Ryhmäteoksessa tanssiminen

 Moi!

Oon Netta, kolmannen vuoden tanssinopiskelija ja kerron vähän millaista oli tänä vuonna tanssia ryhmäteoksessa. Opiskelijoiden on mahdollista valita tehdä ryhmäteos, jossa muut opiskelijat toimivat tanssijoina. Tänä keväänä tanssin Jenni Valovirran teoksessa Jäljet. Teos perustui paljolti improvisaatioon, mutta pari kohtaa oli myös valmista materiaalia. Meillä oli aika yksityiskohtaset ja hyvin selitetyt liiketehtävät, mikä helpotti tanssimista. Teoksessa oli kuitenkin myös paljon mahdollisuuksia erilaisille valinnoille ja liiketehtävien tekeminen oli mielenkiintoista. 

Teosta oli kivaa tehdä ja siinä tanssiminen oli hauskaa. Meillä oli treeneissä hyvä ilmapiiri ja ryhmikset onkin yksi mun lempi asioista koulussa. Ne tuo vaihtelua kouluarkeen ja niissä oppii tuntemaan muiden vuosikurssien opiskelijoita. Opin teosta tehdessä esimerkiksi improvisaatiota pareittain ja ryhmässä, sekä ryhmätyötaitoja. Oma improvisaatio taito kehittyy eritavalla, kun liiketehtävät ovat yksityiskohtaisia ja haastavat kokeilemaan eri asioita, kun ehkä omaan liikekieleen kuuluu. Ryhmistreeneille on varattu aikaa koulupäivistä, mutta eri lukujärjestysten takia useimmat treenit olivat viikonloppuisin, joten se vie aikaa ja jaksamista myös tanssijoilta, mutta on loppujen lopuks kyllä vaivan arvosta, sillä kaikki ryhmikset on ollu tosi hienoja. 

Harrastuksen ja koulun yhdistäminen

 Moikka,  

Oon Emilia, kolmannenvuoden pk-pohjainen opiskelija. Kun tulin konsalle treenasin tanssin maajoukkueessa monta tuntia päivässä lähes jokapäivä. Koulun ja harrastuksen yhdistäminen oli ensin aika helppoa, koska isoihin treenimääriin oli totuttu. 

Konsalla tanssia oli kolmetuntia päivässä neljänä päivänä viikossa ja teoriatunnit sekä lukio siihen päälle. Koulun jälkeen suunta jatkui omaan harrastukseen jossa treenattiin toiset kolmetuntia. Sitten mentiin illalla kotiin opiskelemaan. Ensimmäinen vuosi meni suhteellisen helposti enkä mitään ylikuormituksen merkkejä huomannut.  Toisen vuoden syksyllä se treenimäärä joka oli ollut minulle suhteellisen normaali alkoi tuntumaan ja keväällä koulunkäynnistä tai muustakaan ei tullut yhtään mitään, koska jaksamista tai motivaatiota ei ollut mihinkään ylimääräiseen. Tehtäviä jäi rästiin ja tässä niitä nyt sitten tehdään viimeisenä vuotena.  

Kesän vietin pois omasta harrastuksestani ja mietiskelin haluanko jatkaa näin ja olla ensikeväänä aivan loppu vai muuttaa suuntaa ja kokeilla, että veisikö se minua enemmän eteenpäin kuin tämänhetkinen meno. 

Viimeistä kouluvuotta konsalla viedään ja se on aloitettu syksyllä rennosti ja olen alkanut keskittymään enemmän palautumiseen ja huomioinut omaa jaksamistani.  

Emilia  

Palautuminen ja lepo

 Hei! 

Oon Jenni, toisen vuoden tanssinopiskelija, ja kirjoitan nyt ajatuksiani levosta ja palautumisesta tanssinopiskelijana. Mulla itselläni on ollut palautumisen kanssa vähän ongelmia, koska teen yhtä aikaa kaksoistutkintoa, sekä töitä tanssinohjaajana. Olen vasta tänä syksynä oppinut kuuntelemaan paremmin kehoani ja sen vaatimuksia palautumisen suhteen. 

Usein tanssijat ajattelee treeniä niin, että mitä enemmän sen parempi. Kyllä treeniä tietysti pitää olla paljon, jos haluaa kehittyä tanssijana. Mutta toisaalta jos treeniä on liikaa, ei siitä saa enää hyötyä irti. Jos keho on liian väsynyt, voi treeni mennä ns. Hukkaan. Usein myös liika treenaaminen kuormittaa henkisesti, jolloin voi motivaatio tanssiin kadota. Pitäisi siis löytää kultainen keskitie treenin ja levon määriin. Itselläni palautumiseen on auttanut se, että kirjaan viikottaiset treenit lukujärjestykseksi. Kun näkee konkreettisesti milloin on paljon tanssia ja milloin vähemmän, on paljon helpompi suunnitella omaa tekemistään. Suunnitelmassa pysyminen on tietysti vaikeampi asia. 

Tanssijana pitää välillä myös yrittää olla armollinen itselleen. Aina ei mene treenit hyvin ja välillä riittää sen päivän paras suoritus. Jos täydellisyyttä tavoittelee liikaa, voi se olla lopulta terveysriski. Rikkinäinen keho tai mieli vaikeuttaa opiskelua vielä enemmän. Väsymys pitää siis tunnistaa ajoissa, ettei se keräänny liikaa. <3 

Tanssilyhäri osa 2.

Teoksen toteutus 

 

  Demon jälkeen meillä oli pari viikkoa aikaa kasata tanssijat ja näyttelijät, sekä hioa kokonaisuus valmiiksi. Tapasimme kolmistaan suunnittelun merkeissä ja pidimme yhteisiä treenejä muille tanssijoille. Yhteisissä treeneissä kävimme läpi kohtausten tunnelmaa ja koreografiaa. Lopullinen kokoonpano muuttui matkan myötä, joka aiheutti haasteita. Lisäksi harjoituksia oli tiiviisti viimeisillä viikoilla, mutta kokonaisuudessaan vähän. Olimme kuitenkin tanssijoiden heittäytymiseen ja työpanokseen todella tyytyväisiä. Sen ansiosta saimme kokonaisuuden kasaan ajallaan. Mukaan tanssimaan lähti koulumme nykyisiä ja entisiä opiskelijoita. Kiitos teille! <3 

 

   Ensimmäinen kuvauspäivä saapui nopeasti. Juha Salminen a.k.a tuottaja oli järjestänyt kuvauspaikat Tampereen alueelta toiveidemme pohjalta ja luonut aikataulut kuvauspäiville. Kuvaukset olivat jaettu kahdelle päivälle eri viikkoina. Kuvasimme kaksi kohtausta ensimmäisenä päivänä, jotka sisälsivät improvisaatiota. Näin saimme aikaa koreografisten kohtausten harjoitteluun, jotka kuvattiin siitä seuraavalla viikolla. Pääsimme kokeilemaan monenlaisten kohtausten tekemistä kuten kuvista näkyy!

 

 

Valokuva: Pirjo Tuominen 

       

                            Tuulia Soininen, Vera Manerus, Aino Saloniemi, Reetta Kauremaa

 

                                                        

 

 

 

Valokuva: Pirjo Tuominen 

 

Vera ensimmäisen päivän kuvauksissa

 

   Toinen kuvauspäivä alkoi Varalan grillikatokselta, jossa meidän onneksemme paistoi aurinko. Tälle päivälle oli koreografioitua settiä, joka kuvattiin ulkona. Saimme päivän ensimmäisen kohtauksen purkkiin nopeasti ja jatkoimme siitä metsästämään viimeiset asusteet seuraavaan kohtaukseen. Osan vaatteista saimme ostettua budjetin avulla ja osa hyödynnettiin tanssijoiden omien vaatekaappien sisältöä. Toinen kuvauspaikka sijaitsi Kuivaamon skeittihallissa. Saimme tilasta nauhoitettua teemaan sopivia ääniä. Tilana halli oli tanssijalle epämukava betonilattian, sekä lämpötilan vuoksi. Koreografissa olimme kuitenkin ottaneet huomioon tilan mahdolliset rajoitteet. Kuvauskohteet olivat visuaalisesti juuri sitä mitä toivoimmekin. Teos saatiin kunnialla maaliin ja oli aika nostaa maljat.  

 

 

     Valokuva: Juha Salminen  

 

                                     Samuel Metsänen Varalan rannassa improilemassa

 

                                                      

 

 

      Valokuva: Juha Salminen 

 

                        Tanssijat Antero Lehtonen, Emma Vähätalo, Reetta Kauremaa, Julia Tamminen ja                                    Verna Leppänen sekä kuvaaja Veera Lintula

 

                                                              

 

 

                                                           Valokuva: Juha Salminen 

 

                                     Kohtauksia kuvattiin moneen otteeseen eri kulmista

 

  Teknisesti lyhytelokuvan toteuttaminen oli meille uutta. Kuvaukset toteutettiin pätkissä useista kuvakulmista. Hyvän taustatyön ja taitavien tekijöiden ansiosta saimme kohtaukset sujuvasti kuvattua. Tämä vaati kuitenkin myös kuvaajilta ja ohjaajalta improvisaatiota, sillä henkilömäärät olivat raakaversiosta muuttuneet ja sen myötä myös koreografiat hieman eläneet. Molemminpuoleisen joustavuuden ja hyvän luovan yhteistyön ansiosta pystyimme myös improvisoimaan ja ideoimaan kuvauksissa. Äänitimme myös kohtauksien reaaliaikaista ääntä ja kuvasimme ottoja mikitettyinä. Klipit ja äänitteet siirtyvät seuraavaksi leikkauspöydälle ja odotamme innolla lopputulosta. Teemme teoksen valmistuttua vielä yhden postauksen aiheen tiimoilta.

 Kuulemisiin! 

 

 

Tanssilyhäri osa 1.

  

Teoksen synty ja suunnittelu 

 

Tässä Aino, Reetta ja Claudia. Se o moro!  

  Me kerrotaan kolmessa blogipostauksessa koreografiointiprosessista tanssilyhytelokuvassa. Tuulia Soininen järjesti Voionmaan koulutuskeskuksen opiskelijoille tanssilyhytelokuva-workshopin, jonka prosessiin pääsimme osallistumaan koreografeina ja tanssijoina. Saimme tiedon tästä mahdollisuudesta koulun kautta ja otimme Soiniseen yhteyttä. Sovimme treffit vohvelikahvilalle ja rajasimme teoksen raamit. Tästä lähti aivoriihi kehkeytymään ja ideoimme kahvilassa, kunnes viimeiset vohvelin muruset olivat tuhottu. Ideoita tuli niinkin paljon, että haasteeksi koitui sisällön rajaus, mutta pääteemana alusta pitäen oli elämän kontrasti tässä hetkessä. Inspiraationa toimi sodan tuomat haasteet yksilöiden elämässä.  

  Alustavan suunnitelman eteenpäinviemiseen oli varattu kaksi viikkoa, joten suunnittelu tapahtui nopealla aikataululla. Juonenkaaren pohjalta päätimme kohtausten tunnelman ja äänimaailman. Musiikkien etsimiseen ei täyttä vapautta saatu, tekijänoikeussyistä ja käytimme äänialustana Soundstripe -sovellusta. Tästä lähdimme tutkimaan liikettä improvisaation kautta. Koreografioimme alustavan suunnitelman lyhytelokuvasta ja toimitimme sen Voionmaan opiskelijoille. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet kuinka monta tanssijaa saamme kasaan lopulliseen teokseen, joten loimme koreografiat toimiviksi henkilömäärästä riippumatta.  

  Palaveerasimme koko työryhmän kanssa ja lähdimme suunnittelemaan yhteistä linjaa teokselle. Oli hienoa nähdä kuinka paljon Voionmaalta oli lähtenyt porukkaa mukaan prokkikseen. Kävimme läpi toteutusmahdollisuudet, kuten budjetin, aikataulutuksen, kokoonpanon, lokaatiot yms. Tästä lähdimme viemään teosta kameravalmiuteen.

 

                            Tyytyväiset koreografit: Claudia Leinonen, Aino Saloniemi ja Reetta Kauremaa

Tanssijan etätyöskentelystä ja vähän työharkasta

Olen toisenvuoden opiskelija Kielo ja kerron nyt kokemuksiani etätyöskentelystä tanssijana. Pandemian seurauksena hain tanssin jatkokoulutuksiin kokonaan etänä ja meillä oli 2021 keväällä muutamia etänä pidettyjä tunteja. Isoimman kokemuksen virtuaalityöskentelystä sain kuitenkin työharjoittelustani teoksessa Anonymous (no)bodies, jonka suoritin täysin etäyhteyksien kautta. 

Anonymous (no)bodies on virtuaalinen yhteisötanssiteos, joka tutkii anonyymin kehon roolia, sekä virtuaalisen kehollisuuden mahdollisuuksia sosiaalisen kanssakäymisen sijoittuessa näytöille. Hybriditapahtuma toteutui marraskuussa 2021 Helsingissä ja samaan aikaan Zoom alustalla, koreografian on luonut Inka Wallis ja työryhmä. Etäyhteydet toivat paljon uusia haasteita, mutta antoivat myös uusia mahdollisuuksia. Miten virtuaalinen tila eroaa live tilanteesta? 

Etäyhteyksien kautta työskennellessä verbaalisuudella on iso painotus. On tärkeää, että pidetään jatkuvasti aktiivista ajatusten jakamista yllä, koska etänä asioita ei voi jättää tulkinnan varaan. Zoom alusta vaatii luottamista muihin ryhmän jäseniin, kenen kanssa toinen mahdollisesti jakaa tilaa? Miten toisen tila vaikuttaa minuun? Virtuaali alusta mahdollistaa asioiden samaan aikaan tekemisen, jonka takia onkin tärkeää miettiä miten pystyn olla mahdollisimman läsnä vaikka olenkin omassa tilassani. Pohdimme yhdessä työprosessin niitä keinoja joilla voisimme luoda virtuaalisesta tilasta turvallisemman tilan. Oma tuttu tila luo turvaa ja samalla haastaa. Oma tilani on täynnä muita virikkeitä ja ulkopuolisista ajatuksista on vaikeampi päästää irti. Työskentelyn alussa on syytä ottaa aikaa tilaan laskeutumiselle ja tilan valmistelulle työtä varten. Prosessi mahdollisti fyysisen monipaikkaisuuden, joka oli vapauttavaa. Lisää teoksesta voit halutessasi lukea Inka Walliksen nettisivuilta :) 

-kielo

Kaksoistutkinnon opiskelijan kouluviikko

Moi!

Oon Sonja ja ensimmäisen vuoden opiskelija. Pääsin konsalle suoraan yhteishaun kautta ysiltä, eli mulla ei ole aiempia lukio opinto suorituksia. Mietin pitkään kaksoistutkinnon valitsemista ja vähän epäröin, koska olin kuullut sen olevan rankkaa, mutta päätin kokeilla sitä silti. Kaksoistutkinnon aloittaminen ei ole sitovaa ja sen voi lopettaa jos siltä tuntuu. Kaksoistutkinnon kautta avautuu paljon mahdollisuuksia myöhemmin jatko-opintoihin hakiessa ja se oli isoin syy miksi halusin vähintään kokeilla sitä.

Nyt kun ollaan jo yli puolessa välissä ensimmäistä opiskelu vuotta, voin sanoa, että kaksoistutkinto on lähtenyt hyvin sujumaan. Mukana on tullut tosi paljon vastuuta ja uuteen opiskelu tapaan totuttelemista, mutta sekin vaan valmistaa entistä paremmin myöhemmin työelämään. 2005 ja myöhemmin syntyneet ovat onnekkaita, sillä uuden opetussuunnitelman mukaan me saadaan lukiolta tietokoneet, digikirjat ja muutkin työvälineet maksutta.

Kaksoistukintoa opiskelevan kouluviikko sisältää noin 3 lukio ainetta ja konservatorion puolen tanssi aineet. Tällähetkellä meillä on prokkis viikot, eli meillä ei ole konsalla muuta opiskelua, kun produktion työstämistä + lukio normaalisti.

Konsalla on paljon tanssijan työhön valmistavia projekteja. Tänä vuonna meillä on ollut jo ryhmikset ja keväällä vielä prokkis ja omat soolot. Lukio ja konsan opinnot on porrastettu melko hyvin, ettei tunnit mene päällekäin ja koulupäivät etenee sujuvasti.

Suosittelen kaksoistutkintoa kaikille, jotka toivoo tanssijan ammatin lisäksi myös muita jatko-opinto mahdollisuuksia!

Sonja Rouhento