Tutkimusmatka koreografin työhön

Helmikuun 18. päivä saavat ensi-iltansa Susanna Leinosen ”Veteen piirretty”-teoksen kanssa esitettävät opiskelijoiden omat taiteelliset työt. Mukana on niin sooloja kuin ryhmäkoreografioitakin. Oman sooloni esitin jo viime keväänä ja nyt olen haastanut itseäni ryhmäkoreografian parissa. Ensimmäisen oman ryhmäteokseni ”Ja olet ollut siinä koko ajan” tekeminen on ollut todella antoisaa ja opettavaista. Tänä keväänä myös luokkatoverini Verna, Nella ja Suvi ovat puurtaneet ryhmäkoreografioiden parissa ja yhdessä olemmekin voineet ratkoa työskentelyyn liittyviä haasteita. Nyt loppusuoran häämöttäessä pysähdyimme hetkeksi pohtimaan, mitä prosessista on jäänyt mieleen.

Tunnelmia teoksen ”Ja olet ollut siinä koko ajan ” ensimmäisistä lavaharjoituksista.

Me kaikki aloitimme työskentelyn listaamalla mielenkiintoisia asioita, ilmiöitä ja liikkeellisiä ajatuksia. Itse huomasin olevani kiinnostunut pysähtymisestä, sillä tanssissa huomio keskittyy helposti liikkumiseen ja pysähtyminen unohtuu. Pysähtymisen teema onkin ollut koreografiassani sekä liikkeellinen, että ajatuksellinen lähtökohta ja olen halunnut tarkastella sitä useista eri näkökulmista. Oma lähtökohtani työskentelyyn on siis ollut alusta asti vahvasti sidoksissa valitsemaani teemaan ja näkemykseeni siitä.

Verna puolestaan pohti teoksensa ”Miksette syö leivoksia?” lähteneen liikkeelle pikemminkin liikkeellisen työskentelyn ja työryhmän jäsenten kautta. Ajatus murentumisesta ja vahvuudesta oli mukana alusta asti, mutta selkeä ajatuksellinen ydinsanoma konkretisoitui hänelle vasta työprosessin puolivälissä, kun teos itse alkoi vaatia sellaista rakentuakseen eheäksi kokonaisuudeksi.

Nellan ja Suvin yhteinen teos ”SILMITÖN” taas lähti liikkeelle kaverusten yhteisestä kiinnostuksesta katseen ja fokuksen merkitykseen. Nellalle aihe oli tärkeä myös tanssijana kehittymisen kannalta. ”Sinänsä sääli etten itse tanssi tässä teoksessa, sillä nimenomaan fokusoimisen ja katseen merkitystä tulisi kehittää myös omassa tanssijuudessani”, Nella pohtii.

Teoksen ”SILMITÖN” tanssijat viimeisissä harjoituksissa treenisalilla

Päätimme kaikki jo ennen työskentelyn aloittamista, ettemme halua tanssia omissa teoksissamme vaan keskitymme mieluummin rauhassa koreografin rooliin. Työskentely yhdessä tanssijoiden kanssa alkoi kokeilemalla erilaisia asioita. Annoimme tanssijoille liikkeellisiä tehtäviä, valmista materiaalia tai vapauden improvisoida. Omassa teoksessani kehittelimme liikemateriaalia muun muassa kuvien ja oman kalenterin inspiroimina.Vaikka työskentely olikin yllättävän sujuvaa, kohtasimme myös paljon haasteita. ”Opin, että koreografian tekemisen haaste on eri vaihtoehtojen määrä ja valinnanvaikeus. Huomasin, että usein kannattaa luottaa omaan intuitioon, eikä kannata tuomita mitään ennen kokeilemista. Tekemisen kautta löysin ensimmäistä kertaa kipinän koreografin työhön”, Nella pohtii. Suvi taas koki vaikeaksi erillisten kohtausten asettumisen teoksen kokonaiskuvaan. Yhtäkkiä kaksi erillistä kohtausta eivät toimikaan peräkkäin tai siirtymät kohtausten välillä on mahdoton toteuttaa. ”Myös musiikkien valitseminen oli tosi haastavaa”, Suvi lisää.

Vernalle haastetta tuotti yllätyskeikka Kajaani tanssii -tapahtumaan. ”Lähtiessämme Kajaaniin esiintymään, esitys sai kestää vain kahdeksan minuuttia. Teoksen lopullinen kesto on yli 13 minuuttia, joten samat asiat piti tiivistää viisi minuuttia lyhyemmäksi kokonaisuudeksi. Kajaaniin lähtö tuli myös niin yllättäen, että se muutti treeniaikatauluamme todella paljon. Toisaalta nämä haasteet ovat myös vieneet teosta paljon eteenpäin. Lisäkeikkahan on aina parasta mitä esitykselle voi toivoa!” Verna kiteyttää.

Huutajat teoksesta ”Miksette syö leivoksia?”

Kuva: Huutajat teoksesta ”Miksette syö leivoksia?”Ajankäyttöä on ollut haastavaa arvioida. Olemme harjoitelleen pääosin viikonloppuisin, sillä viikot ovat olleen niin kiireisiä, ettei ylimääräisille treeneille ole löytynyt sijaa. Tämä on ottanut ajoittain koville, kun viikossa ei ole välttämättä lainkaan lepopäiviä. Onneksi tanssijamme ovat olleet motivoituneita ja sitoutuneet harjoituksiimme. ”Parasta ovat olleet hetket, kun tanssijat ovat innostuneet jostain asiasta yhtä paljon kuin koreografi itse. Väsymyksestä ja pitkistä viikoista huolimatta tekemisen meininki ja tanssijoiden panostaminen joka treeneissä on ollut antoisaa katseltavaa”, Nella kehuu.

Toimiva ja motivoitunut työryhmä onkin ollut korvaamaton voimavara emmekä enää yhtään ihmettele, miksi tanssin ammattikentällä palkataan ensisijaisesti hyviä tyyppejä eikä vain teknisesti taitavia liikkujia. ”Minulle tärkeintä teoksessa ja sitä tehdessä on ollut mahtava työryhmä, joka on uskonut minuun ja yhteiseen päämääräämme. Treeneissämme on ollut aina aikaa nauraa. Se on minulle henkilökohtaisesti tärkeää. Vaikka teemme töitä, teemme ne yhdessä ilon kautta. Tanssijani, äänisuunnittelijani ja kotini tuki on ollut minulle korvaamaton. En olisi pystynyt tähän ilman heitä”, myös Verna toteaa.

Nyt ensi-illan lähestyessä on tullut aika opetella antamaan teos tanssijoiden käsiin. Täytyy luottaa, että oma visio toimii ja tanssijat ottavat sen haltuunsa taidolla ja tunteella. Iloitsen jokaisesta tanssijastani ja toivon heidän erottuvan näyttämöllä omina ihanina persooninaan. Haluaisin, että heidän rakkautensa tanssiin voisi välittyä yleisöön asti. On ollut hyvin palkitsevaa nähdä taitavien ystävien ottavan koreografiset ideat omikseen ja tekevän niistä parempia kuin itse uskalsi kuvitellakaan.

Me kaikki olemme ensikertalaisia koreografin roolissa, joten voimme olla ylpeitä jo siitä, että olemme saaneet teoksemme valmiiksi. ”Olen yhdessä työryhmän kanssa luonut teoksen. En vain tanssibiisiä vaan oikean tanssiteoksen. Jo se on niin siistiä, että on syytä olla ylpeä!” Verna iloitsee.

- Iiris, 2. vsk opiskelija

Teokset nähtävissä Helmi-tanssiteosten illassa Tampereen konservatorion Pyynikkisalissa (F. E.

Sillanpään katu 9) Vapaa pääsy!

Torstai 18.2. klo 19

Perjantai 19.2. klo 19

Lauantai 20.2. klo 16 ja 19