keskiviikko 25. marraskuuta 2015

2. vuosikurssin soolo

"Soolon tilanne tällä hetkellä ihan siedettävä! Raaka rakenne on aika lailla valmiina. Nyt pitäisi alkaa tutkimaan liikelaatuja ja pohtia voisiko jostain sarjasta saada mielenkiintoisemman esimerkiksi vaihtamalla sen suuntaa."
17.11


Yllä on ote työpäiväkirjastani, jota olen pitänyt vajaa kolme kuukautta, aika lailla sen ajan mitä olen työstänyt toisella vuosikurssilla suoritettavaa sooloani. Soolo liittyy olennaisesti meidän "taityön" eli taiteellisen työskentelyn opintoihimme, ja minulla sen ensi-ilta on edessä joulukuun alussa

Vaikka en ole aikaisemminkaan tehnyt kovin montaa omaa koreografiaa, tähän minulla on ollut erilainen ja uusi lähestyminen. Kouluaikanani olen oppinut paljon siitä, miten erilaisten mieluisten liikkeiden keksiminen ja yhteensovittaminen on vain suppea osa koreografian tekoa. Meillä on ”taityön”, eli taiteellisen työskentelyn tunteja, joilla käymme läpi erilaisia koreografian luomis- ja muokkaamiskeinoja. Taityön tunnit tuovat vaihtelua tekniikkatunteihin, ja antavat meille avaimia oman luovuuden ulos tuomiseen. 
Oman materiaalin tekotavat voivat olla hyvinkin järjestelmällisiä niiden erottumatta lopputuloksesta. Olemme käyttäneet apuna eleitä, yksinkertaista eri suuntiin järjestyksessä sormella osoittamista, abstrakteja piirroksia, verbejä jotka muutetaan liikkeiksi, kuvia... Olemme katsoneet toistemme töitä, ja lopputulokset ovat olleet hämmästyttävän hienoja, tuoreita näkökulmia joita ei tavallisesti osaisi odottaa.

Oman sooloni lähtökohdat olivat alunperin elämänjanossa ja kuolemanpelossa, jotka kuitenkin muokkautuivat matkan varrella. Käytin minulle uutta luomistapaa ja googlasin netistä aiheeseeni liittyviä asioita. Päädyin esimerkiksi hakemaan ”how to enjoy life” ja löytämieni ohjeiden pohjalta tein sarjan jota käytän soolossani. Olen käyttänyt paljon improvisaatiota jonka pohjalta olen löytänyt mieluisaa liikemateriaalia ja myöhemmin muokannut sen yksityiskohtia.

Soolon tekeminen on ollut haastavaa varsinkin aluksi, kun tuntuu että on yksi mahdollisuus näyttää kaikki mitä osaa. Olen kuitenkin päässyt tämän ajatuksen yli, ja todennut että kaikkea ei tarvitse tai edes kannata tehdä kerralla, muuten ei koskaan tule valmista. Olemme taityön tunneilla kokoontuneet säännöllisesti opettajamme Maija Hoiskon sekä muiden soolon tekijöiden kanssa, ja vaihtaneet tuntemuksia ja vaikeuksia, sekä näyttäneet liikemateriaalia ja saaneet siitä palautetta. Soolon tekemiseen on saanut enemmän tukea kuin olin osannut odottaa.

Ensi-ilta lähestyy kovaa vauhtia, ja vaikka tekemistä on vielä, en malta odottaa että saan tuoda oman teokseni lavalle valojen kanssa. Esitykset ovat Tampereen Musiikkiakatemian Pyynikkisalissa 4. ja 5.12. klo 19:00. Tässä linkki facebook-tapahtumaan, tervetuloa katsomaan!




- Janina, 2. vuosikurssin opiskelija

perjantai 6. marraskuuta 2015

Sadun lumoa ja teatterityöhön sopeutumista

Kello lähestyy puolta yhdeksää illalla Tampereen Työväen Teatterin harjoitussalissa. Iloinen puheensorina ja nauru ovat vallanneet tilan, kun tanssijat lämmittelevät alkavia harjoituksia varten. Siis mitä? Voiko koulupäivä oikeasti jatkua iltakymmeneen saakka? Kyllä, ainakin tanssijoilla voi.

Viimeiset kaksi viikkoa ovatkin hujahtaneet teatterilla. Meneillään on Mestaritontun seikkailut -fantasiamusikaalin harjoitukset, jossa osa Tampereen konservatorion opiskelijoista on tanssijoina. Musikaali on useiden taideoppilaitosten yhteistyöprojekti, joten mukana on nuoria Tampereen konservatorion lisäksi myös Pirkanmaan musiikkiopistosta ja Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmasta Nätyltä. Lisäksi mahtavan koreografimme Hanna Brotheruksen assistentti tulee Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta. Työskentely yhdessä näyttelijäopiskelijoiden kanssa onkin ollut antoisaa ja opettanut lähestymään tanssia aivan uudella tavalla. Kuinka jonkin hahmon persoonallisuus voikin synnyttää valtavasti mielenkiintoista liikettä ja luoda omalaatuisen ja haluttaessa abstraktinkin liikekielen.

Teatteritalon työaikoihin sopeutuminen on kuitenkin ottanut aikansa. Aamulla harjoitukset alkavat ihanasti vasta yhdeltätoista, mutta iltaharjoituksissa on pysyttävä pirteänä aina kymmeneen saakka. Musikaalissa tanssiminen on kuitenkin niin monipuolista, ettei illallakaan ehdi väsähtämään. Jokaisella tanssijalla on useita erilaisia rooleja aina kukista ja kotkista hovinoitiin ja merenneitoihin. Lisäksi harjoitellaan lauluja ja haasteena onkin pystyä laulamaan ja tanssimaan yhtä aikaa.

Tanssijoita, näyttelijöitä, ohjaaja ja pianisti loppukohtauksen harjoituksissa teatterin harjoitussalissa. Taustalla näkyy vielä keskeneräisiä lavasteita.
 
Ensi-ilta häämöttää joulukuun puolessa välissä, mutta sitä ennen on vielä valtavasti töitä ja oppimista. Tietysti jokainen meistä jo palavasti odottaa lopullista siirtymistä suurelle näyttämölle mielettömine pukuineen, valoineen, videoprojisointeineen, lavasteineen ja stuntteineen. Siellä sadun lumo pääsee täydellisenä valloilleen ja kiehtoo varmasti niin pieniä kuin vähän isompiakin katsojia. Tuu mukaan seikkailuun, nähdään joulukuussa!