Heei, olen Aada, toisen vuosikurssin opiskelija. Ajattelin tulla avaamaan ajatuksia liittyen omiin ryhmäteoksiin, varsinkin nyt, kun ne ovat ohi! Pohjustuksena aiheeseen, eli toisen- ja viimeisen vuosikurssin opiskelijat voivat valita yhdeksi näytöksi oman teoksen luomisen, joka toteutetaan joko syksyn- tai kevään periodiviikkojen aikana. Eli intensiivisin treenijakso rajautuu noin. 3vk sisälle, mikä jälkeenpäin tuntuu todella lyhyeltä ajalta.
Nyt on kulunut viikko ensi-illasta. Esityksiä oli kolme ja teoksia sai tulla seuraamaan ihan fyysisesti paikan päälle - vihdoin! Pakko myöntää, koko edellinen viikonloppu meni pelkästään henkiseen palautumiseen. Loin teoksen kolmelle tanssijalle, itse en siis tanssinut mukana vaan otin ns. Ohjaajan roolin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein teoksen toisille, omaa materiaalia toisille työstettäväksi. Omat sosiaaliset- ja henkiset akut kulu tosi nopeasti, etenkin kun pitää olla jatkuvasti muita varten, seurata ja aistia muiden työskentelyä ja ylipäätään olla sosiaalisesti aktiivinen.
Meidän työryhmä oli ihan huippu. Yritin koko prosessin aikana luoda rehellistä ja avointa keskustelua, sitä, että fiilikset ja tunteet voi sanoa suoraan. Koen juurikin avoimen keskustelun luoneen meidän ryhmästä yhtenäisen ja ns. Vahvan. Oon niin sanoinkuvailemattoman ylpeä mun tanssijoista ja siitä, miten teos tuli esille ja miten se KEHITTYI kolmen illan aikana ihan mielettömäksi.
Tämä kirjoitus on ehkä vaan tällainen kevyt ja rento, mun fiiliksiä avaava. Super rankka mutta todellakin antoisa elämys ja kokemus mulle, toivottavasti myös mun työryhmälle. Koska olin ohjaajana ja tarkkailijana, sain inspiroitua ihan eri tavalla muiden tavasta liikkua ja luoda merkityksiä materiaalille, jonka minä olin luonut. Ihan super antoisa ja mielenkiintoinen prosessi, ehkä joskus tämä jatkojalostuu kokoillan teokseksi, saa nähdä!
-Aada
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti