Meillä Tampereen Konservatorion 2.asteen ammatillisessa koulutuksessa opetetaan show/jazzia, nykytanssia ja balettia. Tanssitunteja näistä lajiryhmistä on 3x viikossa. Yksi treenitunti on pituudeltaan 1h 30 min. Balettia treenaamme kolme kertaa viikossa. Nykytanssin oppimäärä jakaantuu kahteen nykytanssituntiin ja yhteen improvisaatiotuntiin. Show/jazzia treenaamme kahdesti viikossa, kolmantena tuntina meillä on street-tanssia. Hyvin klassisen tarjonnan ohella tämä on tunti, jolloin saa ehdottomasti jorata täysillä! Tällöin on lupa irrottautua hetkeksi klassisesta tekniikasta ja saat antautua musiikin vietäväksi. Streettiä opetetaan nykyisen lukujärjestyksen mukaan aina perjantai-aamuisin klo 9.30-11. Tämä on yhteinen tanssitunti kaikille konservatorion ammattiopiskelijoille. Tuntia meille opettaa ihana Henna-Riikka Seima. Kävin kyselemessä häneltä muutamia kysymyksiä, haastattelun voit lukea tästä alta :)
1. Kuka olet ja mistä tulet ?
- Olen Henna-Riikka Seima, “Henkka”. Olen kotoisin Lempäälästä, mutta nykyisenä asuinpaikkana on Tampere.
- Olen Henna-Riikka Seima, “Henkka”. Olen kotoisin Lempäälästä, mutta nykyisenä asuinpaikkana on Tampere.
2. Kuinka pitkään olet opettanut streettiä Tampereen Konservatoriolla ?
- Aloitin opettamisen konservatorion ammatillisella puolella vuonna 2009.
- Aloitin opettamisen konservatorion ammatillisella puolella vuonna 2009.
3. Mikä opettamisessa on mieluista sinulle ?
- Mä pyrin omalla opettamisellani avaamaan jollekkin toiselle semmoista, mitä se, jota opetetaan
ei ehkä vielä tiedä, että voi osata tai tehdä. Vuorovaikutus erilaisten oppilaiden kanssa on
kiinnostavaa sekä potentiaalin löytäminen kivaa.
- Mä pyrin omalla opettamisellani avaamaan jollekkin toiselle semmoista, mitä se, jota opetetaan
ei ehkä vielä tiedä, että voi osata tai tehdä. Vuorovaikutus erilaisten oppilaiden kanssa on
kiinnostavaa sekä potentiaalin löytäminen kivaa.
4. Mikä on saanut sut tanssin pariin ja nyt tanssinopettajaksi ?
- Silloin kun kävin tanssitunneilla, innostuin lajista hurjasti, ja monien vuosien ajan ahmin kaiken mitä erilaisilta tanssitunneilta sain irti. Lukion jälkeen sain ajatuksen siitä, että olisi kiva tanssia tulevaisuudessa. Lopulta päädyin opiskelemaan liikunnanohjaajaksi ammattikorkeakouluun. Opintojeniaikana pääsin vaihtoon Tukholmaan, jolloin kävin treenaamassa paikallisilla tanssitunneilla. Vaihtovuoteni jälkeen Suomeen perustettiin ensimmäinen showtanssipuolen koulutusohjelma, josta voi valmistua tanssinopettajaksi. Hain sinne, Oulun seudun ammattikorkeakouluun ja pääsin sisään. Sitä kautta nyt opettajan hommissa.
5. Mitä asioita painotat opetuksessasi ?
- Oon hyvin fyysinen opettaja. Koen, että tietynlainen fyysisyys auttaa kehollisen tekemisen lisäksi tanssin yhdistämistä myös mieleen. Näin tanssista tulee muutakin kuin yksittäisiä askeleita yms.
- Oon hyvin fyysinen opettaja. Koen, että tietynlainen fyysisyys auttaa kehollisen tekemisen lisäksi tanssin yhdistämistä myös mieleen. Näin tanssista tulee muutakin kuin yksittäisiä askeleita yms.
- Painotan opettamisessani turvallisuutta. Perusteet täytyy ensin olla hallussa, jonka jälkeen haluaisin, että oppilaani löytäisivät itse omat tavat ja reittinsä edetäkseen ja päästäkseen syvemmälle lajiin.
6. Onko sulla joitain tanssijoita/taiteilijoita, jotka ovat inspiroineet sua ?
- Ei ehkä mitään yksittäisiä. Mua inspiroi semmoiset tanssijat ja taiteilijat, joilla on kyky lähestyä asioita mun mielestä oudosta näkökulmasta. Siinä on usein jotain mielenkiintosta.
- Tässä hetkessä ja maailmanajassa eletään helposti pinnallisesti. Sopivalla tavalla semmoiset tanssijat/taiteilijat, jotka saavat teoksiinsa jonkinlaista “rumuutta” tai rosoisuutta mukaan niin paljon, että se on jo kaunista, inspiroi mua. Mua inspiroi myös semmoiset ihmiset, jotka löytävät mielenkiintoisia asioita ajatuksella, että hakee jotain mikä puskee hieman vastaan, ja herättää sen kautta katsojissa tunteita. Semmoinen puhuttelee.
7.Onko sulla jotain mottoa tai muuta elämän lausahdusta, mikä kulkee mukanasi?
- Tanssiminen ja oman kehon kanssa työskenteleminen on joltain osin ainaista taistelua, oli sitten harrastaja tai ammattilainen. Me ollaan kaikki ihmisiä. Pitää muistaa, että me ei olla robotteja, vaan työskennellessä on aina mukana omat ajatukset ja tunteet. Ihmisyyden pitäminen läsnä kaikessa tekemisessä on mun mielestä tosi tärkeetä. Silloin vuorovaikutus ihmisten kanssa pysyy aitona ja treenatessa pystyy olemaan läsnä.
- Tää ei oo missään nimessä kiva lausahdus, mutta käytän sitä silti paljon: “Tanssi ei oo aina kivaa”. Ajatukseni tästä on vähän kuin, että pessimisti ei pety. Joskus treenaaminen on aika puskemista, mutta se kuuluu asiaan.
Sofia - 1.vuosikurssin opiskelija