Tampereen konservatorion tanssijat

Oman työskentelyn merkitys tanssijan opinnoissa

Hei! Olen Sasa, ensimmäisen vuosikurssin opiskelija konservatoriolla, ja kirjoittelen vähän itseohjautuvuudesta ja oman työskentelyn merkityksestä osana opiskelua. 

Tanssijan opinnot ovat kuin lankakerävyyhti tietoa ja taitoja, joka ojennetaan käteen ja kehotetaan selvittämään. Tarkoitan siis sitä, että koulu ei valmiiksi pureskele tietoa, vaan ohjaa oman ajattelun kehittämiseen ja itsenäisen työskentelyn opetteluun. Tanssijan ammatissa fyysisten taitojen ja taiteellisen ajattelun kehittäminen on pitkälti yksilön vastuulla, etenkin jos toimii freelancerina projektitöissä. Sen vuoksi on tärkeää jo opintojen aikana harjoitella itse itsensä mentorointia, tutkia mitkä harjoittelumuodot itselle sopivat, perehtyä taiteisiin ja esimerkiksi filosofisiin tai fenomenologisiin ajatuksiin ja siten kasvaa. 

Opiskelu on paitsi fyysistä tekemistä ja läsnäoloa koulussa, myös omalla ajalla tehtyjä palauttavia tai kehittäviä oheisharjoitteita sekä lukemista esimerkiksi tanssianalyysista tai kinestesian ja liikkumisen merkityksestä. Paljon aikaa kuluu myös esimerkiksi jatkokoulutuspaikkojen tutkimiseen ja Suomen tanssin kentän hahmottamiseen. Tai kuluu, jos haluaa oikeasti oppia ja ymmärtää mahdollisimman paljon. Pakkohan ei tietystikään ole perehtyä tanssiin laajasti, mutta olen itse kokenut sen valtavan hyödylliseksi ja jopa välttämättömäksi ymmärtääkseni, mitä ammattitanssijuus oikeasti tarkoittaa ja mitä kaikkea taidetanssin kentällä voi tehdä ja tehdään. Aivan keskeistä on pohtia myös omaa taiteilija-identiteettiään ja sitä, millaiseksi taiteilijaksi haluaa kasvaa. 

Opiskelu voi toisinaan tuntua vähän yksinäiseltäkin, koska tietoa on valtavasti ja aikaa rajallisesti. Oma motivaatio ja halu oppia on kuitenkin se moottori, joka pitää käynnissä. Oppimispäiväkirjat ja omat muistiinpanot tukevat asioiden oivaltamista, ja opettajat kannustavat niiden pitämiseen. Tanssivalmennuksen puolella tutkitaan itselle soveltuvia fyysisiä harjoittelumuotoja, testataan niitä käytännössä ja kirjoitetaan kokeilusta raportti opettajalle. Taiteellisessa työskentelyssä taas perehdytään tanssin analysointiin, historiaan ja liikkeen tuottamisen eri tapoihin. Tehtäväksi saattaa saada esimerkiksi  kahdeksan liikkeen sarjan rakentamisen aistien pohjalta. 

Se, että käy koulussa ja tekee tehtävät, ei välttämättä riitä, jos haluaa tanssijaksi. Mutta se, että haluaa oppia, ymmärtää ja kasvaa ja on valmis käyttämään siihen aikaa (paljon. sekä ajatustyönä että fyysisenä työnä) antaa avaimet ikuisen oppimisen ihanuudelle ja matkalle kohti taiteilijuutta ja tanssijan työtä.