Saako täällä tanssia? -esitykset 22.–23.4.2016

Kevät on ihanasti tuloillaan ja ensi viikolla onkin seuraavien esitysten vuoro! Toinen tämän vuoden vierailevista koreografeista on Ari Numminen. Kahdeksan opiskelijaa on saanut tilaisuuden tutustua Ariin sekä hänen työskentelytapoihinsa. Harjoitukset alkoivat juuri ennen hiihtolomaa ja ovat jatkuneet näihin päiviin asti hyvin tuotteliaina sekä intensiivisinä. 

Saimme ennen harjoitusten alkamista Arilta tehtävän kirjoitella muutamasta kiinnostavasta aiheesta, joiden avulla pystyimme pohtimaan mistä tulemme, minne olemme mahdollisesti menossa sekä identiteettiämme. Aiheita löytyi monia, kuten perhe, tanssi, Suomi ja asiat joista iloitsen. Ryhdyimme sitten treeneissä omien tekstien pohjalta luomaan Arin johdolla jokaiselle omia monologeja. Tekstin kanssa työskenteleminen on ainakin minulle ollut uutta, mutta hyvin mielenkiintoista ja yllättävän helppoa. Tekstien ympärille olemme luoneet monia erilaisia kohtauksia, joista jotkut päätyvät reilun viikon päästä myös lavalle, kaikkien muidenkin nähtäväksi. Olemme päässeet myös liikkumaan. Arin sanojen mukaisesti olemme hakeneet "omaa kuljetusta". Tämän kuljetuksen avulla on löytynyt liikettä, mikä on sinä päivänä tuntunut mukavalta ja niiden pohjalta on jokaiselle meistä syntynyt omaa soolomateriaalia. Tämä työskentelytapa on ollut mukava eikä ole luonut suuria paineita. 

On ollut hieno seurata niin kokeneen koreografin työskentelytapoja tämän prosessin aikana. Harjoituksemme ovat pursunneet uusista ideoista, mutta myös me tanssijat olemme saaneet heitellä ideoita. Olemme työskennelleet yhdessä ryhmänä ja jos on ollut jotain sanottavaa, on jokainen voinut sanoa sanottavansa ilman paineita. Treenien lomassa olemme ehtineet myös naurattaa sekä koskettaa toisiamme. 

Tämä prosessi on ollut meille myös aikamoinen tietoiskujen viidakko. Arin valtava tietämys ja taito on ehtinyt yllättää meitä moneen otteeseen, mutta oppimisen halulla ja ilolla olemme ottaneet kaiken vastaan. Arin kanssa työskentely on todistanut sen, että tyhmiä ideoita ei ole tai ainakin kaikkea voi koittaa! Tämän jälkeen voimme jatkaa kohti tulevaa taas monin uusin eväin. Kaikkia näitä ei olisi varmasti tullut itse keksittyä!

Ensi viikolla lavalla tullaan perjantaina myös näkemään minun tekemäni ryhmäteos. Esitykseni Snapchatting: Pretty hurts tutkii sosiaalisen median luomaa painetta yksilöä kohtaa sekä sen aiheuttamia seurauksia. Tämä on ensimmäinen esitys, jonka teen jossa en ole itse mukana. On ollut mukava hypätä tähän haasteeseen mukaan, nähdä miten itse työskentelee koreografina ja mitä saa tanssijoissaan aikaiseksi. 

Kaiken kaikkiaan olemme tehneet taas valtavasti töitä ja vihdoin pääsemme näyttämään työmme tulokset muillekin. Joten, 

Tervetuloa katsomaan Saako täällä tanssia? -esityksiä 

pe 22.4. klo 19.00 

la 23.4. klo 14.00 ja 19.00

Lisäinfoa: 

https://www.facebook.com/events/781356491963880/ 

– Wilma, 1. vuoden opiskelija

Yo vai pk?

Tietoa ylioppilas-­ ja peruskoulupohjaisten opiskelijoiden opiskelueroista.

Tampereen konservatorion tanssijakoulutukseen voivat hakea kaikki peruskoulun suorittaneet. Jo lukion käyneet ylioppilaat suorittavat opinnot kuitenkin nopeammin. Tanssinopiskelijat ovat siis joko pk-­ tai yo­-pohjaisia.

Ollessasi pk-­pohjainen suoritat opintosi ns. normaalisti kolmessa vuodessa. Ensimmäinen vuosi painottuu lähinnä treenaamiseen ja teoriaan, sekä muutamiin pakollisiin opintoihin kuuluviin lukiokursseihin. Toinen ja kolmas vuosi ovat enemmän omaa luovaa työskentelyä sekä produktioita mikäli niihin tulee valituksi.

Pk-­pohjaisena voit myös suorittaa kaksoistutkinnon eli käydä tanssiopintojen ohella iltalukiota Tampereen aikuislukiossa. Kaksoistutkinnon suorittaminen tosin vaatii sitoutumista ja motivaatiota, mutta niiden ollessa kohdillaan ei kaksoistutkintokaan tunnu kovin raskaalta. Totta kai on henkilökohtaista miten asian kokee, mutta itse suoritan myös kaksoistutkintoa eikä se ole ollenkaan tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta! :)

Yo-­pohjaisena suoritat opintosi 2­,5 vuodessa. Opiskeluajan ollessa lyhyempi pääset jo aikaisemmin tekemään enemmän omaa luovaa työskentelyä sekä pääset produktioihin helpommin jo ensimmäisenä vuonna. Kesäopinnotkin kuuluvat opintosuunnitelmaan, jotta saisit opintopisteet täyteen, vaikka opiskeluaika on lyhyempi.

Tarkempaa tietoa saat koulumme nettisivuilta (http://tampereenkonservatorio.fi/) tai vaikka ottamalla yhteyttä meihin opiskelijoihin esim. Facebookin kautta! :)

(https://www.facebook.com/tampereenkonservatoriotanssijakoulutus/?fref=ts)

- Mira
1. vuosikurssin opiskelija

Sähköisku - musiikkiteknologien päättötyöilta

Tulevana viikonloppuna Pyynikkisalin lavalla nähdään konservatorion musiikkiteknologien sekä tanssijoiden yhteistyötä Sähköisku-tapahtumassa.

Tänä keväänä valmistuvat musiikkiteknologit Toni ja Elmeri pyysivät tanssijoita valmistamaan koreografioita teoksiinsa. Osalla meistä toisen vuosikurssin tanssijoista on muiden projektien osalta enemmän aikaa, joten taiteellisen työskentelyn ohjaava opettajamme Maija Hoisko ehdotti meitä työstämään duettoja näihin teoksiin. Minä ja Janina työskentelemme Elmerin kanssa, Olga ja Jens puolestaan Tonin kanssa. Duettojen lisäksi lavalla nähdään improvisaatioryhmän tanssia molemmissa teoksissa.

Aloitimme dueton työstämisen tammikuussa. Keskustelimme ensin Elmerin kanssa siitä, mistä lähtökohdista hän on musiikkiaan lähtenyt tekemään. Tiputuksen ääni, Aasian reppureissun Täydenkuun juhlat sekä avaruustunnelma toimivat lähtökohtinamme, ja niiden pohjalta aloitimme koreografian työstämisen. Dueton tekeminen tuntui aluksi hiukan haastavalta – uskaltaako ehdotuksia heittää, miten toinen niihin reagoi, kuinka liikekielemme sopii yhteen. Onneksi nämä ajatukset jäivät nopeasti syrjään: laitoimme musiikin soimaan, improvisoimme ja katsoimme, mitä tapahtuu. Yhteinen liikekieli alkoi muodostua nopeasti, ja koreografia kehittyä sen pohjalta helposti.

Puolessavälissä prosessia Elmeri kertoi ottavansa lavalla käyttöön liiketunnistimen, joka tunnistaa liikkeitämme ja mahdollistaa meidän ”soittavan” samalla kun tanssimme. Liiketunnistin toimii samankaltaisesti kuin vaikka tanssipelissä: näytöllä näkyy hahmo, ja hahmon ympärillä palkkeja. Kun heilauttaa vaikkapa kättä palkin kohdalla, liiketunnistin huomaa sen ja kuuluu ääni. Kättä liikuttamalla palkista toiseen syntyy erilaisia ääniä. Haastetta riittää, kun yrittää esiintyä ja samalla osua palkkeihin tuijottamatta näyttöä koko ajan.

Nyt esitykseen on jäljellä enää muutamia päiviä, ja tekemistä vielä riittää. Koreografia on pääpiirteisesti valmis, mutta sitä täytyy hioa. Jännittää, hermostuttaa, ehkä hiukan jopa pelottaa – sunnuntaina nähdään, kuinka käy!

Lisää tietoa Sähköiskusta tapahtuman Facebook-sivuilla:

https://www.facebook.com/events/573816582773284/

- Aino, 2. vuosikurssin opiskelija

Susanna Leinonen - Veteen piirretty

Ajatuksia koreografi Susanna Leinosen kanssa työskentelystä ja fiiliksiä enskarin lähestyessä!

Nyt alkaa olla kaikilla jo vähän perhosia vatsassa, kun Veteen piirretty -teoksen ensi-ilta lähestyy kovaa vauhtia! Viimeisiä valo- ja ääniharjoituksia viedään, ja pian jo odotetaankin kulisseissa vuoroa astua lavalle... Sitä ennen palataan kuitenkin hiukan taaksepäin, siihen, mistä koko työprosessi alkoi, ja mitä kaikkea se on pitänyt sisällään. 

Aloitimme harjoitukset tammikuussa heti koulun alettua, ja pääsimme jo ensimmäisissä treeneissä kunnolla vauhtiin. Veteen piirretty on Susanna Leinonen Companyn And the line begins to blur -teoksen pohjalta rakennettu kokonaisuus. Teos pitää sisällään paljon hyvin tarkkaan mietittyä liikemateriaalia, joten lähdimme liikkeelle suoraan koreografiapätkien harjoittelusta. 

Susanna painottaa työskentelyssä liikkeen kuljettamista eteenpäin käsillä, tarkkaa artikulaatiota aina sormenpäistä varpaisiin asti, pitkiä venytettyjä linjoja sekä energian virtaavuutta. Ahaa-elämyksiä siis riitti, jopa niin paljon, että kerran piti nousta yöllä peilin eteen harjoittelemaan. Jokainen sai paljon korjauksia ja mietittävää, ja oli todella hienoa lähteä kehittämään itseään yhdessä motivoituneen ryhmän ja koreografin kanssa.

Liikemateriaali vaati alkuvaiheessa paljon keskittymistä ja analysointia, sillä en ollut tehnyt aikaisemmin samankaltaista tyyliä. Liikkeisiin syventyminen oli mielenkiintoista, ja joka treeneissä oivalsin paljon uutta. Pikkuhiljaa kun aloin päästä sisälle teoksen liikekieleen ja maailmaan, sain lisää varmuutta ja pystyin alkaa keskittymään liikkeen loppuun asti viemiseen ja yksityiskohtaisuuteen.

Teoksessa on soolo- ja duetto-osuuksia, joista saan jännittää teoksen aloittavaa sooloani. Sooloa on hiottu ja sitä on aina hyvä fiilis vetää, kun vain pääsee pienestä alun kuumotuksesta vauhtiin. Sitten saakin ihailla muiden taitavien tanssijoiden tekemistä ja Susannan hienoa koreografin työtä.

Susanna vaatii paljon ja kannustaa tekemään koko ajan paremmin ja tarkemmin, mikä on ajanut jokaisen meistä antamaan sata prosenttia ja ylikin. Tuntuu, että kaikki ovat menneet kuukauden aikana tanssijoina ihan huimasti eteenpäin.

Meille kaikille on ollut suuri etuoikeus työskennellä huipputaitavan Susannan kanssa. Töitä tehtiin kunnolla unohtamatta kuitenkaan huumoria ja naurua, vaikka välillä mentiinkin aika tukka putkella ja verenmaku suussa. Kaikki oli kuitenkin vaivan arvoista, ja saimme hienon teoksen kasaan. Kiitos ihana Susanna ja niin taitavat kanssatanssijat!!

Veteen piirretty esitetään Tampereen Musiikkiakatemian Pyynikkisalissa, tervetuloa katsomaan! Vapaa pääsy!

To 18.2. klo 19

Pe 19.2. klo 19

La 20.2. klo 16 ja klo 19

-Heini

2. vuosikurssin opiskelija

Lisää kuvia tulossa myöhemmin!

Tutkimusmatka koreografin työhön

Helmikuun 18. päivä saavat ensi-iltansa Susanna Leinosen ”Veteen piirretty”-teoksen kanssa esitettävät opiskelijoiden omat taiteelliset työt. Mukana on niin sooloja kuin ryhmäkoreografioitakin. Oman sooloni esitin jo viime keväänä ja nyt olen haastanut itseäni ryhmäkoreografian parissa. Ensimmäisen oman ryhmäteokseni ”Ja olet ollut siinä koko ajan” tekeminen on ollut todella antoisaa ja opettavaista. Tänä keväänä myös luokkatoverini Verna, Nella ja Suvi ovat puurtaneet ryhmäkoreografioiden parissa ja yhdessä olemmekin voineet ratkoa työskentelyyn liittyviä haasteita. Nyt loppusuoran häämöttäessä pysähdyimme hetkeksi pohtimaan, mitä prosessista on jäänyt mieleen.

Tunnelmia teoksen ”Ja olet ollut siinä koko ajan ” ensimmäisistä lavaharjoituksista.

Me kaikki aloitimme työskentelyn listaamalla mielenkiintoisia asioita, ilmiöitä ja liikkeellisiä ajatuksia. Itse huomasin olevani kiinnostunut pysähtymisestä, sillä tanssissa huomio keskittyy helposti liikkumiseen ja pysähtyminen unohtuu. Pysähtymisen teema onkin ollut koreografiassani sekä liikkeellinen, että ajatuksellinen lähtökohta ja olen halunnut tarkastella sitä useista eri näkökulmista. Oma lähtökohtani työskentelyyn on siis ollut alusta asti vahvasti sidoksissa valitsemaani teemaan ja näkemykseeni siitä.

Verna puolestaan pohti teoksensa ”Miksette syö leivoksia?” lähteneen liikkeelle pikemminkin liikkeellisen työskentelyn ja työryhmän jäsenten kautta. Ajatus murentumisesta ja vahvuudesta oli mukana alusta asti, mutta selkeä ajatuksellinen ydinsanoma konkretisoitui hänelle vasta työprosessin puolivälissä, kun teos itse alkoi vaatia sellaista rakentuakseen eheäksi kokonaisuudeksi.

Nellan ja Suvin yhteinen teos ”SILMITÖN” taas lähti liikkeelle kaverusten yhteisestä kiinnostuksesta katseen ja fokuksen merkitykseen. Nellalle aihe oli tärkeä myös tanssijana kehittymisen kannalta. ”Sinänsä sääli etten itse tanssi tässä teoksessa, sillä nimenomaan fokusoimisen ja katseen merkitystä tulisi kehittää myös omassa tanssijuudessani”, Nella pohtii.

Teoksen ”SILMITÖN” tanssijat viimeisissä harjoituksissa treenisalilla

Päätimme kaikki jo ennen työskentelyn aloittamista, ettemme halua tanssia omissa teoksissamme vaan keskitymme mieluummin rauhassa koreografin rooliin. Työskentely yhdessä tanssijoiden kanssa alkoi kokeilemalla erilaisia asioita. Annoimme tanssijoille liikkeellisiä tehtäviä, valmista materiaalia tai vapauden improvisoida. Omassa teoksessani kehittelimme liikemateriaalia muun muassa kuvien ja oman kalenterin inspiroimina.Vaikka työskentely olikin yllättävän sujuvaa, kohtasimme myös paljon haasteita. ”Opin, että koreografian tekemisen haaste on eri vaihtoehtojen määrä ja valinnanvaikeus. Huomasin, että usein kannattaa luottaa omaan intuitioon, eikä kannata tuomita mitään ennen kokeilemista. Tekemisen kautta löysin ensimmäistä kertaa kipinän koreografin työhön”, Nella pohtii. Suvi taas koki vaikeaksi erillisten kohtausten asettumisen teoksen kokonaiskuvaan. Yhtäkkiä kaksi erillistä kohtausta eivät toimikaan peräkkäin tai siirtymät kohtausten välillä on mahdoton toteuttaa. ”Myös musiikkien valitseminen oli tosi haastavaa”, Suvi lisää.

Vernalle haastetta tuotti yllätyskeikka Kajaani tanssii -tapahtumaan. ”Lähtiessämme Kajaaniin esiintymään, esitys sai kestää vain kahdeksan minuuttia. Teoksen lopullinen kesto on yli 13 minuuttia, joten samat asiat piti tiivistää viisi minuuttia lyhyemmäksi kokonaisuudeksi. Kajaaniin lähtö tuli myös niin yllättäen, että se muutti treeniaikatauluamme todella paljon. Toisaalta nämä haasteet ovat myös vieneet teosta paljon eteenpäin. Lisäkeikkahan on aina parasta mitä esitykselle voi toivoa!” Verna kiteyttää.

Huutajat teoksesta ”Miksette syö leivoksia?”

Kuva: Huutajat teoksesta ”Miksette syö leivoksia?”Ajankäyttöä on ollut haastavaa arvioida. Olemme harjoitelleen pääosin viikonloppuisin, sillä viikot ovat olleen niin kiireisiä, ettei ylimääräisille treeneille ole löytynyt sijaa. Tämä on ottanut ajoittain koville, kun viikossa ei ole välttämättä lainkaan lepopäiviä. Onneksi tanssijamme ovat olleet motivoituneita ja sitoutuneet harjoituksiimme. ”Parasta ovat olleet hetket, kun tanssijat ovat innostuneet jostain asiasta yhtä paljon kuin koreografi itse. Väsymyksestä ja pitkistä viikoista huolimatta tekemisen meininki ja tanssijoiden panostaminen joka treeneissä on ollut antoisaa katseltavaa”, Nella kehuu.

Toimiva ja motivoitunut työryhmä onkin ollut korvaamaton voimavara emmekä enää yhtään ihmettele, miksi tanssin ammattikentällä palkataan ensisijaisesti hyviä tyyppejä eikä vain teknisesti taitavia liikkujia. ”Minulle tärkeintä teoksessa ja sitä tehdessä on ollut mahtava työryhmä, joka on uskonut minuun ja yhteiseen päämääräämme. Treeneissämme on ollut aina aikaa nauraa. Se on minulle henkilökohtaisesti tärkeää. Vaikka teemme töitä, teemme ne yhdessä ilon kautta. Tanssijani, äänisuunnittelijani ja kotini tuki on ollut minulle korvaamaton. En olisi pystynyt tähän ilman heitä”, myös Verna toteaa.

Nyt ensi-illan lähestyessä on tullut aika opetella antamaan teos tanssijoiden käsiin. Täytyy luottaa, että oma visio toimii ja tanssijat ottavat sen haltuunsa taidolla ja tunteella. Iloitsen jokaisesta tanssijastani ja toivon heidän erottuvan näyttämöllä omina ihanina persooninaan. Haluaisin, että heidän rakkautensa tanssiin voisi välittyä yleisöön asti. On ollut hyvin palkitsevaa nähdä taitavien ystävien ottavan koreografiset ideat omikseen ja tekevän niistä parempia kuin itse uskalsi kuvitellakaan.

Me kaikki olemme ensikertalaisia koreografin roolissa, joten voimme olla ylpeitä jo siitä, että olemme saaneet teoksemme valmiiksi. ”Olen yhdessä työryhmän kanssa luonut teoksen. En vain tanssibiisiä vaan oikean tanssiteoksen. Jo se on niin siistiä, että on syytä olla ylpeä!” Verna iloitsee.

- Iiris, 2. vsk opiskelija

Teokset nähtävissä Helmi-tanssiteosten illassa Tampereen konservatorion Pyynikkisalissa (F. E.

Sillanpään katu 9) Vapaa pääsy!

Torstai 18.2. klo 19

Perjantai 19.2. klo 19

Lauantai 20.2. klo 16 ja 19

Tanssijan koulutuksen tutustumispäivät 19.-20.2.

Tampereen konservatorio järjestää mahdollisuuden tulla tutustumaan 19–20.2.2016 tanssijan koulutukseen.

Voit seurata oppitunteja sekä osallistua tanssitunneille ja infotilaisuuteen, jotka järjestetään Tampereen konservatorion tanssijan koulutusohjelman tiloissa osoitteessa Pyhäranta 7 A.

Lisäksi osallistujat pääsevät ilmaiseksi katsomaan tanssin ammattiopiskelijoiden esityksiä Pyynikki-saliin os. F. E. Sillanpäänkatu 9. Esitysten koreografeina ovat mm. Susanna Leinonen ja Maija Hoisko.

To 18.2 klo 19

Pe 19.2 klo 19

La 20.2 klo 16

La 20.2 klo 19

Tutustumispäiville osallistuminen on maksutonta. Osallistujat vastaavat itse ruokailusta, matkoista ja majoituksesta.

Ruokailu:

Perjantaina sosiaalialan oppilaitoksella Amican ravintola Huugossa, osoitteessa Pyynikintie 2. Ravintolaan on matkaa 1,5km, ja sinne voi kävellä tai matkustaa bussilla 25.

Lauantaina ei tanssisalien läheisyydessä ole avoinna lounasravintolaa, joten mukaan omat eväät. Koulun tiloissa jääkaappi ja mikroaaltouuni.

Majoitusmahdollisuudet:

                           Hotelli Rosendahl, Pyynikintie 13, puh. 03 244 1111

                           Hotelli Cumulus, Hämeenpuisto, puh. 03 386 2008

                           Omenahotelli, Hämeenkatu 7, www.omenahotels.com

                           Varalan urheiluopisto, Varalankatu 36, puh. 03 2631 111

Kulkuyhteydet:

                           Tanssisaleille pääsee bussilla numero 25 (Tahmelan suunta).

                           Jää pois Trikookujan pysäkillä.

AIKATAULU PERJANTAINA 19.2.2016

8.30–                                           Ovet aukeavat tanssisaleille (Pyhäranta 7 A)

Voit tulla seuraamaan seuraavia tunteja:

8.50–10.20                               Nykytanssi, Mariikka Kakko

10.30–12.00                            Nykytanssi, Susanna Leinonen / Nykytanssi, Maija Hoisko

12.50–14.20                            Taiteellinen työskentely, Maija Hoisko

14.30–16.00                            Baletti, Petra Porspakka

18.15–19.15                            Mahdollisuus osallistua Tampereen konservatorion tanssiopiston edistyneet–tason baletin kärkitossutunnille, opettajana Petra Porpsakka

AIKATAULU LAUANTAINA 20.2.2016

9.00–                                           Ovet aukeavat tanssisaleille (Pyhäranta 7 A)

Voit osallistua seuraaville tunneille:

10.00–11.00                            Nykytanssi, Mariikka Kakko

11.15–12.15                            Showtanssi, Russell Adamson

12.15–12.45                            Tauko, mahdollisuus ruokailla (omat eväät mukaan)

12.45–13.45                            Baletti, Pia Karaspuro

14.00–14.30                            Oppilaitosinfo, Pia Karaspuro

16.00–18.00                            Helmi – tanssiteosten ilta Pyynikki-salissa (F. E. Sillanpäänkatu 9)

Toivotamme tutustumispäiville tervetulleiksi tanssitunteja ja esityksiä seuraamaan kaikki

koulutuksesta kiinnostuneet, tanssikoulujen opettajat ja johtajat sekä vanhemmat.

Lisätietoa koulutuksesta, ja ilmoittautuminen tutustumispäiville 14.2.2016 mennessä osoitteessa www.tampereenkonservatorio.fi

Koulutukseen haetaan kevään toisen asteen yhteishaussa 23.2.–15.3.2016

Tiedustelut toimisto@tampereenkonservatorio.fi

Russell Adamson

Moikka!

Koulumme on täynnä loistavia opettajia ja nyt kerron teille yhdestä heistä. Russell Leon Adamson on opettaja, joka on kiertänyt maailmaa lukuisten kuuluisien koreografien teoksissa ja tanssitaiteilijoiden opissa. Hänen tuntinsa ovat haastavia sekä rankkoja ja hän vaatii opiskelijoilta paljon. Hän opettaa koulussamme jazzia (nykyään show) mutta yhdistelee tyylissään kaikkia lajeja, mitä on elämänsä aikana oppinut. Välillä tunnit tuntuvat olevan lähempänä nykytanssia ja hän onkin sanonut ettei opeta meille mitään tiettyä tyyliä, vaan omaa tapaansa liikkua.



Adamson syntyi Jamaicalla ja muutti 10-vuotiaana perheensä mukana Englantiin. Hän oli aina hyvin liikunnallinen nuori ja vietti paljon aikaa nuorisokeskuksessa veljiensä Tonyn ja Paulin sekä serkkunsa Humpfreyn ja ystäviensä Nielin ja Randolphin kanssa. Aluksi he puuhailivat keskenään kaikenlaista mitä nuorisokeskuksissa silloin yleensä tehtiin; pelasivat koripalloa, jalkapalloa, rugbya ja kuuntelivat musiikkia. Kaikki tosin muuttui sen jälkeen, kun Russell oli käynyt sinä vuonna U.S.A.:ssa kylässä sisaruksillaan, joista toinen asui New Yorkissa ja toinen New Jerseyssa. Hän näki Brooklynin kaduilla muun muassa breakia ja muita katutanssilajeja. Kun Russell sitten palasi takaisin Englantiin, hän perusti kavereidensa kanssa ryhmän ja he alkoivat aluksi vain temppuilla yhdessä. Russellin mielestä se oli vain hauskaa eikä hänellä silloin vielä ollut aikomustakaan ryhtyä ammattitanssijaksi.


Voimakkaan ja elastisen kehon sekä hyvän motorisen hahmotuksen Russell sai kaiken muun liikunnan lisäksi myös nyrkkeilystä, voimistelusta sekä kiinalaisesta Shaolin Kung fu:sta. Hän treenaasi todella paljon itsepuolustusta ja saikin lopulta mustan vyön ahkeran työn tuloksena. Tanssista innostuneena Russell sitten osallistui ryhmänsä kanssa paikalliseen tanssikilpailuun missä etsittiin parasta katutanssiryhmää. He voittivat sen kisan. Se ei tosin riittänyt, vaan he jatkoivat treenaamista vuosien ajan. Lopulta he pääsivät karsintojen kautta Lontooseen Englannin finaaliin ja voittivat senkin. Niihin aikoihin Russell ei ollut vielä päättänyt tehdä tanssista ammattiaan vaan hän oli opiskellut koneinsinööriksi ja teki niitä hommia ansaitakseen rahaa.


Russell pääsi tutustumaan myös teatterin maailmaan Englannissa ja jäi koukkuun siihen pysyvästi. Jälkeenpäin hän on tanssinut monissa musikaaleissa eri maissa. Tanssia opiskelemaan Russell päätyi samoihin aikoihin. Hän näki London School of Contemporary Dance:n (The Place) mainoksen ja rupesi pohtimaan, että se saattaisi olla sellainen paikka missä hän haluaisi opiskella. Hänen koreografinsa harrastelijateatterista suostutteli hänet lopulta osallistumaan auditioneihin, vaikka Russell ei ollut ikinä tanssinut balettia tai mitään modernin tanssin tekniikoista. Auditionin soolovaiheessa hän esitti pätkän, jossa yhdisti itsepuolustusta ja katutanssia. Russell pääsi sisään ja sai vielä stipendinkin, jolla pystyi opiskelemaan ilmaiseksi. Hän valmistui koulusta kolmen vuoden jälkeen tanssijaksi ja oli koulun ohella tanssinut ja koreografioinut Union Dancella sekä oli päässyt vierailemaan New Yorkissa Alvin Ailey Schoolissa. Alvin Ailey Company oli ollut käymässä Lontoossa esiintymässä ja Placella oli samaan aikaan mahdollisuus saada puolen vuoden stipendi Ailey Schooliin. Alvin Ailey tuli käymään koululla etsimään tanssijoita ja oli halunnut myös Russellin mukaansa. New Yorkissa häntä opettivat koreografit Deirdre Lowell ja Wayne Babeist, jotka olivat työskennelleet Alvin Ailey Companyssa aikaisemmin sekä Desmond Richardson ja Dwight Rohden, joilla on nykyään oma company New 
Yorkissa.

Placesta valmistumisen jälkeen Russell on tanssinut, koreografioinut ja opettanut tanssia
monissa maissa ja tällä hetkellä hän asuu Suomessa perheensä kanssa. Hän käy silti vielä maailmalla pitämässä workshoppeja joka vuosi, eikä hänen rakkautensa lajiin ole kadonnut mihinkään. Eikä katoakaan, voisin veikata, sillä niin antaumuksella hän vieläkin meitä opettaa.


- Arttu, 2. vuoden opiskelija

Näytetunnit

Konservatorion tanssijat saavat hetkeksi huokaista helpotuksesta, sillä syksyn näytetunnit ovat takanapäin, ja kullakin opiskelijalla tiedossa tämänhetkinen tasoryhmänsä jokaisesta lajista (baletti, jazz- ja nykytanssi). Ulkopuolisille ja ensikertalaisille tasokokeet saattavat kuulostaa jaottelulta, jossa ''hyvät'' ja ''huonot'' tanssijat jaettaisiin kahteen ryhmään. Näin ei kuitenkaan ole.

Tasokokeet eli näytetunnit järjestetään noin 2 kertaa lukuvuodessa kustakin lajista. ''Tuomaristo'' koostuu koulumme opettajista. Tasokokeissa katsotaan sitä, ovatko lajille ominaiset perusasiat hallussa ja mahdollistaako senhetkinen osaaminen siirtymisen haastavammalle tasolle. 1. tasolla harjoitellaan vielä kyseisen lajin perusasioita, kun taas 2. tasolla paneudutaan vähän haastavampiin asioihin. Tasoryhmä kulkee silti käsi kädessä oman kehityksen kanssa, eli kerran ''ykköstasolainen'' ei ole aina ykköstasolainen!

Ensimmäiset tasokokeet Konservatoriolla muistan aika jännittävänä ja pelottavanakin kokemuksena, sillä tunne siitä, että nyt kilpaillaan myös muiden tanssijoiden kanssa, oli vahva. Tosiasiassa ''kilpailu'' tapahtuu vain itsensä kanssa. Nyt myöhemmin on oppinut ymmärtämään, kuinka hieno asia on, että kukin oppilas voi kehittyä omista lähtökohdistaan luoden itselleen vahvan perusosaamisen. Mielestäni tasoryhmiin jakaminen on erittäin hyvä asia, ja uskon myös muiden tanssijoiden olevan tästä samaa mieltä. 

Tasokokeiden jälkeen opettajat jakavat myös oppilaille suullista palautetta, joka on hyvä kirjata ylös ja katsella myöhemmin, onko tuloksia omassa kehityksessä kertynyt. On hienoa, kuinka vahvasti koulussamme tanssijat otetaan yksilöinä, ja kuinka paljon henkilökohtaista tukea opettajilta saa oman kehityksen suhteen. Toivottavasti tasoryhmät pystytään säilyttämään koulussamme jatkossakin!

Riikka, 2. vsk opiskelija