maanantai 25. marraskuuta 2019

Työharjoittelu - Pori Dance Company

Konservatorion kolme tanssinopiskelijaa olivat syksyllä työharjoittelussa Pori Dance Companyssa. He tanssivat teoksessa "Van Helsink - Shitstorm", jonka koreografina oli Jarkko Mandelin. Porissa vietimme yhteensä 8 viikkoa. Teoksessa oli mukana Pori Dance Companyn tanssijoita sekä Tanssikoulu Tankan oppilaita.

Van Helsink- Shitstorm kertoo kuuluisasta vampyyrinmetsästäjästä Van Helsinkista, joka lähtee selvittämään vanhan nahkatehtaan salaisuutta, jossa Odysseian maailma on huhujen mukaan herännyt eloon. Van Helsink joutuu käyttämään kaiken nokkeluutensa, ketteryytensä ja charminsa selvitäkseen hengissä tehtaan vaaroista, taisteluista, ja banaaninkuorista. Seikkailuun mukaan lähtevien tehtäväksi jää pysyä Van Helsinkin kannoilla hengästyttävällä matkalla läpi tehtaan käytävien ja hallien.
Seikkailun maailma on hatunnosto kauhu- ja vampyyrikirjoille, Munchkinille sekä roolipeleille tanssin ja kamppailulajien ystäviä unohtamatta.
Teos esitettiin Friitalan vanhalla nahkatehtaalla, joka sijaitsi noin 10 minuutin ajomatkan päässä Porin keskustasta. Tehdas on vanha ja likainen, joten aluksimme siivosimme paikat tanssikuntoon. Harjoittelimme tehtaalla pari viikkoa ennen ensi-iltaa ja sitä ennen harjoittelimme Tanssikoulu Tankan tiloissa Porissa. Harjoitukset olivat joka arkipäivä ja ne kestivät 4 tuntia.

Teoksessa pääsimme esittämään mm. seireenejä, limaa ja pikkuvampyyreita. Kussakin roolissa oli omat haasteensa, mutta jokaista roolia oli kiva tehdä! Teoksen harjoitukset olivat fyysisesti aika raskaita, sillä Jarkon liikemateriaali vaatii paljon ylävartalon ja käsien lihasvoimaa. Voin siis sanoa, että kyllä voima kasvoi noiden kahdeksan viikon aikana. Jarkko yhdistelee tyylissään balettia, nykytanssia, breakdancea, capoeiraa sekä akrobatiaa, joten opimme monia akrobaattisia temppuja ja capoeiran otteita.

Esityksiä oli yhteensä 6 ja kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä ja yleisöltä tuli paljon positiivista palautetta. Meille konsalaisille tämä harjoittelu oli upea mahdollisuus tutustua Pori Dance Companyyn ja sen tanssijoihin sekä Jarkko Mandeliniin ja hänen tanssityyliinsä. Työharjoittelu oli todella opettavainen kokemus, kiitokset siitä vielä Jarkolle ja PDC:lle! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

(Kuvassa PDC:n tanssijat, Oskari Turpeinen, Tanssikoulu Tankan oppilaita ja Konservatorion opiskelijat Aletta Salo, Karla Keinonen ja Ninni Niemikunnas)


-Ninni

tiistai 12. marraskuuta 2019

Joutsenlampi

Konservatorion tanssinopiskelijoilla oli mahdollisuus päästä osallistumaan Brnon kansallisteatterin baletin Joutsenlammen näytöksiin näyttämöavustajina. Brnon kansallisteatterin baletti on tsekkiläinen balettiseurue. Se on esiintynyt aikaisemminkin Tampereella syksyllä 2016, kun seurue esitti Pähkinänsärkijän. Joutsenlammen näytökset olivat Tampere-talossa 8.11.-10.11.2019. Näytöksissä orkesterina toimi Tampereen filharmonia.

 Näytöksiä oli viikonlopun aikana yhteensä neljä, joita ennen meillä olivat kahdet lavaharjoitukset ja kenraaliharjoitus orkesterin kanssa. Ensimmäiset harjoitukset olivat keskiviikkoiltana, kun perjantaina oli jo ensimmäinen näytös. Harjoittelimme siis osuutemme nopealla aikataululla ja päivät olivat muutenkin pitkiä

Avustajina me emme varsinaisesti tanssineet lavalla. Osuuteemme kuului kävelyä hienot asut päällä ja tanssijoiden seuraamista. Koska Joutsenlampi on lähes 3 tuntia pitkä teos, osuuksiamme täytyi odottaa pitkään. Näytöspäivät olivat täynnä oman vuoron odottelemista, mikä oli välillä varsin raskasta. Päässä oleva peruukki oli välillä hiostava ja isoa mekkoa oli raskasta pitää päällä. Joka tapauksessa produktiossa oli ihanaa olla mukana. Päivät kuluivat nopeasti ja ne olivat todella antoisia, vaikka myöskin raskaita.

Näytöksiin osallistumisen lisäksi saimme nähdä balettitanssijoiden arkea läheltä lavan ulkopuolellakin. Pääsimme osallistumaan seurueen tanssijoiden lämmittelytunneille ennen näytöksiä, käydä maskeeraajalla laittamassa meikit ja hiukset sekä pukeutua näyttäviin asuihin. Kokemus oli erittäin hieno ja inspiroiva. Oli mahtavaa seurata taitavien tanssijoiden työskentelyä sekä päästä itsekin lavalle.





- Martta







sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Yksin asuminen alaikäisenä

Moi! :) Oon Alexandra 16 v ja asun yksin Tampereen keskustassa. Oon siis hakenut suoraan Paraisten peruskoulusta tänne Tampereelle opiskelemaan. Asun yksiössä kerrostalossa ja oon viihtynyt tosi hyvin täällä. Mä oon pienestä asti haaveillut päästä tänne opiskelemaan tanssijaksi ja ollut niin varma päätösksestäni. Olin vuosien varrella saanut rohkeutta ja varmuutta siihen, että yksin asuminen ja huolehtiminen itsestäni onnistuu. Kun sain tietää kouluun pääsemisestä, en ollut niin paljon jännittynyt lähdöstä kotoa, koska tunsin itseni valmiiksi. Kuitenkaan kaikilla ei ole samoja fiiliksiä, sellaista itsevarmuutta. Jos päättää muuttaa omalta paikkakunnalta kaukaa tänne, niin pitää pystyä juuri huolehtia itsestään ja omasta asunnostaan. Pitää olla valmiudet, koska jos ei huolehdi esim. syömisestä ja nukkumisesta ja se jää vähemmälle, niin ei jaksa täys energialla treenata. Nämä ovat ennen kaikkea tärkeät!

Pääsykokeet olivat toukokuun lopulla. Lähdin etsimään mahdollista asuntoa hyvin aikaisin jo kesäkuussa. Löysin täydellisen yksiön hyvällä hinnalla. Kannattaa siis aloittaa aikaisin etsinnät, vaikka ei olisi tullut vielä tuloksia pääsykokeista, sillä kaikki hyvät asunnot viedään nopeasti. Elokuussa asunnon etsiminen tuntuu toivottomalta ellei käy hyvä tuuri. Keskustassa asuminen on ihanaa! Kaupat ovat lähellä ja minulle matkaa lukioon ja tanssisaleille on ihan vähän. Suoritamme pakollisia lukion opintoja, jos ei suorita kaksoistutkintoa. Lukioon kävelen Aleksanterin puiston poikki sellainen 80 m ja tanssisaleille 2 km. Kuljen talvella bussi nro. 25 Tahmela/Janka. Tämä bussi vie sinut tanssisaleille. Bussi kulkee Jankalta rautatieaseman, keskustorin ja Metso-pääkirjaston kautta tanssikoulun eteen sijaitsevalle pysäkille. Se on hyvä asua
lähellä kouluja, koska koulujen aikatauluihin voi tulla joskus äkillisiä muutoksia, joissa pitäisi olla paikalla. Vapaa-ajalla saat käyttää tanssisaleja niin matka on mukavan lyhyt aina kulkea. Keskustasta on vaikea löytää yksiöitä silloin elokuussa niin ole ajoissa, jos tahdot itsellesi yksiön. Tampereen lähiöistä löytyy jonkin verran yksiöitä vielä elokuussa. Suosittuja lähiöitä ovat Pispala, Kaleva, Lielahti, Lentävänniemi ja Amuri.















Alexandra Salin, liiketutkielma Peitto ja minä

Kuvaaja: Karla Keinonen

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Toiselle paikkakunnalle muutto koulun takia, kannattavaa vai ei?

Moikka!

Olen ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Tampereen Konservatoriolla, ja muutin Helsingistä tänne koulun perässä. Kaupunki tuntui jo hakuvaiheessa hyvältä idealta, sillä välimatka Helsingistä Tampereelle on suhteellisen lyhyt ja taittuu helposti! Tampere on Helsinkiä pienempi kaupunki, mutta kaikki tarpeellinen löytyy.

Miltä uusi kaupunki sitten tuntuu, ja onko muutos koulun takia kannattava? Kyllä on! Aluksi uusi kaupunki tuntui luonnollisesti oudolta, ja mieleen tuli kysymyksiä, jotka olivat kotikaupungissa aivan itsestäänselvyyksiä. Mietin aluksi esimerkiksi sitä, mistä bussikortin tai opiskelijakortin voi hankkia, mistä löydän julkisen liikenteen aikataulun ja missä lähikauppani sijaitsee. Kaikkiin näihin pulmiin sai helposti apua muilta luokkatovereilta ja netistäkin löytyi paljon tietoa! Kannattaa siis rohkeasti kysyä apua muilta, tyhmiä kysymyksiä ei ole, ja muut varmasti ymmärtävät vastamuuttaneen tilanteen. Tampere on melko selkeä kaupunki, joten tänne oli helppo totutella. Kaupunki on todella opiskelijaystävällinen, kaunis ja kehittyy jatkuvasti. Tällä hetkellä raitiovaunun rakennustyöt hieman sekoittavat kaupunkia, mutta muun liikenteen järjestelyistä on huolehdittu hyvin!

Uudessa kaupungissa on toki erilaiset käytännöt kuin omassa kotikaupungissa, mutta kaikkeen sopeutuu yllättävän nopeasti. Koti-ikävä on alussa aivan luonnollinen asia, ja läheisiin kannattaa pitää yhteyttä niin, että ikävä helpottaa. Itse en kauheasti juttele vanhempieni kanssa kouluviikoilla, sillä näemme melkein joka viikonloppu. Etäisyys poikaystävään on ollut ajoittain todella haastavaa, mutta ajattelen, että tämä koulutus avaa kuitenkin niin paljon uusia ovia, että se on välimatkan arvoinen.

Mites sitten koulu, onko se muuton arvoinen? Jos haluaa tanssijaksi, on meidän koulu siihen hyvä väylä. Toki pääsykokeet aina stressaavat, mutta tänne päästyä on muutto koulun arvoinen. Koulussa korostetaan tekniikkatreenausta, joten jos sitä haluaa kehittää, on koulu oikea vaihtoehto. Lisäksi keskitytään tanssijalle tärkeisiin asioihin, kuten työllistymiseen, kehontuntemukseen, palkkaan ja muihin asioihin, joita ei välttämättä itse edes tajua ajatella. Lajeja on monipuolisesti ja ne tukevat tekniikkapohjaa. Lajien opettajat ovat erittäin mukavia ja ammattitaitoisia, joten tunneille on mukava mennä. Koulussa on paljon samanhenkisiä ihmisiä, joten ystävystyminen tapahtuu melkein huomaamatta. Tekniikkatunneilla on tietysti hieman hankalaa tutustua, mutta ruokaillessa ja koulun jälkeen saa vaihdettua enemmän kuulumisia.

Koulussa on myös paljon erilaisia produktioita, joka on itselleni erittäin tärkeä asia. Produktioissa ei ole tavallista tekniikkatreeniä, joten niissä on mahdollisuus työskennellä uusilla ja erilaisilla tavoilla. Esiintyminen on itselleni yksi intohimoa kannatteleva voima, joten produktiot ovat hyvä väylä sen ylläpitämiseen.

Intohimo ohjaa tanssin ja taiteen pariin, joten jos sitä löytyy, on koulun takia muutto varmasti kaiken sopeutumisen arvoista. Itse olin käynyt lukion ennen tätä koulua, joten olin omasta mielestäni  valmis muuttamaan yksin. Uusi kaupunki avartaa todella paljon, joten jos on mahdollisuus ja rohkeutta asua muuallakin kuin omassa kotikaupungissa, suosittelen sitä todella. Samalla uudessa kaupungissa saa ikään kuin uuden alun, sillä kukaan ei tunne sinua. Se on samalla jännittävää, mutta helpottavaa. Koska kaikki on uutta, jaksaa kaupunkia tutkia ja katsoa aivan uudesta näkökulmasta; samalla oppii myös itsestään.

-Aletta

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Tukiverkosto

Välillä opiskelu on rankkaa ja monet erilaiset tehtävät, asiat ja ajatukset vaivaavat. Kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle pitäisi muistaa, ettei kenenkään tarvitse jaksaa yksin. Aina on joku jolle voi kertoa ja joka kuuntelee. Sitä varten meillä on konservatoriolla tukiverkosto, joka auttaa.

Opettajat ovat aina valmiita auttamaan. Kun uskaltaa rohkeasti mennä juttelemaan tuntia ennen, sen jälkeen tai pyytää häntä varaamaan aikaa sinulle, saat apua tai tukea varmasti. Jos tehtävämäärä kasvaa ylitsepääsemättömän suureksi, voi opettajan kanssa jutella asiasta ja pyytää lisäaikaa. Myös opettajat voivat auttaa halutessasi varaamaan ajan muualle mistä voit saada apua.

Meillä on myös käytössämme psykologi, terveydenhoitaja ja kuraattori. Heille voi laittaa viestiä, soittaa tai varata ajan, jos haluaa jutella jostain mieltä painavasta ongelmasta. He kaikki ovat luotettavia kaikinpuolin ihania ihmisiä.

Kuraattori:

Tiina Vihantola
Kuraattori antaa keskusteluapua opiskeluun, elämäntilanteeseen ja jaksamiseen liittyvissä asioissa. Mikäli on opiskelupulmia, vaikea elämäntilanne, ihmissuhdehuolia, ahdistusta, päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia tai epäselvyyttä asunto-, raha- tai muissa arjen asioissa, kannattaa ottaa yhteyttä kuraattoriin.

Psykologi:

Mira Numminen
Voit ottaa psykologiin yhteyttä, kun kaipaat tukea esim. jännittämiseen, ahdistukseen, mieliala-asioihin, motivaatio-ongelmiin, ihmissuhdeongelmiin tai elämänhallintaan liittyvissä asioissa. Tai kun kaipaat ulkopuolista kuuntelijaa ja keskustelijaa esim. sekavan tai haastavan elämäntilanteen jäsentämiseen.

Terveydenhoitaja:

Taija Suomalainen
Terveydenhoitajalta voi pyytää apua samankaltaisiin ongelmiin kuin kuraattoria tai psykologia. Terveydellisissä ongelmissa auttaminen on terveydenhoitajan työtä ja hän on valmis auttamaan tarvittaessa.

Myös muut opiskelijat ovat varmasti valmiita kuuntelemaan. Välillä avun pyytämiseen voi olla pienempi kynnys ystävältä. Joskus heillä voi olla myös enemmän tietoa tai kokemusta, jolloin vertaistukea on helpompi saada.

Kaikki mieltä painavat asiat kannattaa selvittää, sillä opiskelujen aikana tulee melko varmasti vaikeita hetkiä. Niistä on helpompi selvitä muiden avulla ja pitää aina muistaa ettei kukaan ole yksin. Opettajat, psykologi, kuraattori ja terveydenhoitaja ovat opiskelijoita varten ja valmiita auttamaan.

Älä jää yksin ongelmiesi kanssa!

~Helmi

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Ykkösvuoden tanssinopiskelijoiden sooloteokset


Ykkösvuoden tanssinopiskelijoiden sooloteokset


Kirjoitin helmikuun alussa blogitekstiä liiketutkielmista, jossa jaoin tuntemuksiani soolojaksosta ja omasta taiteellisesta työskentelystä. Blogitekstini ei kuitenkaan päässyt oikeuksiinsa ja tullut julkaistuksi sooloviikolla, minkä vuoksi päädyin lopullisessa tekstissäni yhdistelemään sekä sooloviikon pyörteissä naputeltua blogitekstiä, että reflektointia näin jälkikäteen. Kuljetaan siis kuukausi takaperin ajassa helmikuun alkuun, jolloin konservatorion ykkösvuoden opiskelijoiden sooloteokset odottelevat ensiesityksiään Liikelaiturilla.

”Ensi viikon lopussa Liikelaiturin lavalla nähdään ykkösvuoden tanssinopiskelijoiden liiketutkielmien kirjo. Sooloillat koostuvat muun muassa erilaisista lajifuusioista, tarkasta liikkeen ja kehon tutkimisesta, sekä improvisaatioon heittäytymisestä.

Soolotyöt ovat osa tanssijanopintoihimme kuuluvaa taiteellista työskentelyä. Teokset ovat syntyneet liike- sekä teemalähtöisesti ja niiden valmistelu alkoi viime vuoden loppupuolella. Nyt helmikuun alussa alamme olla soolojen suhteen loppusuoralla; sooloviikon ohjelmassa on katsomon ja tilan rakennus, sekä tekniikka- ja valoharjoitukset. Sooloteostemme tekoprosessi on myös oman teoksen suunnittelun ja koreografioinnin lisäksi myös muuten monipuolisesti alan käytäntöihin perehdyttävä. Tutustumme sooloprosessin aikana valo- sekä äänitekniikkaan ajamalla opiskelijakollegan tekniikan tämän teoksessa ja jakson aikana tutustumme myös tuotannon ja markkinoinnin tehtäviin puhtaan käytännön kautta.

Olemme läpi soolojakson jakaneet töitämme muiden kanssa. Tällöin saa kuulla ulkopuolisen kommentteja, sekä saa tukea omaan taiteelliseen työskentelyyn. Samalla pääsee näkemään myös muiden työskentelyä ja edistymistä, minkä olen kokenut henkilökohtaisesti hyvin inspiroivaksi ja avartavaksi.

Joskus voi olla vaikeaa kestää oman työn keskeneräisyyttä, mutta oman taiteellisen työn avaaminen muille ihmisille kesken työskentelyprosessin on usein työskentelyä edistävää. Omaa taiteellista työtä tehdessä olen huomannut erityisesti, että asiat ottavat muotonsa pikkuhiljaa ja loksahtavat paikoilleen ajan kanssa, joten itsekriittisyys keskeneräistä työtä kohtaan usein lähinnä vain jarruttaa prosessia.

Liiketutkielmamme saavat esityksensä Liikelaiturilla(Yliopistonkatu 58 D) aikataululla:
to 7.2. klo 19.00
pe 8.2. klo 19.00
la 9.2. klo 14.00 ja 17.00
Tilaisuuksiin on vapaa pääsy, tervetuloa!”

                                          Kulmikas on pyöreä on kulmikas, Sohvi Kenraali

Sooloteosten esitysrupeamat tuntuivat rikastuttavalta kokemukselta. Koin luokkamme tiivistyvän soolojakson aikana kaikkien tsempatessa toisiaan ja toivoen yhteistä onnistumista. Rikastuttavana koin myös oman itsen jatkuvan opettelun. Soolojen aikana heräsin taas ajattelemaan kuinka valmistaudun esitykseen ja kuinka myös palautan kehoni ja mieleni päivän esiintymisestä.

Liiketutkielmien työstäminen ei kuitenkaan loppunut täysin seinään Liikelaiturilla viettämämme viikonlopun jälkeen. Viimeisen esityksen jälkeen Liikelaiturin tila purettiin ja sooloajatukset saattoivat valua jo hieman enemmän taka-alalle. Kuitenkin tuoreeltaan sooloteosten esitysten jälkeen kirjoitimme työraportin, jossa kävimme vielä tarkemmin läpi soolojaksoa, omaa taiteellista työskentelyä ja sen tuloksena syntynyttä teosta. Raportin lisäksi kävimme soolojaksossa meitä mentoroineen opettajan kanssa henkilökohtaisen reflektointikeskustelun.

Sooloteosten reflektointi jälkikäteen tuntui ainakin omalle kohdalleni antoisalta. Tarkassa aikataulussa teoksen puristaminen saattaa paikoitellen nopeiden ratkaisujen vuoksi syödä mahdollisuuksia toteuttaa omaa näkemystä halutulla tavalla. Jälkikäteen teoksen pariin palatessa saattaa mielessä olla monta teoksen kehittely- ja jatkoideaa, jotka on erinomaista pitää mielessä. Ajan kanssa ja oikean mahdollisuuden sattuessa kohdalle, voi olla, että alkuperäinen sooloteos saa uuden ensi-iltansa kehitettynä ja yhä pidemmälle vietynä versiona.

-Vellamo, ykkösvuoden tanssinopiskelija


lauantai 23. helmikuuta 2019

Kouluarki ja -matkat

Hei! Opiskelen tällä hetkellä 1. vuosikurssin peruskoulupohjaisena opiskelijana Tampereen konservatoriossa tanssialan perustutkintoa. Kouluarkeeni kuuluvat pitkät koulumatkat. Kerron miltä matkat ovat tuntuneet, miten ne ovat vaikuttaneet jokapäiväiseen elämääni sekä mitä kouluarkeni sisältää

Asun itse Hämeenkyrössä ja kuljen sieltä joka päivä Tampereelle kouluun. Jos menen konservatoriolle suoraan, matkat kestävät päivässä yhteensä noin. 2h20min edestakaisin sisältäen vaihdot ja kävelymatkat. Joskus tosin aloitan päiväni TYK:ssä. Yleensä herään aamuisin klo: 6.15 valmistautumaan lähtöön. Tampereella olen noin klo: 7.40. Siellä vaihdan bussia, jos meillä on ensiksi tanssitunnit. Jos ei ole, kävelen suoraan bussipysäkiltä lukioon. Päivien aikataulut ovat vaihtelevia. Yleensä lukio alkaa aamulla 8.05 tai konservatoriolla klo: 8.50-9.10. Koulupäivät loppuvat lukiolla klo: 15.15. Konservatoriolla se vaihtelee päivittäin tällä hetkellä 14.40-16.30 välillä. Bussit kulkevat onneksi yleensä sopivasti ja lähtevät heti koulun jälkeen. Matkustaminetuntui aluksi raskaalta, kun se vei päivästä aika paljon aikaa. Siihen kuitenkin tottui pikkuhiljaa, eikä se tuntunut enää niin raskaalta ja pitkästyttävältä hetken kuluttua. Olen oppinut käyttämään aikaa hyödyksi, kuten esimerkiksi suunnitellen koulutehtäviä. Välillä myös nautin siitä, että pääsen bussiin, varsinkin aamuisin. Siinä saa hetken aikaa levätä ja henkisesti valmistautua ennen koulun alkua. 

 Pitkänmatkan matkustaminen kouluun ei siis ole mahdotonta. Se on ihan hyvä vaihtoehto, jos ei ole mahdollista muuttaa koulun lähelle tai ei ole valmis siihen. Haluaisin kuitenkin muuttaa jossain vaiheessa Tampereelle opintojeni aikana, koska se huomattavasti säästäisi aikaa ja saisin viettää enemmän aikaa Tampereella ja olla huolehtimatta bussiaikatauluista. Joskus koulussa on ollut jotain ilta- tai viikonlopputoimintaa, johon bussiaikataulut eivät ole sopineet, tai busseja ei ole niin myöhään enää mennyt. Kyyti on silloin järjestynyt vanhempien avulla. Matkoihin saa tukea Kelan koulumatkatuen kautta, joten bussiliput eivät kovin suuresti verota lompakkoakaan.

-Shanti 

perjantai 15. helmikuuta 2019

Tanssin uudet tilat

Konservatorion tanssipuoli muutti uusiin tiloihin syksyllä, esitellään ne tilat vielä kaikille jotka ei ole meillä päässeet käymään! Sisäänkäynti tapahtuu nykyään rakennusten väliseltä sisäpihalta.

Ovesta pääsee tähän käytävään, josta nousemalla rappuset kaksi kerrosta ylöspäin pääsee suoraan tanssintilojen ulko-ovelle. Ja kaikki reippaat tanssijathan käyttävät aina rappusia ;)!



 Ulko-ovella ensiksi jätetään kengät telineeseen, ja nurkan takaa löytyy naulakko ulkovaatteille.



Tämän käytävän varrelta pääsee myös kaikkiin kolmeen tanssisaliin, jotka on nimetty mielikuvitusta käyttäen isoksi saliksi, pieneksi saliksi ja minisaliksi.


Pieni sali
Iso sali

Ulko-ovelta oikealle lähdettäessä nurkan takaa löytyvät vessat, ja vasemmalle lähdettäessä pukuhuoneet, joita on kaksi tytöille, yksi pojille ja yksi opettajille. Pukkareiden jälkeen käytävällä tulee teorialuokka, jonka jälkeen käytävä aukeaa oleskelutilaksi, josta löytyy pieni keittiö, sohva ja pöytiä. Oleskelutilaa vastapäätä on hallintosiipi, jossa on kokoushuone ja opettajien työhuoneita. 






-Kia 

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Kiireettömyys, positiivisuus ja mostly me

Kiireettömyys, positiivisuus ja mostly me -motto on ensimmäisen lukuvuoteni aikana konsalla tullut varsin tutuksi. Mitä lausahdus oikeastaan voikaan tarkoittaa tai pitää sisällään tai miten se voi näkyä opiskelijan arjessa? Tulkintoja ja mietteitä motosta on varmasti yhtä monta, kuin konsalla on opiskelijoita, opettajia ja muita henkilökunnan jäseniä, eli yksiselitteistä ja oikeaa vastausta ei varmastikaan ole. Seuraavassa kerron, miten olen ajatusta itselleni jäsennellyt.



 Kiireettömyys

Kiireettömyys on ehkä minulle moton tärkein ja eniten työtä vaativa osa, sillä opinnot ovat välillä paljon työtä ja aikaa vaativia. Ideaalitilanteessahan asiat aloitettaisiin kiireettömästi ja pikkuhiljaa ajoissa, jolloin ne valmistuisivat ajallaan, eikä niiden kanssa ehtisi tulla kiire.                      
Aina 24 tuntia vuorokaudessa ei kuitenkaan riitä tähän, ja jos kaikesta huolimatta kiireen keskelle päätyy, on syytä hetkeksi pysähtyä miettimään, miten olisi järkevää toimia, sillä tunnetusti kiirehtimällähän harvoin saa mitään hyvää aikaiseksi. Yritänkin muistuttaa itseäni siitä, ettei kaikkea tarvitse suorittaa heti kerralla, vaan on ihan okei ottaa oma aikansa asioiden hoitamiseen.                       
 Kiireettömyys ei tässä tilanteessa tietenkään tarkoita asioiden huoletonta valmistumista joskus kun siltä tuntuu, vaan tavoitteita pitää olla asioiden aikaansaamiseksi. Yleensä asetankin osatavoitteita, jottei kuilu nykytilanteen ja määränpään välillä tunnu mahdottomalta. Päätän esimerkiksi maanantaina, että tänään hoidan tämän asian ja keskiviikkoon mennessä olen hoitanut myös nämä asiat. Näin todennäköisemmin vältän tilanteen, jossa minulla on viikonlopulle hirveä kasa rästitehtäviä, joita sitten hädässä ja kiireessä pakerran, ennen kuin päälle kasaantuvat vielä seuraavankin viikon tehtävät. 
Saman kannattaa ajatella pätevän myös jonkin uuden taidon opettelemisessa. Minun ei heti ensimmäisellä yrittämällä tarvitse osata täydellisesti 32:a fouetté-piruettia, vaan voin ensin opetella pyörimään vaikka kolme piruettia ja sitten pikkuhiljaa lisätä määrää. Tämä on kaiken lisäksi myös turvallisempi tapa lähestyä jotakin uutta taitoa, sillä väkisin vääntäminen huonolla tekniikalla ei kannata. Taidot kuitenkin vaativat puhdasta suoritustekniikkaa ja tietysti myös toistoja, jotta vammoilta vältytään. Joskus olen kuullut sanonnan, että tarvittaisiin 1000 toistoa, että jonkin taidon voisi osata, joskin väittämän yleistettävyys tuntuu hieman kyseenalaiselta. Joka tapauksessa pikkuhiljaa hyvä tulee! 
 Kiireettömyys ei kuitenkaan koske vain minua ja minun arkeani ja minun osaamistani, vaan on myös tärkeä suoda muille aikaa samoissa asioissa, missä itselleen sitä pyrkii suomaan. Kaikilla muillakin kuitenkin on ihan yhtä lailla kiire omien tehtäviensä kanssa ja samalla tavalla he kokevat painetta oppia uusia asioita. Kaikkien on parempi olla, kun ketään ei hoputa, koska kukaan tuskin nauttii muiden hoputtamisesta saatikka sitten itse hoputetuksi tulemisesta. Parhaassa tapauksessa kiireetön suhtautuminen itsensä lisäksi myös muihin edistääkin positiivista ilmapiiriä, mikä onkin hyvä aasinsilta seuraavaan.


Positiivisuus                        
                                                                                                
Positiivisuus kulkee aika kivasti käsi kädessä kiireettömyyden kanssa, sillä kiireisinä hetkinä positiivisuudestakin on apua. Jos ajattelen, etten saa mitään valmiiksi ajoissa, enkä koskaan opi niitä 32:a fouettéta, niin näin myös varmasti käy. Jos sillä hetkellä muistutan itseäni siitä, että kaikki aloittavat jostakin, eikä kukaan ole seppä syntyessään, tilanne ei ehkä tunnukaan niin surkealta. Itselleen olisi ihan hyvä antaa välillä aikaa ja myös kehuja jo saavutetuista asioista, eikä vatvoa ja märehtiä niitä asioita, joita ei osaa, tai jotka ovat kesken tai tekemättä. Nimittäin keittiöpsykologinen faktahan on se, että positiivisuus lisää positiivisuutta ja vastaavasti negatiivisuus lisää negatiivisuutta. Ihan tutkittua faktaa puolestaan on se, että positiivisuus niin ympäristössä kuin ajattelussakin edistää oppimista. Eli sen sijaan, että vaipuisin vastoinkäymisiä tai kiirettä kohdatessani synkkyyteen ja negaatioon, yrittäisinkin kertoa itselleni, että kyllä minä vielä opin, ja että asiat tuppaavat järjestymään ja ratkaisut syntymään.                                                        
Ihminen on kuitenkin siitä jännä eläin, että valitettavan helposti me tuppaamme huomaamaan ne negatiiviset asiat ja unohtamaan positiiviset: 10 asian joukosta, joista yksi on negatiivinen ja loput positiivisia, huomataan ja muistetaan helposti vain se yksi negatiivinen asia ja unohdetaan ne yhdeksän positiivista. Ja jos nämä yhdeksän positiivista asiaa esimerkiksi koulutyöstä saadusta palautteesta tukisivat oppimistani paremmin, kuin keskittyminen siihen yhteen negatiiviseen, minähän teen itselleni ihan valtavan karhunpalveluksen muistamalla vain sen negatiiviseksi kokemani asian!  
Täytyy kyllä myöntää, että jos omaa tekemistäni sekä suhtautumistani itseeni ja osaamiseeni tarkastelen, valitettavan useinhan syyllistyn juurikin tähän negatiivisuuteen taipuvaiseen ajatteluun, vaikka sitä kuinka yrittää muistuttaa itseään tekemään toisin. Itsestään hyvien asioiden huomaaminen tai myöntäminen tai kehujen vastaanottaminen tuntuu jollain tapaa ihan tavattoman haastavalta. Vaikka kehujen saaminenhan on ihanaa! Toisissa ihmisissä on jotenkin helpompi nähdä positiivisia asioita.  Liian harvoin heillekään tulee kuitenkaan ääneen sanoen tai muilla keinoilla ilmaisten näitä hyviä asioita kerrottua. Tämä on kamalan ristiriitainen asia! Toisaalta sitä toivoo saavansa kehuja, mutta sitten niitä ei kuitenkaan osaa ottaa vastaan tai ehkä antaa tarpeeksi usein ja saadun hyvän palautteen joukosta helposti muistaa sen negatiiviselta tuntuneen jutun. Ja jos positiivisuus lisää positiivisuutta ja edistää parhaimmillaan oppimista, miksemme sitten muista kehua toisiamme enemmän?
                     

Mostly me
                                                                                                           
                     Aivan KAIKKI, mitä juuri edellä tulin pohtineeksi koskee juuri minua ja sinuakin, joka nyt varmaankin jonkinlaista mielipidettä itsekin paraikaa muodostat lukemastasi! Vaikka välillä yksilönä ajatusta voi olla vaikea ylläpitää, ja sen tulee toisinaan kuulleeksi ja itsekin sanoneeksi jonkinasteisen epätoivon hetkellä osittain läppänä, ajatus tuo kuitenkin tuolloinkin hymyn ainakin minun kasvoilleni ja antaa jotain lisää kulloiseenkin tilanteeseen. Onkin tärkeää, että yhdessä pidetään tuota ajatusta hengissä (kukin omista näkökulmistaan käsin tietysti), sillä silloin se todennäköisemmin toimii ja ajaa asiaansa kaikista parhaiten.                               
                               

-Sohvi, ensimmäisen vuosikurssin opiskelija