Hei!
Oon Jenni, toisen vuoden tanssinopiskelija, ja kirjoitan nyt ajatuksiani levosta ja palautumisesta tanssinopiskelijana. Mulla itselläni on ollut palautumisen kanssa vähän ongelmia, koska teen yhtä aikaa kaksoistutkintoa, sekä töitä tanssinohjaajana. Olen vasta tänä syksynä oppinut kuuntelemaan paremmin kehoani ja sen vaatimuksia palautumisen suhteen.
Usein tanssijat ajattelee treeniä niin, että mitä enemmän sen parempi. Kyllä treeniä tietysti pitää olla paljon, jos haluaa kehittyä tanssijana. Mutta toisaalta jos treeniä on liikaa, ei siitä saa enää hyötyä irti. Jos keho on liian väsynyt, voi treeni mennä ns. Hukkaan. Usein myös liika treenaaminen kuormittaa henkisesti, jolloin voi motivaatio tanssiin kadota. Pitäisi siis löytää kultainen keskitie treenin ja levon määriin. Itselläni palautumiseen on auttanut se, että kirjaan viikottaiset treenit lukujärjestykseksi. Kun näkee konkreettisesti milloin on paljon tanssia ja milloin vähemmän, on paljon helpompi suunnitella omaa tekemistään. Suunnitelmassa pysyminen on tietysti vaikeampi asia.
Tanssijana pitää välillä myös yrittää olla armollinen itselleen. Aina ei mene treenit hyvin ja välillä riittää sen päivän paras suoritus. Jos täydellisyyttä tavoittelee liikaa, voi se olla lopulta terveysriski. Rikkinäinen keho tai mieli vaikeuttaa opiskelua vielä enemmän. Väsymys pitää siis tunnistaa ajoissa, ettei se keräänny liikaa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti