Päädyin työharjoitteluun Raatikkoon, kun konservatoriolta haettiin kiinnostuneita uuteen lapsille suunnattuun teokseen. Teoksen harjoitusjakso kesti noin puolitoista kuukautta ja esityskausia oli kaksi: ensin harjoitusjakson perään puolitoista kuukautta ja pienen tauon jälkeen vielä kuukausi. Olin siis aikalailla koko syyslukukauden pois koulusta sillä Raatikko sijaitsee Vantaalla eikä minulla ollut mahdollisuutta käydä samaan aikaan koulua.
Arki tanssiteatterissa oli erilaista verrattuna normaaliin konservatorion arkeen, johon olin jo ensimmäsienä kouluvuotenani tottunut. Harjoitukset kestivät pääsääntöisesti klo 9-16 (usein harjoitukset kestivät lyhyemmän ajan) ja siihen päälle vielä edestakaiset junamatkat Vantaalle ja takaisin Tampereelle. Päivät olivat siis pitkiä ja kokonaisuudessaan harjoitusjakso oli rankka mutta silti antoisa. Pidin siitä, että päivän aikana sai rauhassa keskittyä yhden asian työstämiseen, eikä saman päivän aikana tarvinnut hyppiä harjoituksista toisiin.
Esityskausi oli minulle erityisen opettavainen monella tapaa. Teoksen esityksiä oli 2 päivässä, 5 päivänä viikossa ja koska kyseessä on lapsille suunnattu teos arkipäivisin esitykset olivat aikaisin aamulla. Päivän ensimmäinen esitys alkoi klo 9 ja ennen sitä täytyi meikata, lämmitellä kehoa sekä laittaa kaikki rekvisiitat ja asut paikoilleen. Kokonaisuudessaan syksyn esityskaudella esityksiä kertyi melkein 100. Tämä vaati totuttelua, sillä usein konservatoriolla teoksia esitetään noin 5 kertaa, joitakin vain pari. Opin paljon miten teoksen pystyy pitämään itselleen mielenkiinoisena ja tekemään jokaisen esityksen mahdollisimman hyvin. Koska todennäköistä on, että jokainen katsoja tulee näkemään teoksen vain kerran, on jokaiseen esitykseen suhtauduttava niin kuin se olisi ainoa. Tämä oli erittäin haastavaa ja tottakai jokainen päivä on erilainen, joten joskus esiiintyminen tuntui kivalta ja helpolta joskus taas todella raskaalta.
Omat roolini teoksessa olivat Vilijonkka, Muumimamma sekä näkymätön lapsi eli Ninni. Roolit sekä niiden liikkumistyylit olivat hyvin erilaisia toisistaan, joten se toi hauskaa haastetta. Osalla roolihahmoistani oli myös joitakin vuorosanoja, joten pääsin harjoittelemaan äänenkäyttöä lavalla. Roolivaatteet olivat myös yksi lisähaaste. Jokaisessa asussa minulla oli jonkinäköinen näköeste, joten lavalla kului paljon energiaa ja keskittymistä siihen, että tietää missä kohtaa on ja että ei törmää toisiin esiintyjiin tai lavasteisiin.
Syksy oli raskas ja kiireinen, sillä joudin silti hoitamaan kaikki koulutehtäväni etänä. Esityskauden asuin pääsääntöisesti Vantaalla joten vietin siellä suurimman osan ajastani. Kaikista haasteista huolimatta työharjoitteluni tanssiteatteri Raatikossa oli hauska ja kaiken sen vaivan arvoinen. Tarinoita Muumilaaksosta pyörii teatterin ohjelmistossa vielä ensi syksynäkin, joten sen pääsee silloin vielä katsomaan (uudella miehityksellä kuitenkin).
- Iisa -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti