torstai 20. tammikuuta 2022

Tanssijana monipuolisuus on rikkautta

Heyy :) Mä oon Antero ja opiskelen ensimmäistä vuotta konsalla. Jaan nyt mun ajatuksia monipuolisuudesta tanssijana ja kerron omakohtaisia kokemuksia. 


Mun koko tanssijuus alkoi kilpatanssilla. Aloitin sen lähinnä siitä syystä, että vanhemmat sisarukseni harrastivat jo kilpatanssia ja niinpä oli luonnollista, että vanhempani halusivat minunkin aloittavan sen. Siinä noin 6-7 vuoden iässä en osannut ajatella oliko kilpatanssi mielestäni niinkään kivaa vai ei koska lapsena sitä vain meni sinne minne vanhemmat laittoivat. Jälkeenpäin ajatellen olen äärimmäisen tyytyväinen siihen, että minut laitettiin jo varhaisessa iässä tanssimaan, sillä siitä innostukseni syttyi muita tanssilajeja kohtaan. Lopetin kilpatanssin noin 6 vuoden jälkeen, sillä kiinnostukseni street-lajeja kohtaan oli roihahtanut. Aloitin hip hopin ja showtanssin ja koin vihdoin löytäneeni tanssilajit joita olin etsinyt. Myöhemmin lukion alkaessa aloitin myös nykytanssin. Lyhykäisyydessään olen ehtinyt harrastaa useita eri tanssilajeja vuosien varrella. Voisin tällä hetkellä sanoa että päälajejani tanssissa ovat streetin puolelta commercial ja hip hop, sekä nykytanssi. Siitä huolimatta en tahdo lokeroida tanssijuuttani jonkin tietyn lajin kohdalle, sillä koen että tanssiminen ja tanssijana oleminen on niin paljon muutakin kuin itse tanssilaji. Olen myös keskustellut useiden tanssijoiden kanssa kysymyksestä "Mikä tanssija olen? Mikä on tanssityylini?" ja päätynyt vastauksiin ettei sitä tarvitse edes vielä tietää tai sitten koskaan.


Mitä hyötyjä monipuolisuudesta on ollut?

Parhain esimerkki voisi varmaankin olla tämän hetkinen tilanne tanssinopiskelussa. Konservatoriolla opiskelemme nykytanssia, jazzia ja balettia. Nykytanssi on minulle tuttua, mutta jazzin ja baletin tekniikka on ollut melko vierasta. Tässä tilanteessa monipuolisuus sekä eri lajien hyödyntäminen on noussut hyödyksi. En sano että hip hopin tekniikasta on ilmennyt merkittävää hyötyä esimerkiksi baletissa, mutta olen huomannut että esimerkiksi baletissa oppimiani asioita olen voinut hyödyntää muissa lajeissa. Tarkoitan siis sitä, että olen huomannut ja analysoinut jo lyhyen ajan sisällä, kuinka itselleni vieraista tanssityyleistä on ilmennyt hyötyjä. Olen ryhtynyt hyödyntämään eri lajeista oppimiani asioita ja liittämään näitä omaan tekemiseeni. Koen että olen samalla löytänyt uusia tapoja nähdä, lähestyä ja kokea tanssia kun olen antanut itseni heittäytyä useiden eri tanssilajien oppiin. Tanssijana monipuolisuus on myös eduksi työllistymisessä. Jos tanssija taitaa useita eri tyylejä on luonnollisesti mahdollisuuksia useampaan työllistymismahdollisuuteen. 


Tahdon rohkaista jokaista heittäytymään tanssin eri ulottuvuuksiin. Ajattelin itse monta vuotta etten olisi hyötynyt kilpatanssista lainkaan. Myöhemmin olen ymmärtänyt sen tuomista hyödyistä ja oppinut arvostamaan sieltä tulleita oppeja. Tällä hetkellä kamppailen mukavuusalueeni ulkopuolella baletin kanssa. Vaikka tiedostan etten tule jatkamaan balettia tulevaisuudessa, tahdon oppia ja napata siitä asioita joilla voin kehittää itseäni ja tanssijuuttani. Voi olla siis erittäin virkistävää kokeilla jotakin itselle täysin vierasta lajia ja kenties löytää siitä jotakin, mitä hyödyntää myöhemmin omassa tekemisessään. Olen huomannut, että mitä avoimempana mielensä pitää, sitä enemmän oppii ja ymmärtää.


- Antero Lehtonen 

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Omilleen toiseen kaupunkiin 16-vuotiaana

 


Moikka! Olen alunperin Jyväskylästä kotoisin ja muutin loppukesästä ensimmäistä kertaa yksin. Jyväskylästä Tampereelle muutto oli aluksi super jännittävää, mutta olin samaan aikaan todella innoissani. Olin haaveillut muutosta jo kauan ja vihdoin se tapahtui. 

Asunnon löytäminen oli alkuun haastavaa ja ikäni takia moni vuokranantaja jätti jopa vastaamatta viesteihini. Halusin muuttaa omaan yksiöön, enkä soluun tai muuhun vastaavaan. Niitä olisi ollut varmasti helpompi saada, kuin yksityisen vuokranantan kämppiä, mutta loppujen lopuksi kaikki onneksi kääntyi parhainpäin ja sain asunnon. Minua mietitytti pitkään, että miten pärjäisin, koska minulla ei silloin ollut mitään tuloja, enkä kyllä olisi näin kalliissa asunnossa pärjännyt ilman vanhempieni avustusta.

Kun pääsin muuttamaan olin todella iloinen ja odotin innolla koulun alkua. Muutama ensimmäinen päivä uudessa asunnossa oli todella siistiä, kunnes alkoi tuntua vähän yksinäiseltä. Jos jouduin olemaan todella monta päivää putkeen yksin tuli kyllä vähän ikävä kotiin Jyväskylään. Yksin olemiseen kyllä tottui aika nopeasti, eikä se tunnu enää yhtään kamalalta. Jos olen vaikka loma-aikana ollut kokoajan jonkun kanssa, on ihanaa päästä taas olemaan yksin. Itse pidän paljon yksinasumisesta, enkä enää edes haluaisi asua vanhemmillani. Minulla tulee kyllä nykyäänkin ikävä vanhempiani, mutta kestän sen paremmin kuin ennen, koska olen tottunut siihen, että näemme vain viikonloppuisin. Joka viikonloppu ei ole toki mahdollista päästä Jyväskylään, mutta aika menee kuitenkin yleensä tosi nopeasti.

En kadu päätöstäni muuttaa yhtään. Uskon, että myös se vaikuttaa siihen, että tämä on ollut minulle yllättävän helppoa johtuu siitä, että olen halunnut tätä niin kauan ja paloni tanssia kohtaan on valtava. Olen jo pienestä asti tiennyt haluavani tanssijaksi ja tehnyt sen eteen niin paljon töitä, että olen valtavan onnellinen kun olen päässyt totauttamaan unelmaani ja opiskelemaan konsalle.

Lara Kattilakoski