keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Palautuminen ja lepo

 Hei! 

Oon Jenni, toisen vuoden tanssinopiskelija, ja kirjoitan nyt ajatuksiani levosta ja palautumisesta tanssinopiskelijana. Mulla itselläni on ollut palautumisen kanssa vähän ongelmia, koska teen yhtä aikaa kaksoistutkintoa, sekä töitä tanssinohjaajana. Olen vasta tänä syksynä oppinut kuuntelemaan paremmin kehoani ja sen vaatimuksia palautumisen suhteen. 


Usein tanssijat ajattelee treeniä niin, että mitä enemmän sen parempi. Kyllä treeniä tietysti pitää olla paljon, jos haluaa kehittyä tanssijana. Mutta toisaalta jos treeniä on liikaa, ei siitä saa enää hyötyä irti. Jos keho on liian väsynyt, voi treeni mennä ns. Hukkaan. Usein myös liika treenaaminen kuormittaa henkisesti, jolloin voi motivaatio tanssiin kadota. Pitäisi siis löytää kultainen keskitie treenin ja levon määriin. Itselläni palautumiseen on auttanut se, että kirjaan viikottaiset treenit lukujärjestykseksi. Kun näkee konkreettisesti milloin on paljon tanssia ja milloin vähemmän, on paljon helpompi suunnitella omaa tekemistään. Suunnitelmassa pysyminen on tietysti vaikeampi asia. 


Tanssijana pitää välillä myös yrittää olla armollinen itselleen. Aina ei mene treenit hyvin ja välillä riittää sen päivän paras suoritus. Jos täydellisyyttä tavoittelee liikaa, voi se olla lopulta terveysriski. Rikkinäinen keho tai mieli vaikeuttaa opiskelua vielä enemmän. Väsymys pitää siis tunnistaa ajoissa, ettei se keräänny liikaa. <3 

torstai 5. toukokuuta 2022

Tanssilyhäri osa 2.


Teoksen toteutus 

 

  Demon jälkeen meillä oli pari viikkoa aikaa kasata tanssijat ja näyttelijät, sekä hioa kokonaisuus valmiiksi. Tapasimme kolmistaan suunnittelun merkeissä ja pidimme yhteisiä treenejä muille tanssijoille. Yhteisissä treeneissä kävimme läpi kohtausten tunnelmaa ja koreografiaa. Lopullinen kokoonpano muuttui matkan myötä, joka aiheutti haasteita. Lisäksi harjoituksia oli tiiviisti viimeisillä viikoilla, mutta kokonaisuudessaan vähän. Olimme kuitenkin tanssijoiden heittäytymiseen ja työpanokseen todella tyytyväisiä. Sen ansiosta saimme kokonaisuuden kasaan ajallaan. Mukaan tanssimaan lähti koulumme nykyisiä ja entisiä opiskelijoita. Kiitos teille! <3 

 

   Ensimmäinen kuvauspäivä saapui nopeasti. Juha Salminen a.k.a tuottaja oli järjestänyt kuvauspaikat Tampereen alueelta toiveidemme pohjalta ja luonut aikataulut kuvauspäiville. Kuvaukset olivat jaettu kahdelle päivälle eri viikkoina. Kuvasimme kaksi kohtausta ensimmäisenä päivänä, jotka sisälsivät improvisaatiota. Näin saimme aikaa koreografisten kohtausten harjoitteluun, jotka kuvattiin siitä seuraavalla viikolla. Pääsimme kokeilemaan monenlaisten kohtausten tekemistä kuten kuvista näkyy!

 

Valokuva: Pirjo Tuominen 
       
                            Tuulia Soininen, Vera Manerus, Aino Saloniemi, Reetta Kauremaa
 
                                                        
 
 
Valokuva: Pirjo Tuominen 
 
Vera ensimmäisen päivän kuvauksissa
 



   Toinen kuvauspäivä alkoi Varalan grillikatokselta, jossa meidän onneksemme paistoi aurinko. Tälle päivälle oli koreografioitua settiä, joka kuvattiin ulkona. Saimme päivän ensimmäisen kohtauksen purkkiin nopeasti ja jatkoimme siitä metsästämään viimeiset asusteet seuraavaan kohtaukseen. Osan vaatteista saimme ostettua budjetin avulla ja osa hyödynnettiin tanssijoiden omien vaatekaappien sisältöä. Toinen kuvauspaikka sijaitsi Kuivaamon skeittihallissa. Saimme tilasta nauhoitettua teemaan sopivia ääniä. Tilana halli oli tanssijalle epämukava betonilattian, sekä lämpötilan vuoksi. Koreografissa olimme kuitenkin ottaneet huomioon tilan mahdolliset rajoitteet. Kuvauskohteet olivat visuaalisesti juuri sitä mitä toivoimmekin. Teos saatiin kunnialla maaliin ja oli aika nostaa maljat.  

 

     Valokuva: Juha Salminen  
 
                                     Samuel Metsänen Varalan rannassa improilemassa
 
                                                      

 

      Valokuva: Juha Salminen 
 
                        Tanssijat Antero Lehtonen, Emma Vähätalo, Reetta Kauremaa, Julia Tamminen ja                                    Verna Leppänen sekä kuvaaja Veera Lintula
 
                                                              

 

 

                                                           Valokuva: Juha Salminen 
 
                                     Kohtauksia kuvattiin moneen otteeseen eri kulmista

 


  Teknisesti lyhytelokuvan toteuttaminen oli meille uutta. Kuvaukset toteutettiin pätkissä useista kuvakulmista. Hyvän taustatyön ja taitavien tekijöiden ansiosta saimme kohtaukset sujuvasti kuvattua. Tämä vaati kuitenkin myös kuvaajilta ja ohjaajalta improvisaatiota, sillä henkilömäärät olivat raakaversiosta muuttuneet ja sen myötä myös koreografiat hieman eläneet. Molemminpuoleisen joustavuuden ja hyvän luovan yhteistyön ansiosta pystyimme myös improvisoimaan ja ideoimaan kuvauksissa. Äänitimme myös kohtauksien reaaliaikaista ääntä ja kuvasimme ottoja mikitettyinä. Klipit ja äänitteet siirtyvät seuraavaksi leikkauspöydälle ja odotamme innolla lopputulosta. Teemme teoksen valmistuttua vielä yhden postauksen aiheen tiimoilta.

 Kuulemisiin! 

 

 


keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Tanssilyhäri osa 1.

  

Teoksen synty ja suunnittelu 

 

Tässä Aino, Reetta ja Claudia. Se o moro!  

  Me kerrotaan kolmessa blogipostauksessa koreografiointiprosessista tanssilyhytelokuvassa. Tuulia Soininen järjesti Voionmaan koulutuskeskuksen opiskelijoille tanssilyhytelokuva-workshopin, jonka prosessiin pääsimme osallistumaan koreografeina ja tanssijoina. Saimme tiedon tästä mahdollisuudesta koulun kautta ja otimme Soiniseen yhteyttä. Sovimme treffit vohvelikahvilalle ja rajasimme teoksen raamit. Tästä lähti aivoriihi kehkeytymään ja ideoimme kahvilassa, kunnes viimeiset vohvelin muruset olivat tuhottu. Ideoita tuli niinkin paljon, että haasteeksi koitui sisällön rajaus, mutta pääteemana alusta pitäen oli elämän kontrasti tässä hetkessä. Inspiraationa toimi sodan tuomat haasteet yksilöiden elämässä.  

  Alustavan suunnitelman eteenpäinviemiseen oli varattu kaksi viikkoa, joten suunnittelu tapahtui nopealla aikataululla. Juonenkaaren pohjalta päätimme kohtausten tunnelman ja äänimaailman. Musiikkien etsimiseen ei täyttä vapautta saatu, tekijänoikeussyistä ja käytimme äänialustana Soundstripe -sovellusta. Tästä lähdimme tutkimaan liikettä improvisaation kautta. Koreografioimme alustavan suunnitelman lyhytelokuvasta ja toimitimme sen Voionmaan opiskelijoille. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet kuinka monta tanssijaa saamme kasaan lopulliseen teokseen, joten loimme koreografiat toimiviksi henkilömäärästä riippumatta.  

  Palaveerasimme koko työryhmän kanssa ja lähdimme suunnittelemaan yhteistä linjaa teokselle. Oli hienoa nähdä kuinka paljon Voionmaalta oli lähtenyt porukkaa mukaan prokkikseen. Kävimme läpi toteutusmahdollisuudet, kuten budjetin, aikataulutuksen, kokoonpanon, lokaatiot yms. Tästä lähdimme viemään teosta kameravalmiuteen.

 

                            Tyytyväiset koreografit: Claudia Leinonen, Aino Saloniemi ja Reetta Kauremaa

lauantai 9. huhtikuuta 2022

Tanssijan etätyöskentelystä ja vähän työharkasta

Olen toisenvuoden opiskelija Kielo ja kerron nyt kokemuksiani etätyöskentelystä tanssijana. Pandemian seurauksena hain tanssin jatkokoulutuksiin kokonaan etänä ja meillä oli 2021 keväällä muutamia etänä pidettyjä tunteja. Isoimman kokemuksen virtuaalityöskentelystä sain kuitenkin työharjoittelustani teoksessa Anonymous (no)bodies, jonka suoritin täysin etäyhteyksien kautta. 

Anonymous (no)bodies on virtuaalinen yhteisötanssiteos, joka tutkii anonyymin kehon roolia, sekä virtuaalisen kehollisuuden mahdollisuuksia sosiaalisen kanssakäymisen sijoittuessa näytöille. Hybriditapahtuma toteutui marraskuussa 2021 Helsingissä ja samaan aikaan Zoom alustalla, koreografian on luonut Inka Wallis ja työryhmä. Etäyhteydet toivat paljon uusia haasteita, mutta antoivat myös uusia mahdollisuuksia. Miten virtuaalinen tila eroaa live tilanteesta? 

Etäyhteyksien kautta työskennellessä verbaalisuudella on iso painotus. On tärkeää, että pidetään jatkuvasti aktiivista ajatusten jakamista yllä, koska etänä asioita ei voi jättää tulkinnan varaan. Zoom alusta vaatii luottamista muihin ryhmän jäseniin, kenen kanssa toinen mahdollisesti jakaa tilaa? Miten toisen tila vaikuttaa minuun? Virtuaali alusta mahdollistaa asioiden samaan aikaan tekemisen, jonka takia onkin tärkeää miettiä miten pystyn olla mahdollisimman läsnä vaikka olenkin omassa tilassani. Pohdimme yhdessä työprosessin niitä keinoja joilla voisimme luoda virtuaalisesta tilasta turvallisemman tilan. Oma tuttu tila luo turvaa ja samalla haastaa. Oma tilani on täynnä muita virikkeitä ja ulkopuolisista ajatuksista on vaikeampi päästää irti. Työskentelyn alussa on syytä ottaa aikaa tilaan laskeutumiselle ja tilan valmistelulle työtä varten. Prosessi mahdollisti fyysisen monipaikkaisuuden, joka oli vapauttavaa. Lisää teoksesta voit halutessasi lukea Inka Walliksen nettisivuilta :) 

-kielo

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Kaksoistutkinnon opiskelijan kouluviikko

Moi!

Oon Sonja ja ensimmäisen vuoden opiskelija. Pääsin konsalle suoraan yhteishaun kautta ysiltä, eli mulla ei ole aiempia lukio opinto suorituksia. Mietin pitkään kaksoistutkinnon valitsemista ja vähän epäröin, koska olin kuullut sen olevan rankkaa, mutta päätin kokeilla sitä silti. Kaksoistutkinnon aloittaminen ei ole sitovaa ja sen voi lopettaa jos siltä tuntuu. Kaksoistutkinnon kautta avautuu paljon mahdollisuuksia myöhemmin jatko-opintoihin hakiessa ja se oli isoin syy miksi halusin vähintään kokeilla sitä.

Nyt kun ollaan jo yli puolessa välissä ensimmäistä opiskelu vuotta, voin sanoa, että kaksoistutkinto on lähtenyt hyvin sujumaan. Mukana on tullut tosi paljon vastuuta ja uuteen opiskelu tapaan totuttelemista, mutta sekin vaan valmistaa entistä paremmin myöhemmin työelämään. 2005 ja myöhemmin syntyneet ovat onnekkaita, sillä uuden opetussuunnitelman mukaan me saadaan lukiolta tietokoneet, digikirjat ja muutkin työvälineet maksutta.

Kaksoistukintoa opiskelevan kouluviikko sisältää noin 3 lukio ainetta ja konservatorion puolen tanssi aineet. Tällähetkellä meillä on prokkis viikot, eli meillä ei ole konsalla muuta opiskelua, kun produktion työstämistä + lukio normaalisti.

Konsalla on paljon tanssijan työhön valmistavia projekteja. Tänä vuonna meillä on ollut jo ryhmikset ja keväällä vielä prokkis ja omat soolot. Lukio ja konsan opinnot on porrastettu melko hyvin, ettei tunnit mene päällekäin ja koulupäivät etenee sujuvasti.

Suosittelen kaksoistutkintoa kaikille, jotka toivoo tanssijan ammatin lisäksi myös muita jatko-opinto mahdollisuuksia!



Sonja Rouhento

Opiskelu peruskoulupohjaisena ilman kaksoistutkintoa

Moikka! Olen Marissa Avola ja olen ensimmäisen vuoden tanssinopiskelija. Kaikille peruskoulupohjaisille kuuluu YTO-aineet eli yhteiset tutkinnon osat joihin kuuluu esim. äidinkieli ja matikka. Tampereen konservatorion oppilaat suorittavat nämä Santalahden Tredussa lähiopetuksessa tai verkkokursseina, jos ei suorita kaksoistutkintoa. Itse olen suorittanut melkein jokaisen kurssin verkossa, joka on ollut helpompi tapa minulle, sillä Konsan puolella lukujärjestykset vaihtelevat usein. Lähiopetuksen saa kyllä myös järjestettyä varmasti helposti, sillä joustoa löytyy molemmilta kouluilta. YTO-aineita ei ole paljoa ja ne ovat lähinnä yläasteen kertaustausta. Kurssien tehtävät liittyvät usein omaan alaasi tai muuten työelämään. Molemmilla kouluilla opiskeleminen on ollut mielestäni mutkatonta ja yksinkertaista. Kaikille opiskelijoille löytyy varmasti oma tapansa suorittaa nämä kurssit, kun tarjolla on lähiopetusta ja verkkokursseja. 

-Marissa Avola

sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Ykkösvuoden soolot

 Hellou! Oon Emma, ensimmäisen vuosikurssin opiskelija. Ajattelin tulla avaamaan mun ajatuksia soolon työstämisestä. Lyhyesti pohjaa aiheelle: ensimmäisen vuoden aikana työstetään omat soolot, jotka toimii pohjana toisena vuonna suoritettavalle näytölle. Aloitettiin prosessien työstäminen jo syksyn loppupuolella, jolloin tutustuttiin taiteellisen työn tunneilla erilaisiin tapoihin tuottaa materiaalia. Vähitellen saimme tehtäväksi pohtia, mikä meitä kiinnostaa ja mitä haluaisimme sooloissamme työstää. Alkuvuodesta palautimme työsuunnitelman sooloista ja sen jälkeen meillä onkin aikaa työstää sooloja omalla ajallamme aina toukokuun esityksiin asti. Kävimme tällä viikolla tutustumassa Liikelaituriin, tulevaan esitystilaan sekä tilan valo- ja äänitekniikkaan.

Lähdin itse lähestymään sooloa liikkeellisistä lähtökohdista, mutta prosessi on vasta niin aluillaan etten halua liikaa rajata soolon aihetta tai teemaa. En ole aiemmin tehnyt sooloa, joten tämä on itselleni aivan uusi kokemus. Tähän mennessä olen jo huomannut ainakin sen, miten erilaista on suunnitella treenejä vain itselleen ja välillä on hankaluuksia pysyä omissa suunnitelmissa. Parasta on se, että vertaistukea on helposti saatavilla ja voimme brainstormailla yhdessä erilaisia ideoita luokkalaisten kesken! :)


Ps. Tervetuloa katsomaan ykkösvuosikurssin sooloja 11.-13.5 Liikelaiturille! 



- Emma

torstai 20. tammikuuta 2022

Tanssijana monipuolisuus on rikkautta

Heyy :) Mä oon Antero ja opiskelen ensimmäistä vuotta konsalla. Jaan nyt mun ajatuksia monipuolisuudesta tanssijana ja kerron omakohtaisia kokemuksia. 


Mun koko tanssijuus alkoi kilpatanssilla. Aloitin sen lähinnä siitä syystä, että vanhemmat sisarukseni harrastivat jo kilpatanssia ja niinpä oli luonnollista, että vanhempani halusivat minunkin aloittavan sen. Siinä noin 6-7 vuoden iässä en osannut ajatella oliko kilpatanssi mielestäni niinkään kivaa vai ei koska lapsena sitä vain meni sinne minne vanhemmat laittoivat. Jälkeenpäin ajatellen olen äärimmäisen tyytyväinen siihen, että minut laitettiin jo varhaisessa iässä tanssimaan, sillä siitä innostukseni syttyi muita tanssilajeja kohtaan. Lopetin kilpatanssin noin 6 vuoden jälkeen, sillä kiinnostukseni street-lajeja kohtaan oli roihahtanut. Aloitin hip hopin ja showtanssin ja koin vihdoin löytäneeni tanssilajit joita olin etsinyt. Myöhemmin lukion alkaessa aloitin myös nykytanssin. Lyhykäisyydessään olen ehtinyt harrastaa useita eri tanssilajeja vuosien varrella. Voisin tällä hetkellä sanoa että päälajejani tanssissa ovat streetin puolelta commercial ja hip hop, sekä nykytanssi. Siitä huolimatta en tahdo lokeroida tanssijuuttani jonkin tietyn lajin kohdalle, sillä koen että tanssiminen ja tanssijana oleminen on niin paljon muutakin kuin itse tanssilaji. Olen myös keskustellut useiden tanssijoiden kanssa kysymyksestä "Mikä tanssija olen? Mikä on tanssityylini?" ja päätynyt vastauksiin ettei sitä tarvitse edes vielä tietää tai sitten koskaan.


Mitä hyötyjä monipuolisuudesta on ollut?

Parhain esimerkki voisi varmaankin olla tämän hetkinen tilanne tanssinopiskelussa. Konservatoriolla opiskelemme nykytanssia, jazzia ja balettia. Nykytanssi on minulle tuttua, mutta jazzin ja baletin tekniikka on ollut melko vierasta. Tässä tilanteessa monipuolisuus sekä eri lajien hyödyntäminen on noussut hyödyksi. En sano että hip hopin tekniikasta on ilmennyt merkittävää hyötyä esimerkiksi baletissa, mutta olen huomannut että esimerkiksi baletissa oppimiani asioita olen voinut hyödyntää muissa lajeissa. Tarkoitan siis sitä, että olen huomannut ja analysoinut jo lyhyen ajan sisällä, kuinka itselleni vieraista tanssityyleistä on ilmennyt hyötyjä. Olen ryhtynyt hyödyntämään eri lajeista oppimiani asioita ja liittämään näitä omaan tekemiseeni. Koen että olen samalla löytänyt uusia tapoja nähdä, lähestyä ja kokea tanssia kun olen antanut itseni heittäytyä useiden eri tanssilajien oppiin. Tanssijana monipuolisuus on myös eduksi työllistymisessä. Jos tanssija taitaa useita eri tyylejä on luonnollisesti mahdollisuuksia useampaan työllistymismahdollisuuteen. 


Tahdon rohkaista jokaista heittäytymään tanssin eri ulottuvuuksiin. Ajattelin itse monta vuotta etten olisi hyötynyt kilpatanssista lainkaan. Myöhemmin olen ymmärtänyt sen tuomista hyödyistä ja oppinut arvostamaan sieltä tulleita oppeja. Tällä hetkellä kamppailen mukavuusalueeni ulkopuolella baletin kanssa. Vaikka tiedostan etten tule jatkamaan balettia tulevaisuudessa, tahdon oppia ja napata siitä asioita joilla voin kehittää itseäni ja tanssijuuttani. Voi olla siis erittäin virkistävää kokeilla jotakin itselle täysin vierasta lajia ja kenties löytää siitä jotakin, mitä hyödyntää myöhemmin omassa tekemisessään. Olen huomannut, että mitä avoimempana mielensä pitää, sitä enemmän oppii ja ymmärtää.


- Antero Lehtonen 

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Omilleen toiseen kaupunkiin 16-vuotiaana

 


Moikka! Olen alunperin Jyväskylästä kotoisin ja muutin loppukesästä ensimmäistä kertaa yksin. Jyväskylästä Tampereelle muutto oli aluksi super jännittävää, mutta olin samaan aikaan todella innoissani. Olin haaveillut muutosta jo kauan ja vihdoin se tapahtui. 

Asunnon löytäminen oli alkuun haastavaa ja ikäni takia moni vuokranantaja jätti jopa vastaamatta viesteihini. Halusin muuttaa omaan yksiöön, enkä soluun tai muuhun vastaavaan. Niitä olisi ollut varmasti helpompi saada, kuin yksityisen vuokranantan kämppiä, mutta loppujen lopuksi kaikki onneksi kääntyi parhainpäin ja sain asunnon. Minua mietitytti pitkään, että miten pärjäisin, koska minulla ei silloin ollut mitään tuloja, enkä kyllä olisi näin kalliissa asunnossa pärjännyt ilman vanhempieni avustusta.

Kun pääsin muuttamaan olin todella iloinen ja odotin innolla koulun alkua. Muutama ensimmäinen päivä uudessa asunnossa oli todella siistiä, kunnes alkoi tuntua vähän yksinäiseltä. Jos jouduin olemaan todella monta päivää putkeen yksin tuli kyllä vähän ikävä kotiin Jyväskylään. Yksin olemiseen kyllä tottui aika nopeasti, eikä se tunnu enää yhtään kamalalta. Jos olen vaikka loma-aikana ollut kokoajan jonkun kanssa, on ihanaa päästä taas olemaan yksin. Itse pidän paljon yksinasumisesta, enkä enää edes haluaisi asua vanhemmillani. Minulla tulee kyllä nykyäänkin ikävä vanhempiani, mutta kestän sen paremmin kuin ennen, koska olen tottunut siihen, että näemme vain viikonloppuisin. Joka viikonloppu ei ole toki mahdollista päästä Jyväskylään, mutta aika menee kuitenkin yleensä tosi nopeasti.

En kadu päätöstäni muuttaa yhtään. Uskon, että myös se vaikuttaa siihen, että tämä on ollut minulle yllättävän helppoa johtuu siitä, että olen halunnut tätä niin kauan ja paloni tanssia kohtaan on valtava. Olen jo pienestä asti tiennyt haluavani tanssijaksi ja tehnyt sen eteen niin paljon töitä, että olen valtavan onnellinen kun olen päässyt totauttamaan unelmaani ja opiskelemaan konsalle.

Lara Kattilakoski