Yksin asuminen alaikäisenä

Moi! :) Oon Alexandra 16 v ja asun yksin Tampereen keskustassa. Oon siis hakenut suoraan Paraisten peruskoulusta tänne Tampereelle opiskelemaan. Asun yksiössä kerrostalossa ja oon viihtynyt tosi hyvin täällä. Mä oon pienestä asti haaveillut päästä tänne opiskelemaan tanssijaksi ja ollut niin varma päätösksestäni. Olin vuosien varrella saanut rohkeutta ja varmuutta siihen, että yksin asuminen ja huolehtiminen itsestäni onnistuu. Kun sain tietää kouluun pääsemisestä, en ollut niin paljon jännittynyt lähdöstä kotoa, koska tunsin itseni valmiiksi. Kuitenkaan kaikilla ei ole samoja fiiliksiä, sellaista itsevarmuutta. Jos päättää muuttaa omalta paikkakunnalta kaukaa tänne, niin pitää pystyä juuri huolehtia itsestään ja omasta asunnostaan. Pitää olla valmiudet, koska jos ei huolehdi esim. syömisestä ja nukkumisesta ja se jää vähemmälle, niin ei jaksa täys energialla treenata. Nämä ovat ennen kaikkea tärkeät!

Pääsykokeet olivat toukokuun lopulla. Lähdin etsimään mahdollista asuntoa hyvin aikaisin jo kesäkuussa. Löysin täydellisen yksiön hyvällä hinnalla. Kannattaa siis aloittaa aikaisin etsinnät, vaikka ei olisi tullut vielä tuloksia pääsykokeista, sillä kaikki hyvät asunnot viedään nopeasti. Elokuussa asunnon etsiminen tuntuu toivottomalta ellei käy hyvä tuuri. Keskustassa asuminen on ihanaa! Kaupat ovat lähellä ja minulle matkaa lukioon ja tanssisaleille on ihan vähän. Suoritamme pakollisia lukion opintoja, jos ei suorita kaksoistutkintoa. Lukioon kävelen Aleksanterin puiston poikki sellainen 80 m ja tanssisaleille 2 km. Kuljen talvella bussi nro. 25 Tahmela/Janka. Tämä bussi vie sinut tanssisaleille. Bussi kulkee Jankalta rautatieaseman, keskustorin ja Metso-pääkirjaston kautta tanssikoulun eteen sijaitsevalle pysäkille. Se on hyvä asua
lähellä kouluja, koska koulujen aikatauluihin voi tulla joskus äkillisiä muutoksia, joissa pitäisi olla paikalla. Vapaa-ajalla saat käyttää tanssisaleja niin matka on mukavan lyhyt aina kulkea. Keskustasta on vaikea löytää yksiöitä silloin elokuussa niin ole ajoissa, jos tahdot itsellesi yksiön. Tampereen lähiöistä löytyy jonkin verran yksiöitä vielä elokuussa. Suosittuja lähiöitä ovat Pispala, Kaleva, Lielahti, Lentävänniemi ja Amuri.

Alexandra Salin, liiketutkielma Peitto ja minä

Kuvaaja: Karla Keinonen

Toiselle paikkakunnalle muutto koulun takia, kannattavaa vai ei?

Moikka!

Olen ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Tampereen Konservatoriolla, ja muutin Helsingistä tänne koulun perässä. Kaupunki tuntui jo hakuvaiheessa hyvältä idealta, sillä välimatka Helsingistä Tampereelle on suhteellisen lyhyt ja taittuu helposti! Tampere on Helsinkiä pienempi kaupunki, mutta kaikki tarpeellinen löytyy.

Miltä uusi kaupunki sitten tuntuu, ja onko muutos koulun takia kannattava? Kyllä on! Aluksi uusi kaupunki tuntui luonnollisesti oudolta, ja mieleen tuli kysymyksiä, jotka olivat kotikaupungissa aivan itsestäänselvyyksiä. Mietin aluksi esimerkiksi sitä, mistä bussikortin tai opiskelijakortin voi hankkia, mistä löydän julkisen liikenteen aikataulun ja missä lähikauppani sijaitsee. Kaikkiin näihin pulmiin sai helposti apua muilta luokkatovereilta ja netistäkin löytyi paljon tietoa! Kannattaa siis rohkeasti kysyä apua muilta, tyhmiä kysymyksiä ei ole, ja muut varmasti ymmärtävät vastamuuttaneen tilanteen. Tampere on melko selkeä kaupunki, joten tänne oli helppo totutella. Kaupunki on todella opiskelijaystävällinen, kaunis ja kehittyy jatkuvasti. Tällä hetkellä raitiovaunun rakennustyöt hieman sekoittavat kaupunkia, mutta muun liikenteen järjestelyistä on huolehdittu hyvin!

Uudessa kaupungissa on toki erilaiset käytännöt kuin omassa kotikaupungissa, mutta kaikkeen sopeutuu yllättävän nopeasti. Koti-ikävä on alussa aivan luonnollinen asia, ja läheisiin kannattaa pitää yhteyttä niin, että ikävä helpottaa. Itse en kauheasti juttele vanhempieni kanssa kouluviikoilla, sillä näemme melkein joka viikonloppu. Etäisyys poikaystävään on ollut ajoittain todella haastavaa, mutta ajattelen, että tämä koulutus avaa kuitenkin niin paljon uusia ovia, että se on välimatkan arvoinen.

Mites sitten koulu, onko se muuton arvoinen? Jos haluaa tanssijaksi, on meidän koulu siihen hyvä väylä. Toki pääsykokeet aina stressaavat, mutta tänne päästyä on muutto koulun arvoinen. Koulussa korostetaan tekniikkatreenausta, joten jos sitä haluaa kehittää, on koulu oikea vaihtoehto. Lisäksi keskitytään tanssijalle tärkeisiin asioihin, kuten työllistymiseen, kehontuntemukseen, palkkaan ja muihin asioihin, joita ei välttämättä itse edes tajua ajatella. Lajeja on monipuolisesti ja ne tukevat tekniikkapohjaa. Lajien opettajat ovat erittäin mukavia ja ammattitaitoisia, joten tunneille on mukava mennä. Koulussa on paljon samanhenkisiä ihmisiä, joten ystävystyminen tapahtuu melkein huomaamatta. Tekniikkatunneilla on tietysti hieman hankalaa tutustua, mutta ruokaillessa ja koulun jälkeen saa vaihdettua enemmän kuulumisia.

Koulussa on myös paljon erilaisia produktioita, joka on itselleni erittäin tärkeä asia. Produktioissa ei ole tavallista tekniikkatreeniä, joten niissä on mahdollisuus työskennellä uusilla ja erilaisilla tavoilla. Esiintyminen on itselleni yksi intohimoa kannatteleva voima, joten produktiot ovat hyvä väylä sen ylläpitämiseen.

Intohimo ohjaa tanssin ja taiteen pariin, joten jos sitä löytyy, on koulun takia muutto varmasti kaiken sopeutumisen arvoista. Itse olin käynyt lukion ennen tätä koulua, joten olin omasta mielestäni  valmis muuttamaan yksin. Uusi kaupunki avartaa todella paljon, joten jos on mahdollisuus ja rohkeutta asua muuallakin kuin omassa kotikaupungissa, suosittelen sitä todella. Samalla uudessa kaupungissa saa ikään kuin uuden alun, sillä kukaan ei tunne sinua. Se on samalla jännittävää, mutta helpottavaa. Koska kaikki on uutta, jaksaa kaupunkia tutkia ja katsoa aivan uudesta näkökulmasta; samalla oppii myös itsestään.

-Aletta

Tukiverkosto

Välillä opiskelu on rankkaa ja monet erilaiset tehtävät, asiat ja ajatukset vaivaavat. Kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle pitäisi muistaa, ettei kenenkään tarvitse jaksaa yksin. Aina on joku jolle voi kertoa ja joka kuuntelee. Sitä varten meillä on konservatoriolla tukiverkosto, joka auttaa.

Opettajat ovat aina valmiita auttamaan. Kun uskaltaa rohkeasti mennä juttelemaan tuntia ennen, sen jälkeen tai pyytää häntä varaamaan aikaa sinulle, saat apua tai tukea varmasti. Jos tehtävämäärä kasvaa ylitsepääsemättömän suureksi, voi opettajan kanssa jutella asiasta ja pyytää lisäaikaa. Myös opettajat voivat auttaa halutessasi varaamaan ajan muualle mistä voit saada apua.

Meillä on myös käytössämme psykologi, terveydenhoitaja ja kuraattori. Heille voi laittaa viestiä, soittaa tai varata ajan, jos haluaa jutella jostain mieltä painavasta ongelmasta. He kaikki ovat luotettavia kaikinpuolin ihania ihmisiä.

Kuraattori:

Tiina Vihantola
Kuraattori antaa keskusteluapua opiskeluun, elämäntilanteeseen ja jaksamiseen liittyvissä asioissa. Mikäli on opiskelupulmia, vaikea elämäntilanne, ihmissuhdehuolia, ahdistusta, päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia tai epäselvyyttä asunto-, raha- tai muissa arjen asioissa, kannattaa ottaa yhteyttä kuraattoriin.

Psykologi:

Mira Numminen
Voit ottaa psykologiin yhteyttä, kun kaipaat tukea esim. jännittämiseen, ahdistukseen, mieliala-asioihin, motivaatio-ongelmiin, ihmissuhdeongelmiin tai elämänhallintaan liittyvissä asioissa. Tai kun kaipaat ulkopuolista kuuntelijaa ja keskustelijaa esim. sekavan tai haastavan elämäntilanteen jäsentämiseen.

Terveydenhoitaja:

Taija Suomalainen
Terveydenhoitajalta voi pyytää apua samankaltaisiin ongelmiin kuin kuraattoria tai psykologia. Terveydellisissä ongelmissa auttaminen on terveydenhoitajan työtä ja hän on valmis auttamaan tarvittaessa.

Myös muut opiskelijat ovat varmasti valmiita kuuntelemaan. Välillä avun pyytämiseen voi olla pienempi kynnys ystävältä. Joskus heillä voi olla myös enemmän tietoa tai kokemusta, jolloin vertaistukea on helpompi saada.

Kaikki mieltä painavat asiat kannattaa selvittää, sillä opiskelujen aikana tulee melko varmasti vaikeita hetkiä. Niistä on helpompi selvitä muiden avulla ja pitää aina muistaa ettei kukaan ole yksin. Opettajat, psykologi, kuraattori ja terveydenhoitaja ovat opiskelijoita varten ja valmiita auttamaan.

Älä jää yksin ongelmiesi kanssa!

~Helmi

Ykkösvuoden tanssinopiskelijoiden sooloteokset

Ykkösvuoden tanssinopiskelijoiden sooloteokset

Kirjoitin helmikuun alussa blogitekstiä liiketutkielmista, jossa jaoin tuntemuksiani soolojaksosta ja omasta taiteellisesta työskentelystä. Blogitekstini ei kuitenkaan päässyt oikeuksiinsa ja tullut julkaistuksi sooloviikolla, minkä vuoksi päädyin lopullisessa tekstissäni yhdistelemään sekä sooloviikon pyörteissä naputeltua blogitekstiä, että reflektointia näin jälkikäteen. Kuljetaan siis kuukausi takaperin ajassa helmikuun alkuun, jolloin konservatorion ykkösvuoden opiskelijoiden sooloteokset odottelevat ensiesityksiään Liikelaiturilla.

”Ensi viikon lopussa Liikelaiturin lavalla nähdään ykkösvuoden tanssinopiskelijoiden liiketutkielmien kirjo. Sooloillat koostuvat muun muassa erilaisista lajifuusioista, tarkasta liikkeen ja kehon tutkimisesta, sekä improvisaatioon heittäytymisestä.

Soolotyöt ovat osa tanssijanopintoihimme kuuluvaa taiteellista työskentelyä. Teokset ovat syntyneet liike- sekä teemalähtöisesti ja niiden valmistelu alkoi viime vuoden loppupuolella. Nyt helmikuun alussa alamme olla soolojen suhteen loppusuoralla; sooloviikon ohjelmassa on katsomon ja tilan rakennus, sekä tekniikka- ja valoharjoitukset. Sooloteostemme tekoprosessi on myös oman teoksen suunnittelun ja koreografioinnin lisäksi myös muuten monipuolisesti alan käytäntöihin perehdyttävä. Tutustumme sooloprosessin aikana valo- sekä äänitekniikkaan ajamalla opiskelijakollegan tekniikan tämän teoksessa ja jakson aikana tutustumme myös tuotannon ja markkinoinnin tehtäviin puhtaan käytännön kautta.

Olemme läpi soolojakson jakaneet töitämme muiden kanssa. Tällöin saa kuulla ulkopuolisen kommentteja, sekä saa tukea omaan taiteelliseen työskentelyyn. Samalla pääsee näkemään myös muiden työskentelyä ja edistymistä, minkä olen kokenut henkilökohtaisesti hyvin inspiroivaksi ja avartavaksi.

Joskus voi olla vaikeaa kestää oman työn keskeneräisyyttä, mutta oman taiteellisen työn avaaminen muille ihmisille kesken työskentelyprosessin on usein työskentelyä edistävää. Omaa taiteellista työtä tehdessä olen huomannut erityisesti, että asiat ottavat muotonsa pikkuhiljaa ja loksahtavat paikoilleen ajan kanssa, joten itsekriittisyys keskeneräistä työtä kohtaan usein lähinnä vain jarruttaa prosessia.

Liiketutkielmamme saavat esityksensä Liikelaiturilla(Yliopistonkatu 58 D) aikataululla:

to 7.2. klo 19.00

pe 8.2. klo 19.00

la 9.2. klo 14.00 ja 17.00

Tilaisuuksiin on vapaa pääsy, tervetuloa!”

                                          Kulmikas on pyöreä on kulmikas, Sohvi Kenraali

Sooloteosten esitysrupeamat tuntuivat rikastuttavalta kokemukselta. Koin luokkamme tiivistyvän soolojakson aikana kaikkien tsempatessa toisiaan ja toivoen yhteistä onnistumista. Rikastuttavana koin myös oman itsen jatkuvan opettelun. Soolojen aikana heräsin taas ajattelemaan kuinka valmistaudun esitykseen ja kuinka myös palautan kehoni ja mieleni päivän esiintymisestä.

Liiketutkielmien työstäminen ei kuitenkaan loppunut täysin seinään Liikelaiturilla viettämämme viikonlopun jälkeen. Viimeisen esityksen jälkeen Liikelaiturin tila purettiin ja sooloajatukset saattoivat valua jo hieman enemmän taka-alalle. Kuitenkin tuoreeltaan sooloteosten esitysten jälkeen kirjoitimme työraportin, jossa kävimme vielä tarkemmin läpi soolojaksoa, omaa taiteellista työskentelyä ja sen tuloksena syntynyttä teosta. Raportin lisäksi kävimme soolojaksossa meitä mentoroineen opettajan kanssa henkilökohtaisen reflektointikeskustelun.

Sooloteosten reflektointi jälkikäteen tuntui ainakin omalle kohdalleni antoisalta. Tarkassa aikataulussa teoksen puristaminen saattaa paikoitellen nopeiden ratkaisujen vuoksi syödä mahdollisuuksia toteuttaa omaa näkemystä halutulla tavalla. Jälkikäteen teoksen pariin palatessa saattaa mielessä olla monta teoksen kehittely- ja jatkoideaa, jotka on erinomaista pitää mielessä. Ajan kanssa ja oikean mahdollisuuden sattuessa kohdalle, voi olla, että alkuperäinen sooloteos saa uuden ensi-iltansa kehitettynä ja yhä pidemmälle vietynä versiona.

-Vellamo, ykkösvuoden tanssinopiskelija