivisuus kulkee aika kivasti käsi kädessä kiireettömyyden kanssa, sillä kiireisinä hetkinä positiivisuudestakin on apua. Jos ajattelen, etten saa mitään valmiiksi ajoissa, enkä koskaan opi niitä 32:a fouettéta, niin näin myös varmasti käy. Jos sillä hetkellä muistutan itseäni siitä, että kaikki aloittavat jostakin, eikä kukaan ole seppä syntyessään, tilanne ei ehkä tunnukaan niin surkealta. Itselleen olisi ihan hyvä antaa välillä aikaa ja myös kehuja jo saavutetuista asioista, eikä vatvoa ja märehtiä niitä asioita, joita ei osaa, tai jotka ovat kesken tai tekemättä. Nimittäin keittiöpsykologinen faktahan on se, että positiivisuus lisää positiivisuutta ja vastaavasti negatiivisuus lisää negatiivisuutta. Ihan tutkittua faktaa puolestaan on se, että positiivisuus niin ympäristössä kuin ajattelussakin edistää oppimista. Eli sen sijaan, että vaipuisin vastoinkäymisiä tai kiirettä kohdatessani synkkyyteen ja negaatioon, yrittäisinkin kertoa itselleni, että kyllä minä vielä opin, ja että asiat tuppaavat järjestymään ja ratkaisut syntymään.                                                        
Ihminen on kuitenkin siitä jännä eläin, että valitettavan helposti me tuppaamme huomaamaan ne negatiiviset asiat ja unohtamaan positiiviset: 10 asian joukosta, joista yksi on negatiivinen ja loput positiivisia, huomataan ja muistetaan helposti vain se yksi negatiivinen asia ja unohdetaan ne yhdeksän positiivista. Ja jos nämä yhdeksän positiivista asiaa esimerkiksi koulutyöstä saadusta palautteesta tukisivat oppimistani paremmin, kuin keskittyminen siihen yhteen negatiiviseen, minähän teen itselleni ihan valtavan karhunpalveluksen muistamalla vain sen negatiiviseksi kokemani asian!  
Täytyy kyllä myöntää, että jos omaa tekemistäni sekä suhtautumistani itseeni ja osaamiseeni tarkastelen, valitettavan useinhan syyllistyn juurikin tähän negatiivisuuteen taipuvaiseen ajatteluun, vaikka sitä kuinka yrittää muistuttaa itseään tekemään toisin. Itsestään hyvien asioiden huomaaminen tai myöntäminen tai kehujen vastaanottaminen tuntuu jollain tapaa ihan tavattoman haastavalta. Vaikka kehujen saaminenhan on ihanaa! Toisissa ihmisissä on jotenkin helpompi nähdä positiivisia asioita.  Liian harvoin heillekään tulee kuitenkaan ääneen sanoen tai muilla keinoilla ilmaisten näitä hyviä asioita kerrottua. Tämä on kamalan ristiriitainen asia! Toisaalta sitä toivoo saavansa kehuja, mutta sitten niitä ei kuitenkaan osaa ottaa vastaan tai ehkä antaa tarpeeksi usein ja saadun hyvän palautteen joukosta helposti muistaa sen negatiiviselta tuntuneen jutun. Ja jos positiivisuus lisää positiivisuutta ja edistää parhaimmillaan oppimista, miksemme sitten muista kehua toisiamme enemmän?
                     

Mostly me
                                                                                                           
                     Aivan KAIKKI, mitä juuri edellä tulin pohtineeksi koskee juuri minua ja sinuakin, joka nyt varmaankin jonkinlaista mielipidettä itsekin paraikaa muodostat lukemastasi! Vaikka välillä yksilönä ajatusta voi olla vaikea ylläpitää, ja sen tulee toisinaan kuulleeksi ja itsekin sanoneeksi jonkinasteisen epätoivon hetkellä osittain läppänä, ajatus tuo kuitenkin tuolloinkin hymyn ainakin minun kasvoilleni ja antaa jotain lisää kulloiseenkin tilanteeseen. Onkin tärkeää, että yhdessä pidetään tuota ajatusta hengissä (kukin omista näkökulmistaan käsin tietysti), sillä silloin se todennäköisemmin toimii ja ajaa asiaansa kaikista parhaiten.                               
                               

-Sohvi, ensimmäisen vuosikurssin opiskelija

tiistai 15. tammikuuta 2019

TTT Myrsky työharjoittelu

Hei! Olen 1. vuosikurssin peruskoulupohjainen opiskelija. Meillä Konservatorion tanssinopiskelijoilla on mahdollisuus päästä koulun kautta koulun ulkopuolisiin työharjoitteluihin. Tampereen Työväen Teatterilla esitetään tänä keväänä Willian Shakespearen Myrsky näytelmää ja muutama opiskelija sai mahdollisuuden osallistua avustajaksi. Nyt kerron teille minun tavallisesta päivästä, kun on mukana koulun ylimääräisessä produktiossa.


TIISTAI 

Päivä alkaa virallisesti klo 8:05 lukio-opinnoilla TYK:issä. Tässä jaksossa meillä on matematiikan ja englannin kurssit. Itse joudun heräämään kuitenkin aikaisin aamulla koulumatkan takia, joten riittävät yöunet ovat tärkeitä pitkissä päivissä. Lukiolla ollaan klo 10:45 asti jonka jälkeen siirrymme bussilla Trikoon tanssisaleille. Koululle tulemme mahdollisimman nopeasti, jotta ehdimme lämmitellä ennen klo 11:20 alkavaa balettituntia. 80 minuutin baletin jälkeen on ruokatauko, joka tänään kestää 40 minuuttia. Koulun vieressä on ravintola 4 Vuodenaikaa, jonka noutopöydästä saamme nauttia päivittäin. Ruokailun jälkeen on vuorossa tuotantotiimiä. Koulusta pääsemme kello 14:40. Itse jäin treenaamaan koulun jälkeen vielä salille omaa liiketutkielmaani/sooloa. Soolot esitetään jo helmikuun alussa Liikelaiturilla. Ennen Tampereen Työväen Teatterilla klo 18:30 alkavia Myrskyn harjoituksia teen vielä lukiolta ja Konservatoriolta tulleita tehtäviä. Kun on päivät melkein täynnä, pitää ylimääräinen aika käyttää koulutehtävien tekemiseen.  Pääsemme kotiin Myrkyn harjoituksista klo 22, josta suuntaan suoraan kotiin ja nukkumaan. Ja seuraavana päivänä lähes sama uudestaan. 


- Karla

maanantai 28. toukokuuta 2018

3 tulevaisuutta

"3 tulevaisuutta on Tanssiteatteri MD:n ja Tampereen konservatorion yhteistyön tulos, joka tuo näyttämölle eri tanssijasukupolvien kohtaamisen." 



Keväällä 2018 ensi-iltansa sai Tanssiteatteri MD:n Hällä-näyttämöllä Valtteri Raekallion nykytanssiteos Sinä minäsi kanssa sinuiksi, minä sinäni kanssa minuiksi. Teos toteutettiin yhteistyössä Tampereen konservatorion tanssinopiskelijoiden kanssa. Teos esitettiin 3 tulevaisuutta-teosillassa ensimmäisen kerran 23.3.2018. Tanssijoina teoksessa olivat Sonja Aaltonen, Anni Honkanen, Lotta Mirtti, Saara Saraste, Miro Puranen, Vilma Hartikainen, Christa Ropponen ja Mira Walta 

Valtteri Raekallio on helsinkiläinen tanssija-koreografi, joka on työskennellyt tanssijana yli 60 teoksessa ja 40 eri maassa. Raekallion oma koreografinen työskentely liikkuu useiden taiteenlajien rajapinnoilla. Hänen teoksiaan on nähty yli 100 tanssi- ja elokuvafestivaalilla ympäri maailmaa. Raekalliolle on myönnetty Uudenmaan taidepalkinto 2017 ja Pro Dance stipendi 2005. Vuodet 2017–2021 Raekallio työskentelee valtion taiteilija-apurahalla. 



Kuvia teoksesta Sinä minäsi kanssa sinuiksi, minä sinäni kanssa minuiksi:








tiistai 8. toukokuuta 2018

Lukio-opinnoista

             Lukio-opinnot ovat lähiaikoina muuttuneet aika tiuhaan tahtiin. Aikaisimpina vuosina peruskoulupohjaiset opiskelijat ovat suorittaneet lukio-opintojansa iltalukiossa, mutta tänä vuonna lukio-opinnot on hoidettu Tampereen yhteiskoulun erityislukiossa eli TYK:issä. Opintosuunnitelmassa on taas uusien tuulten aika, sillä tulevana vuonna se taas muuttuu. Käsittääkseni lukio-opintoja vähennetään siten, että opinnot käytäisiin yhden lukuvuoden aikana. Tällä hetkellä lukio-opintoja käydään puolitoista vuotta. Onko tilalle tulossa uusia aineita konservatorion puolella, who nows?  
             Tähän mennessä olen opiskellut mm. matikkaa, äidinkieltä, englantia, ruotsia, fysikkaa, kemiaa ja yhteiskuntaoppia lukiossa. Lukio on päiväsaikaan, toisin kuin ennen tunteja oli iltaisin. Käymme kahta lukiokurssia jokaisessa jaksossa. Meillä on kerran viikossa oppilaan ohjausta TYKissä . Siellä käymme läpi käytännön asioita ja ihana opomme pitää meidät ajan tasalla lukioon liittyvissä asioissa. TYK on suhteellisen lähellä konsan tanssitiloja. Kuljemme TYK:ille bussilla tai pyörällä. Kävellen tulee kiire, sillä yleensä seuraava tunti alkaa suhteellisen pian edellisen oppitunnin päätyttyä. Me olemme TYK:issä muiden oppilaiden kanssa. Olemme etuoikeutettuja, sillä pääsemme opiskelemaan yhteen Tampereen hyvämaineisimmista taidelukioista. Sieltä löytyy samanhenkistä porukkaa, esimerkiksi konservatorion harrastepuolen oppilaita. On myös mahdollista tehdä kaksoistutkinto ja/tai valmistua ylioppilaaksi. Se tarkoittaa usein sitä, että lukio-opinnot suoritetaan neljässä vuodessa.  
               Mielestäni lukio-opinnot yhdistettynä konsan arkeen ovat rankkoja, päivistä tulee niiden ansiosta pitkiä ja työtä on paljon. Yleisenä käytäntönä on, että peruskoulupohjaiset opiskelijat eivät osallistu tanssiproduktioihin ensimmäisen opiskeluvuotensa aikana, jotta saavat suoritettua lukio-opintonsa rauhassa. Lukiossa voi saada uusia ystäviä, oppia tärkeitä taitoja ja saada yleissivistystä. 

Joel Nurmi 1. vuosikurssin opiskelija

torstai 19. huhtikuuta 2018

Kansainvälisen tanssin päivän gaala

Hei!

Kansainvälistä tanssin päivää vietetään aivan pian! Tämän kunniaksi koulumme järjestää ensi lauantaina 28.4. juhlagaalan. Gaala järjestetään Tampereen konservatorion Pyynikkisalissa (osoite: F.E. Sillanpään katu 9). Gaalassa voi nähdä monien pirkanmaalaisten tanssikoulujen esityksiä. Myös osa meistä konservatorion ammattiopiskelijoista on esiintymässä gaalassa Russell Adamsonin showtanssiteoksella.

Tanssigaala alkaa klo 19.00 ja yleisöllä on 12/6 € pääsymaksu, joka käytetään gaalan organisoinnin ja valo- ja äänitekniikan kustannusten kattamiseksi.

Lisää infoa löytyy seuraavasta linkistä:

https://www.facebook.com/events/163069921073857/

Toivottavasti tulette juhlistamaan tanssin päivää kanssamme!

- Laura

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Tanssiteos Carmina Burana


Koreografin sana, Maija Hoisko:

”Olen saanut ainutlaatuisen tilaisuuden tarkastella klassikkoteosta nykyhetken linssin läpi. Carmina Buranan keskiaikaisten runojen ja 2010-luvun Z-sukupolven neitojen törmäyttäminen on ollut herkullista. Miten teoksen musiikki ja tekstit resonoivat tässä ajassa seitsemän naistanssijan lihallisena heijastuksena?

Ne jotka pyörivät tässä piirissä,
ovat kaikki tyttöjä*

Koreografina Carmina Buranaan tarttuminen on vaatinut rohkeutta ja uskallusta antaa musiikin järisyttävien rytmien ja sointimassojen viedä mukanaan - sekä toisaalta etsiä niille vastakohtia niin tunteen kuin käsitteellistämisenkin tasoilla. Olemme päätyneet tanssijoiden kanssa leikkittelemään vastakohdilla: teoksen liikekieli kumpuaa liikkeellisen kaaoksen ajatuksesta, tarkkaan piirtyvistä musikaalitansseista, erilaisten alakulttuurien tanssityyleistä ja joutsenten hienoisista eleistä. 

Tampereen Musiikkiakatemia mahdollistaa niin minulle kuin opiskelijoillekin harvinaislaatuisen toimintaympäristön tutkia musiikin ja tanssin sekä historiallista että nykyhetkessä tapahtuvaa vuoropuhelua. Kiitos tästä tilaisuudesta!”


*Carmina Burana / Lauluja Baijeristasuom. E. Pullinen





Tulevalla viikolla saa ensi-iltansa Carmina Burana, jonka työstämisen aloitimme jo ennen joulua. Esityksessä Carl Orffin musiikkia tulkitsevat Kamarikuoro Näsi, Kamarikuoro Tampere Cappella, Konservatorion lapsi- ja nuorisokuoro ja kuorovalmennus, laulusolistit, pianistit ja lyöjät kapellimestari Markus Yli-Jokipiin johdolla.

Koreografia on syntynyt monenlaisia liikkeen tuottamisen keinoja käyttäen! Olemme esimerkiksi improvisoineet kaaos-teemalla sekä tehden hidasta "soluliikettä" ja katsoneet erilaisia eläin- ja moshpit-videoita. Sarjoja on käännetty takaperin ja liikkeisiin lisätty karrikoituja ilmeitä. Joitakin liikesarjoja on myös kokonaan muutettu tapahtumaan eri puolilla kehoa tai eri kehonosilla kuin ensimmäisessä versiossa.

Teosta esitetään Tampereen Yliopiston Teatterimontussa 17.4.-19.4. kello 19. Tervetuloa katsomaan!

Marikki, ensimmäisen vuosikurssin opiskelija