lauantai 30. tammikuuta 2016

Russell Adamson

Moikka!

Koulumme on täynnä loistavia opettajia ja nyt kerron teille yhdestä heistä. Russell Leon Adamson on opettaja, joka on kiertänyt maailmaa lukuisten kuuluisien koreografien teoksissa ja tanssitaiteilijoiden opissa. Hänen tuntinsa ovat haastavia sekä rankkoja ja hän vaatii opiskelijoilta paljon. Hän opettaa koulussamme jazzia (nykyään show) mutta yhdistelee tyylissään kaikkia lajeja, mitä on elämänsä aikana oppinut. Välillä tunnit tuntuvat olevan lähempänä nykytanssia ja hän onkin sanonut ettei opeta meille mitään tiettyä tyyliä, vaan omaa tapaansa liikkua.



Adamson syntyi Jamaicalla ja muutti 10-vuotiaana perheensä mukana Englantiin. Hän oli aina hyvin liikunnallinen nuori ja vietti paljon aikaa nuorisokeskuksessa veljiensä Tonyn ja Paulin sekä serkkunsa Humpfreyn ja ystäviensä Nielin ja Randolphin kanssa. Aluksi he puuhailivat keskenään kaikenlaista mitä nuorisokeskuksissa silloin yleensä tehtiin; pelasivat koripalloa, jalkapalloa, rugbya ja kuuntelivat musiikkia. Kaikki tosin muuttui sen jälkeen, kun Russell oli käynyt sinä vuonna U.S.A.:ssa kylässä sisaruksillaan, joista toinen asui New Yorkissa ja toinen New Jerseyssa. Hän näki Brooklynin kaduilla muun muassa breakia ja muita katutanssilajeja. Kun Russell sitten palasi takaisin Englantiin, hän perusti kavereidensa kanssa ryhmän ja he alkoivat aluksi vain temppuilla yhdessä. Russellin mielestä se oli vain hauskaa eikä hänellä silloin vielä ollut aikomustakaan ryhtyä ammattitanssijaksi.


Voimakkaan ja elastisen kehon sekä hyvän motorisen hahmotuksen Russell sai kaiken muun liikunnan lisäksi myös nyrkkeilystä, voimistelusta sekä kiinalaisesta Shaolin Kung fu:sta. Hän treenaasi todella paljon itsepuolustusta ja saikin lopulta mustan vyön ahkeran työn tuloksena. Tanssista innostuneena Russell sitten osallistui ryhmänsä kanssa paikalliseen tanssikilpailuun missä etsittiin parasta katutanssiryhmää. He voittivat sen kisan. Se ei tosin riittänyt, vaan he jatkoivat treenaamista vuosien ajan. Lopulta he pääsivät karsintojen kautta Lontooseen Englannin finaaliin ja voittivat senkin. Niihin aikoihin Russell ei ollut vielä päättänyt tehdä tanssista ammattiaan vaan hän oli opiskellut koneinsinööriksi ja teki niitä hommia ansaitakseen rahaa.



Russell pääsi tutustumaan myös teatterin maailmaan Englannissa ja jäi koukkuun siihen pysyvästi. Jälkeenpäin hän on tanssinut monissa musikaaleissa eri maissa. Tanssia opiskelemaan Russell päätyi samoihin aikoihin. Hän näki London School of Contemporary Dance:n (The Place) mainoksen ja rupesi pohtimaan, että se saattaisi olla sellainen paikka missä hän haluaisi opiskella. Hänen koreografinsa harrastelijateatterista suostutteli hänet lopulta osallistumaan auditioneihin, vaikka Russell ei ollut ikinä tanssinut balettia tai mitään modernin tanssin tekniikoista. Auditionin soolovaiheessa hän esitti pätkän, jossa yhdisti itsepuolustusta ja katutanssia. Russell pääsi sisään ja sai vielä stipendinkin, jolla pystyi opiskelemaan ilmaiseksi. Hän valmistui koulusta kolmen vuoden jälkeen tanssijaksi ja oli koulun ohella tanssinut ja koreografioinut Union Dancella sekä oli päässyt vierailemaan New Yorkissa Alvin Ailey Schoolissa. Alvin Ailey Company oli ollut käymässä Lontoossa esiintymässä ja Placella oli samaan aikaan mahdollisuus saada puolen vuoden stipendi Ailey Schooliin. Alvin Ailey tuli käymään koululla etsimään tanssijoita ja oli halunnut myös Russellin mukaansa. New Yorkissa häntä opettivat koreografit Deirdre Lowell ja Wayne Babeist, jotka olivat työskennelleet Alvin Ailey Companyssa aikaisemmin sekä Desmond Richardson ja Dwight Rohden, joilla on nykyään oma company New 

Yorkissa.




Placesta valmistumisen jälkeen Russell on tanssinut, koreografioinut ja opettanut tanssia
monissa maissa ja tällä hetkellä hän asuu Suomessa perheensä kanssa. Hän käy silti vielä maailmalla pitämässä workshoppeja joka vuosi, eikä hänen rakkautensa lajiin ole kadonnut mihinkään. Eikä katoakaan, voisin veikata, sillä niin antaumuksella hän vieläkin meitä opettaa.



- Arttu, 2. vuoden opiskelija

lauantai 9. tammikuuta 2016

Näytetunnit

Konservatorion tanssijat saavat hetkeksi huokaista helpotuksesta, sillä syksyn näytetunnit ovat takanapäin, ja kullakin opiskelijalla tiedossa tämänhetkinen tasoryhmänsä jokaisesta lajista (baletti, jazz- ja nykytanssi). Ulkopuolisille ja ensikertalaisille tasokokeet saattavat kuulostaa jaottelulta, jossa ''hyvät'' ja ''huonot'' tanssijat jaettaisiin kahteen ryhmään. Näin ei kuitenkaan ole.

Tasokokeet eli näytetunnit järjestetään noin 2 kertaa lukuvuodessa kustakin lajista. ''Tuomaristo'' koostuu koulumme opettajista. Tasokokeissa katsotaan sitä, ovatko lajille ominaiset perusasiat hallussa ja mahdollistaako senhetkinen osaaminen siirtymisen haastavammalle tasolle. 1. tasolla harjoitellaan vielä kyseisen lajin perusasioita, kun taas 2. tasolla paneudutaan vähän haastavampiin asioihin. Tasoryhmä kulkee silti käsi kädessä oman kehityksen kanssa, eli kerran ''ykköstasolainen'' ei ole aina ykköstasolainen!


Ensimmäiset tasokokeet Konservatoriolla muistan aika jännittävänä ja pelottavanakin kokemuksena, sillä tunne siitä, että nyt kilpaillaan myös muiden tanssijoiden kanssa, oli vahva. Tosiasiassa ''kilpailu'' tapahtuu vain itsensä kanssa. Nyt myöhemmin on oppinut ymmärtämään, kuinka hieno asia on, että kukin oppilas voi kehittyä omista lähtökohdistaan luoden itselleen vahvan perusosaamisen. Mielestäni tasoryhmiin jakaminen on erittäin hyvä asia, ja uskon myös muiden tanssijoiden olevan tästä samaa mieltä. 


Tasokokeiden jälkeen opettajat jakavat myös oppilaille suullista palautetta, joka on hyvä kirjata ylös ja katsella myöhemmin, onko tuloksia omassa kehityksessä kertynyt. On hienoa, kuinka vahvasti koulussamme tanssijat otetaan yksilöinä, ja kuinka paljon henkilökohtaista tukea opettajilta saa oman kehityksen suhteen. Toivottavasti tasoryhmät pystytään säilyttämään koulussamme jatkossakin!

Riikka, 2. vsk opiskelija