perjantai 3. joulukuuta 2021

Mikä minua motivoi tanssissa?

 Mikä minua motivoi tanssissa? 

 

Tanssi alkoi minulle harrastuksena, tanssin avulla löysin rakkauden esiintymiseen. Aloitin jo 3 vuotiaana satubaletin ja taaperotanssin, siitä iästä en kumminkaan muista mitään. Lopetin tanssin ehkä jo 6 vuotiaana ja aloitin taitoluistelun ja jalkapallon. Myöhemmin aloitin voimistelun myös. Jalkapallo pysyi minulla aika monta vuotta, ja noin 11 vuotiaana kiinnostuin taas tanssista. Tanssi ja jalkapallo pysyi lähellä sydäntä koska se oli kivaa ja olin hyvä molemmissa, mutta en niinkään vielä käsitellyt asiaa että mikä minua motivoi niissä. Kun olin 14 niin tanssitunteja oli kertynyt ja jalkapallotreeneistä tuli haastavampia ja minun tuli aika valita tanssin ja jalkapallon väliltä. Se oli minulle vaikea paikka koska molemmat lajit tuntuivat tärkeiltä ja olin motivoitunut molemmissa. Tulin kummisikin siihen päätökseen että jatkan tanssia ja keskityn vaan siihen.  

 

Miksi päädyin tanssiin? Mietin sitä että tanssi tuo minulle niin paljon iloa, esitykset varsinkin. Menestyin hyvin tanssikoulullani ja rakastin tanssiryhmiä kuin perhettä. Olin myös todella motivoitunut koska minulla oli ajatus myös siitä että siitä tulisi ammattini jossain vaiheessa. Ajattelin myös sitä että tanssissa on pienempi loukkaantumisriski, koska niitä loukkaantumisia tuli vähä välillä jalkapallossa. Tanssissa sain myös ilmaista itseäni tanssin ja musiikin avulla. Olen aina rakastanut musiikkia ja tanssia, mutta tuo esiintyminen on vienyt minua eteenpäin motivaatiossani paljon. Se kun saa harjoitella ahkerasti ja fyysisesti ja sitten pääsee lavalle näyttämään kaiken sen minkä eteen on ahertanut, niin se minua motivoi. Teatterit ja musikaalit ovat myös motivaationlähde minulle, haluaisin tulevaisuudessa myös päästä niihin esiintymään ja tanssimaan.  

 

En ole taas koskaan ollut innoissani tai motivoitunut nykytanssista tai modernista tanssista. Se ei kiinnostanut minua nuorempana eikä se kiinnosta minua nytkään, minulla on se tietty asia ja tyyli mikä minua kiehtoaa ja motivoi ja siihen myös panostan kaiken.  

 

Minun jazzopettaja joka oli minulla 4 vuotta sai myös motivaationi nousemaan korkealle tanssin suhteen. Hän on tärkeä osa minun tanssin motivaatiossa, ja en usko että olisin nyt Tampereen konservatoriossa opiskelemassa ilman häntä. Hän sai myös minut kiinnostumaan tanssinopettajan työstä, ja olen myös aika hyvä siinä. Olen ollut sijaisena kaiken ikäisille tanssiryhmille ja minulta löytyy vahvuuksia tanssinopettajaksi.  

 

Eli jos näin lyhyesti loppuun että mikä minua motivoi tanssissa? Niin lähti siitä että jouduin valitsemaan kahden rakkaan harrastuksen väliltä, ja valitsin tanssin koska tanssi veisi minut kenties pidemmälle kuin jalkapallo ja tanssi motivoi koska siinä saan ilmaista itseäni ja esiintyä ihmisille mikä motivoi. Lisäksi tanssissa oppii aina jotain uutta ja mielenkiintoista ja jossain vaiheessa ehkä pääsen opettamaan tanssia muille.  


Emilia Alasara

torstai 2. joulukuuta 2021

Viikko jälkeen ryhmäteosten.


Heei, olen Aada, toisen vuosikurssin opiskelija. Ajattelin tulla avaamaan ajatuksia liittyen omiin ryhmäteoksiin, varsinkin nyt, kun ne ovat ohi! Pohjustuksena aiheeseen, eli toisen- ja viimeisen vuosikurssin opiskelijat voivat valita yhdeksi näytöksi oman teoksen luomisen, joka toteutetaan joko syksyn- tai kevään periodiviikkojen aikana. Eli intensiivisin treenijakso rajautuu noin. 3vk sisälle, mikä jälkeenpäin tuntuu todella lyhyeltä ajalta. 


Nyt on kulunut viikko ensi-illasta. Esityksiä oli kolme ja teoksia sai tulla seuraamaan ihan fyysisesti paikan päälle - vihdoin! Pakko myöntää, koko edellinen viikonloppu meni pelkästään henkiseen palautumiseen. Loin teoksen kolmelle tanssijalle, itse en siis tanssinut mukana vaan otin ns. Ohjaajan roolin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein teoksen toisille, omaa materiaalia toisille työstettäväksi. Omat sosiaaliset- ja henkiset akut kulu tosi nopeasti, etenkin kun pitää olla jatkuvasti muita varten, seurata ja aistia muiden työskentelyä ja ylipäätään olla sosiaalisesti aktiivinen. 


Meidän työryhmä oli ihan huippu. Yritin koko prosessin aikana luoda rehellistä ja avointa keskustelua, sitä, että fiilikset ja tunteet voi sanoa suoraan. Koen juurikin avoimen keskustelun luoneen meidän ryhmästä yhtenäisen ja ns. Vahvan. Oon niin sanoinkuvailemattoman ylpeä mun tanssijoista ja siitä, miten teos tuli esille ja miten se KEHITTYI kolmen illan aikana ihan mielettömäksi. 


Tämä kirjoitus on ehkä vaan tällainen kevyt ja rento, mun fiiliksiä avaava. Super rankka mutta todellakin antoisa elämys ja kokemus mulle, toivottavasti myös mun työryhmälle. Koska olin ohjaajana ja tarkkailijana, sain inspiroitua ihan eri tavalla muiden tavasta liikkua ja luoda merkityksiä materiaalille, jonka minä olin luonut. Ihan super antoisa ja mielenkiintoinen prosessi, ehkä joskus tämä jatkojalostuu kokoillan teokseksi, saa nähdä! 

-Aada