Syksyn kuulumisia

HUHHUH, olipas se rutistus! Syksyn lukuvuosi on nyt taputeltu ja rentouttava joululoma häämöttää pitkänä edessä. Tää on just mitä nyt kaipaa. Takana on kaksi pitkää teatterijaksoa, balettiesityksiä, omaa taiteellista työskentelyä ja normiarkea niin koulussa kuin kotonakin. Omat rajat ovat aina välillä joutuneet äärimmilleen, mutta hei kaikesta selvittiin, vaikka välillä epäilykset ottivatkin vallan. 


Ollaan saatu olla todella etuoikeutetussa asemassa, kun olemme päässeet seuraamaan teatterin taikaa lähietäisyydeltä. Yhteistyömme Tampereen Työväen Teatterin kanssa on ollut antoisaa. Alkusyksystä olimme mukana Kolme Iloista Rosvoa –musiikkinäytelmässä ja heti siihen perään suuren näyttämön fantasiamusikaalissa Mestaritontun Seikkailut.  Uusia ystäviä, verkostoitumista ja roppakaupalla toinen toistaan mahtavampia kokemuksia!

 
Vaikka tekniikkatreenaus on jäänyt hieman teatterin varjoon, olemme silti olleet onnekkaita, kun koulussamme on käynyt vierailijoita. Alkusyksyllä osallistuimme Anniina Kumpuniemen koreografioimaan Ihmisten kaupunki –teokseen. Hänen lisäkseen Maija Hänninen on ollut baletin opettajamme, ja joulukuun alussa veimmekin Pyynikkisalin lavalle hänen harjoittamiaan otteita Giselle –baletista. 


Innolla odottaen, mitä kevät tuo tullessaan. Edessä on ainakin armoton treenikausi, uudet prokkikset sekä vierailevat koreografit, omat taiteelliset työt ja lopputsemppaus vikalle opiskeluvuodelle, osa meistä nimittäin valmistuu jo keväällä! Nyt kuitenkin pieni radiohiljasuus tähän väliin, että jaksaa sit tulla uudella energialla takas sorvin ääreen tammikuussa! 


- Suvi, 2.vuosikurssin opiskelija

Seikkailu suurella näyttämöllä

Mestaritontun seikkailut –fantasiamusikaalin harjoitusjakso lähestyy loppuaan ja ensi-ilta on aivan kulman takana. Ennen sitä on kuitenkin aika muistella hieman kaikkea, mitä olemme suurella näyttämöllä tanssiessamme kokeneet ja oppineet. (Myös luokkalaisemme Iiris kirjoitti harjoitusten alkutaipaleelta postauksen jonka voit lukea tästä.) 

Teatterilla on ollut hienoa päästä seuraamaan eri alojen osaajien työskentelyn edistymistä, kuten lavasteiden, pukujen ja tehosteiden rakentumista. Kaikki näyttää visuaalisesti upealta. Olemme myös saaneet opetella työskentelemään näiden kaikkien elementtien kanssa, ja aina se ei ole ollut helppoa: milloin usvahunnut ovat takertuneet kiveen, hameet repeilleet kesken Julma-Kumman palvomisen, lohikäärmeen harsot kietoutuneet käsiin ja hovineitojen hatut aiheuttaneet yhtä sun toista hämminkiä kesken juhlien. Kaikki esiintymisasut eivät siis lähtökohtaisesti ole olleet tanssijan näkökulmasta ergonomisia, mutta on ollut erittäin hyödyllistä oppia tulemaan sen kanssa toimeen. Nykyään tietää jo, mitä tulee varoa ja jos vahinko sattuu, niin onneksi talossa on ihania puvustajia jotka parsivat revenneen helman kuntoon. Olemme myös saaneet pohtia, mille puolelle mikrofoni kannattaa milloinkin asettaa ja miten peruukkisukan saa tarpeeksi nopeasti pois päästä.

Kulisseissa olemme harjoittaneet luovuuttamme ja esimerkiksi keksineet vaikka kuinka monta käyttötapaa usvaharsolle: se sopii esimerkiksi taiteilijahuiviksi, hyppynaruksi, uimapuvuksi, antiikin roomalaisen kaavuksi, iltapuvuksi ja Voldemort-asuksi. Saatuamme noita-asuihimme peruukit innostuimme myös luomaan toisillemme noitaidentiteettejä. Olemme myös oppineet, että kulisseissa pitää puhua hiljaa…

Tästä vähän erilaisesta syksystä on jäänyt ainakin itselleni, teatterityöstä kiinnostuneelle, todella hyvä fiilis. Voin luultavasti puhua kaikkien meidän puolesta todetessani, että kokemus on ollut mielenkiintoinen, uudella tavalla haastava ja todella hauska. Eilen esiinnyimme ensimmäistä kertaa täydelle suuren näyttämön katsomolle omaisten näytöksen merkeissä ja se toi esitykseen vielä uutta energiaa. Tästä innolla eteenpäin, seikkailun seuraavaan osioon: itse esityksiin!

Tervetuloa mukaan, Mestaritontun seikkailut ensi-illassa 17.12.2015.

-  Olga, 2. vuosikurssin opiskelija

Taiteellinen työskentely

Koulupäivämme koostuvat pääosin hyvin fyysisistä tanssitekniikan tunneista, erilaisista projekteista ja tanssivalmennuksesta. Sen lisäksi meillä on muutaman kertaa viikossa taiteellisen työskentelyn oppitunteja. Opettajanamme ja mentorinamme toimii koreografi Maija Hoisko. Tunneilla harjoittelemme oman taiteellisen työn tekemistä, käymme läpi koreografian teon keinoja ja puhumme tanssista ylipäätään.

Me toisen vuosikurssin opiskelijat käymme opintoja keskenämme eri tahdissa. Toiset tekevät parhaillaan sooloja ja toiset työstävät ryhmäkoreografioita. Huolimatta siitä, mitä kukin on parhaillaan työstämässä, aina on mahdollisuus henkilökohtaiseen neuvontaan ja juttutuokioon. Itse olen tällä hetkellä tekemässä ryhmäkoreografiaa kuudelle tanssijalle. On jännittävää tehdä ensimmäistä kertaa taiteellista työtä koreografin roolissa, mutta asiaa helpottaa tieto hyvästä tukiverkostosta.

Tunneilla harjoittelemme ihan käytännössä erilaisia koreografian teon keinoja, luemme asiaan liittyviä tekstejä ja keskustelemme paljon. Tälläinen työskentely on hyvin virkistävää kaiken tanssiteknisen harjoittelun ohella. Koulutuksemme nimittäin panostaa erittäin paljon hyvään tanssiteknilliseen osaamiseen, mutta koen taiteellisen kurssin erittäin hyödylliseksi ja jopa välttämättömäksi oman tanssijuuden ja taiteilijuuden kehittämisen kannalta. 
Henkilökohtaisesti olen oppinut todella paljon koreografian teosta ja taiteellisesta työskentelystä, ja ymmärtänyt kuinka rajalliset tietoni olivat aiheeseen liittyen ennen kurssin alkua. Aikaisemmin en uskonut olevani kovinkaan kiinnostun koreografina työskentelystä. Nyt kun olen saanut tietoa ja työkaluja, mieleni on alkanut muuttua ja kipinä omaan taiteelliseen työskentelyyn on syttynyt.

-Nella, 2. vuosikurssin opiskelija

Tanssijan viikko

Maanantai 08.50-16.00 ja 18.30-22.00

Maanantaina meillä oli aamulla improvisaatiota jonka jälkeen show-tunti. Sitä seurasi ruokailu ja sitten demo jossa kakkosluokkalaiset esittelivät sooloja, ryhmäteoksia ja taiteellisen työskentelyn tehtäviä. Demon jälkeen alkoi baletti, illalla meillä oli vielä Mestaritontun iltatreenit jossa harjoiteltiin erinäisiä kohtauksia.

Tiistai 12.30-15.00 ja 18.30-21.00

Tiistaipäivä meillä oli pelkkää Mestaritonttua 12.30-15.00 ja 18.30-21.00 jonka aikana kävimme koko produktion kertaalleen kokonaan läpi

Keskiviikko 11.00-15.00

Keskiviikko oli melko samanlainen kuin tiistai mutta paneuduimme joihinkin tansseihin enemmän. Eikä meillä ollut enää iltaharjoituksia koska osalla tanssijoista oli Kolmen iloisen rosvon näytös.

Torstai 8.50-16.00

Torstaina oli normi koulupäivä joka alkoi nykytanssilla ja jatkui show-tanssilla. Sitten oli ruokailu ja balettitunti. Viimeinen tunti oli baletin er (erikoistumis) -tunti jossa hioimme Giselle-baletista maalaistanssia ja ystävättäriä.

Perjantai 8.50-16.00

Perjantai alkoi tuottis-tunnilla jota seurasi nykäritunti. Sitten oli ruokailu jonka jälkeen yllätimme ykköset perinteeksi muodostuneilla pikkujouluilla  jossa lauloimme Tulkoon joulun. Sitten söimme pipareita, suklaata ja joimme glögiä. Massut täynnä herkkuja menimme sitten balettitunnille jonka jälkeen koulu loppui.

Kirjoittaja Hans Kähkönen (2. vuosikurssi)

2. vuosikurssin soolo

"Soolon tilanne tällä hetkellä ihan siedettävä! Raaka rakenne on aika lailla valmiina. Nyt pitäisi alkaa tutkimaan liikelaatuja ja pohtia voisiko jostain sarjasta saada mielenkiintoisemman esimerkiksi vaihtamalla sen suuntaa."

17.11

Yllä on ote työpäiväkirjastani, jota olen pitänyt vajaa kolme kuukautta, aika lailla sen ajan mitä olen työstänyt toisella vuosikurssilla suoritettavaa sooloani. Soolo liittyy olennaisesti meidän "taityön" eli taiteellisen työskentelyn opintoihimme, ja minulla sen ensi-ilta on edessä joulukuun alussa. 

Vaikka en ole aikaisemminkaan tehnyt kovin montaa omaa koreografiaa, tähän minulla on ollut erilainen ja uusi lähestyminen. Kouluaikanani olen oppinut paljon siitä, miten erilaisten mieluisten liikkeiden keksiminen ja yhteensovittaminen on vain suppea osa koreografian tekoa. Meillä on ”taityön”, eli taiteellisen työskentelyn tunteja, joilla käymme läpi erilaisia koreografian luomis- ja muokkaamiskeinoja. Taityön tunnit tuovat vaihtelua tekniikkatunteihin, ja antavat meille avaimia oman luovuuden ulos tuomiseen. 
Oman materiaalin tekotavat voivat olla hyvinkin järjestelmällisiä niiden erottumatta lopputuloksesta. Olemme käyttäneet apuna eleitä, yksinkertaista eri suuntiin järjestyksessä sormella osoittamista, abstrakteja piirroksia, verbejä jotka muutetaan liikkeiksi, kuvia... Olemme katsoneet toistemme töitä, ja lopputulokset ovat olleet hämmästyttävän hienoja, tuoreita näkökulmia joita ei tavallisesti osaisi odottaa.

Oman sooloni lähtökohdat olivat alunperin elämänjanossa ja kuolemanpelossa, jotka kuitenkin muokkautuivat matkan varrella. Käytin minulle uutta luomistapaa ja googlasin netistä aiheeseeni liittyviä asioita. Päädyin esimerkiksi hakemaan ”how to enjoy life” ja löytämieni ohjeiden pohjalta tein sarjan jota käytän soolossani. Olen käyttänyt paljon improvisaatiota jonka pohjalta olen löytänyt mieluisaa liikemateriaalia ja myöhemmin muokannut sen yksityiskohtia.

Soolon tekeminen on ollut haastavaa varsinkin aluksi, kun tuntuu että on yksi mahdollisuus näyttää kaikki mitä osaa. Olen kuitenkin päässyt tämän ajatuksen yli, ja todennut että kaikkea ei tarvitse tai edes kannata tehdä kerralla, muuten ei koskaan tule valmista. Olemme taityön tunneilla kokoontuneet säännöllisesti opettajamme Maija Hoiskon sekä muiden soolon tekijöiden kanssa, ja vaihtaneet tuntemuksia ja vaikeuksia, sekä näyttäneet liikemateriaalia ja saaneet siitä palautetta. Soolon tekemiseen on saanut enemmän tukea kuin olin osannut odottaa.

Ensi-ilta lähestyy kovaa vauhtia, ja vaikka tekemistä on vielä, en malta odottaa että saan tuoda oman teokseni lavalle valojen kanssa. Esitykset ovat Tampereen Musiikkiakatemian Pyynikkisalissa 4. ja 5.12. klo 19:00. Tässä linkki facebook-tapahtumaan, tervetuloa katsomaan!

- Janina, 2. vuosikurssin opiskelija

Sadun lumoa ja teatterityöhön sopeutumista

Kello lähestyy puolta yhdeksää illalla Tampereen Työväen Teatterin harjoitussalissa. Iloinen puheensorina ja nauru ovat vallanneet tilan, kun tanssijat lämmittelevät alkavia harjoituksia varten. Siis mitä? Voiko koulupäivä oikeasti jatkua iltakymmeneen saakka? Kyllä, ainakin tanssijoilla voi.

Viimeiset kaksi viikkoa ovatkin hujahtaneet teatterilla. Meneillään on Mestaritontun seikkailut -fantasiamusikaalin harjoitukset, jossa osa Tampereen konservatorion opiskelijoista on tanssijoina. Musikaali on useiden taideoppilaitosten yhteistyöprojekti, joten mukana on nuoria Tampereen konservatorion lisäksi myös Pirkanmaan musiikkiopistosta ja Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmasta Nätyltä. Lisäksi mahtavan koreografimme Hanna Brotheruksen assistentti tulee Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta. Työskentely yhdessä näyttelijäopiskelijoiden kanssa onkin ollut antoisaa ja opettanut lähestymään tanssia aivan uudella tavalla. Kuinka jonkin hahmon persoonallisuus voikin synnyttää valtavasti mielenkiintoista liikettä ja luoda omalaatuisen ja haluttaessa abstraktinkin liikekielen.

Teatteritalon työaikoihin sopeutuminen on kuitenkin ottanut aikansa. Aamulla harjoitukset alkavat ihanasti vasta yhdeltätoista, mutta iltaharjoituksissa on pysyttävä pirteänä aina kymmeneen saakka. Musikaalissa tanssiminen on kuitenkin niin monipuolista, ettei illallakaan ehdi väsähtämään. Jokaisella tanssijalla on useita erilaisia rooleja aina kukista ja kotkista hovinoitiin ja merenneitoihin. Lisäksi harjoitellaan lauluja ja haasteena onkin pystyä laulamaan ja tanssimaan yhtä aikaa.

Tanssijoita, näyttelijöitä, ohjaaja ja pianisti loppukohtauksen harjoituksissa teatterin harjoitussalissa. Taustalla näkyy vielä keskeneräisiä lavasteita.

 

Ensi-ilta häämöttää joulukuun puolessa välissä, mutta sitä ennen on vielä valtavasti töitä ja oppimista. Tietysti jokainen meistä jo palavasti odottaa lopullista siirtymistä suurelle näyttämölle mielettömine pukuineen, valoineen, videoprojisointeineen, lavasteineen ja stuntteineen. Siellä sadun lumo pääsee täydellisenä valloilleen ja kiehtoo varmasti niin pieniä kuin vähän isompiakin katsojia. Tuu mukaan seikkailuun, nähdään joulukuussa!

Kolme iloista rosvoa - yhteistyöproduktio Tampereen työväen teatterissa

''Syksympään kun päästään näin,

itätuuli hyökkää päin.

Tihkuttaa ja loiskuttaa,

kastuu ihmiset ja maa....''

On taas tullut se upea aika vuodesta kun luonto hohtaa ruskaisia värejään. Nuo värit ovat ihana lisä, mutta jättäisin mieluusti aamuisen palelemisen ja jatkuvan sateen pois tästä yhtälöstä. Osa meistä 2. vuosikurssin opiskelijoista onkin aloittanut tämän kostean ruska-ajan hiukan normaalista poiketen.

Meidän aamumme ovatkin olleet hiukan myöhäisempiä, mitä en kyllä yhtään pahoittele, mutta tietysti vaihtoehtoisesti ovat iltamme olleet sitten pidempiä. Myöskin normaalit tanssitrikoot ovat vaihtuneet erilaisiin esiintymisvaatteisiin. Päivämme ovat nimittäin vierineet Tampereen Työväen Teatterilla ensimmäisessä musikaaliprojektissamme Kolmessa iloisessa rosvossa.

Aloitimme jo viime keväänä yhteistyönä Konservatorion musiikkiteknologien ja TAMK:n teatterimuusikoiden kanssa työstämään musiikkinäytelmää varmasti monille tutuista Kasperista, Jesperistä ja Joonatanista, sekä muusta Kardemumman monimuotoisesta kansasta. Nämä pari viikkoa olemme siis enää lämmitelleet teosta uudelleen, hionut sitä siistimmäksi ja kokeillut sitä vielä koeyleisöllekin!

Voin varmasti puhua koko työryhmän puolesta sanoessani kuinka mahtavaa kokemus tämä on ollut. On ollut hyvin mielenkiintoista ja opettavaista tutustua musikaalin tekoon ja teatterielämään ylipäätään. Vielä mahtavampaa tästä on tietysti tehnyt aivan upea työryhmämme jonka kanssa tulemme varmasti tapaamaan vielä tämän teoksen jälkeenkin.

Syksyiset terveiset täältä teatterilta ja nähdäänhän esityksessä!

Tästä pääsette TTT:n sivuille teoksen esittelyyn, kuviin ja esityspäivämääriin!

-Roosa, 2. vuosiluokan opiskelija

Maija Hänninen, meidän opettaja

Meillä toisen vuosikurssin opiskelijoilla on ollut ilo saada kokenut baletinopettaja Maija Hänninen opettajaksemme syyslukukaudeksi. Olemme nauttineet Maijan vaativasta ja tarkasta opetuksesta nyt muutaman kuukauden ajan. Haluaisimme pitää hänet opettajanamme pidempääkin.

Maijasta huokuu pitkä tausta baletin parissa. Pienenä tyttönä hän oli nähnyt baletin Pessi ja Illusia televisiosta ja ilmoittanut, että hänestä tulee balettitanssija. Näin kävi. Maija pääsi balettikouluun ja sai kiinnityksen Suomen kansallisbalettiin 17-vuotiaana. Hänen uransa balettitanssijana kestikin yli 25 vuotta.  Sen aikana hän vietti vuoden Vaganova instituutissa Leningradissa kehittämässä itseään. Maija tanssi kaikenlaisia rooleja baletissa. Yksi tärkeimmistä rooleista on tietenkin ollut ensimmäinen päärooli Egina baletissa Spartacus vasta 20-vuotiaana.

Maija Dulcinean roolissa baletissa Don Quijote. Maijan parina Lauri Lehto.

Opettamaan Maija ryhtyi jäätyään eläkkeelle baletista. Opettaminen ei ollut kutsumus, mutta se vei mukanaan. Nykyään hän kokee itsensä opettajaksi. Maija ajattelee, että ihminen on luonnostaan oppija tai opettaja. Itsensä hän luokittelee oppijaksi. Hän sanoo oppivansa jatkuvasti ja haluavansakin oppia koko ajan lisää. Eläkkeelle jäätyään  Maija suoritti aikanaan tanssin vuoksi kesken jääneet lukio-opintonsa ja kirjoitti itsensä ylioppilaaksi. Sen jälkeen hän kävi tanssinharjoittaja-koulutuksen Teatterikorkeakoulussa, opiskeli ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot ja valmistui vielä tanssitaiteen maisteriksi (MA in Dance vuonna 2003). Kurssejakin hän on ehtinyt käydä ympäri maailmaa. Tällä hetkellä Maija on Balettipedagogit ry:n hallituksessa. Maijaa voisi kutsua ikuiseksi oppijaksi.

Maijan opetus on intensiivistä. Kun olemme tangossa, hän kiertää korjaamassa meitä yksitellen ja jokainen saa osansa hänen huomiotaan. Maijakin sanoo viihtyvänsä meidän kanssamme. Hänestä on mukava opettaa motivoitunutta ryhmää. Maija mietti millaisen ryhmän opettajaksi soveltuisi parhaiten ja totesi ”olen teidän opettaja”.

Verna

Toisen vuosikurssin opiskelija

Esittelypostaus

Moikka!

Olemme Tampereen konservatorion tanssin ammattiopiskelijoita ja tässä blogissa valotamme vähän sitä, millaista on meidän arkemme tanssin ympärillä. Tulemme kirjoittamaan muun muassa koulumme pääsykokeista, tuntisisällöistä, tanssin opiskelusta yleisesti sekä vierailevien opettajien produktioista omista näkökulmistamme! Postaamme myös tanssikuvia ja kerromme tulevista esityksistä, joita on mahdollisuus tulla katsomaan!

Blogi on kaikille tanssista kiinnostuneille, tanssin harrastajille ja ammattilaisille sekä erityisesti niille, jotka haaveilevat tanssijan koulutukseen hakemisesta. :) 

Mukavaa ja tanssintäyteistä syksyä!

-Heini

 2.vuosikurssin tanssinopsikelija