Moikka! Olen alunperin Jyväskylästä kotoisin ja muutin loppukesästä ensimmäistä kertaa yksin. Jyväskylästä Tampereelle muutto oli aluksi super jännittävää, mutta olin samaan aikaan todella innoissani. Olin haaveillut muutosta jo kauan ja vihdoin se tapahtui.
Asunnon löytäminen oli alkuun haastavaa ja ikäni takia moni vuokranantaja jätti jopa vastaamatta viesteihini. Halusin muuttaa omaan yksiöön, enkä soluun tai muuhun vastaavaan. Niitä olisi ollut varmasti helpompi saada, kuin yksityisen vuokranantan kämppiä, mutta loppujen lopuksi kaikki onneksi kääntyi parhainpäin ja sain asunnon. Minua mietitytti pitkään, että miten pärjäisin, koska minulla ei silloin ollut mitään tuloja, enkä kyllä olisi näin kalliissa asunnossa pärjännyt ilman vanhempieni avustusta.
Kun pääsin muuttamaan olin todella iloinen ja odotin innolla koulun alkua. Muutama ensimmäinen päivä uudessa asunnossa oli todella siistiä, kunnes alkoi tuntua vähän yksinäiseltä. Jos jouduin olemaan todella monta päivää putkeen yksin tuli kyllä vähän ikävä kotiin Jyväskylään. Yksin olemiseen kyllä tottui aika nopeasti, eikä se tunnu enää yhtään kamalalta. Jos olen vaikka loma-aikana ollut kokoajan jonkun kanssa, on ihanaa päästä taas olemaan yksin. Itse pidän paljon yksinasumisesta, enkä enää edes haluaisi asua vanhemmillani. Minulla tulee kyllä nykyäänkin ikävä vanhempiani, mutta kestän sen paremmin kuin ennen, koska olen tottunut siihen, että näemme vain viikonloppuisin. Joka viikonloppu ei ole toki mahdollista päästä Jyväskylään, mutta aika menee kuitenkin yleensä tosi nopeasti.
En kadu päätöstäni muuttaa yhtään. Uskon, että myös se vaikuttaa siihen, että tämä on ollut minulle yllättävän helppoa johtuu siitä, että olen halunnut tätä niin kauan ja paloni tanssia kohtaan on valtava. Olen jo pienestä asti tiennyt haluavani tanssijaksi ja tehnyt sen eteen niin paljon töitä, että olen valtavan onnellinen kun olen päässyt totauttamaan unelmaani ja opiskelemaan konsalle.
Lara Kattilakoski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti