Oman työskentelyn merkitys tanssijan opinnoissa

Hei! Olen Sasa, ensimmäisen vuosikurssin opiskelija konservatoriolla, ja kirjoittelen vähän itseohjautuvuudesta ja oman työskentelyn merkityksestä osana opiskelua. 

Tanssijan opinnot ovat kuin lankakerävyyhti tietoa ja taitoja, joka ojennetaan käteen ja kehotetaan selvittämään. Tarkoitan siis sitä, että koulu ei valmiiksi pureskele tietoa, vaan ohjaa oman ajattelun kehittämiseen ja itsenäisen työskentelyn opetteluun. Tanssijan ammatissa fyysisten taitojen ja taiteellisen ajattelun kehittäminen on pitkälti yksilön vastuulla, etenkin jos toimii freelancerina projektitöissä. Sen vuoksi on tärkeää jo opintojen aikana harjoitella itse itsensä mentorointia, tutkia mitkä harjoittelumuodot itselle sopivat, perehtyä taiteisiin ja esimerkiksi filosofisiin tai fenomenologisiin ajatuksiin ja siten kasvaa. 

Opiskelu on paitsi fyysistä tekemistä ja läsnäoloa koulussa, myös omalla ajalla tehtyjä palauttavia tai kehittäviä oheisharjoitteita sekä lukemista esimerkiksi tanssianalyysista tai kinestesian ja liikkumisen merkityksestä. Paljon aikaa kuluu myös esimerkiksi jatkokoulutuspaikkojen tutkimiseen ja Suomen tanssin kentän hahmottamiseen. Tai kuluu, jos haluaa oikeasti oppia ja ymmärtää mahdollisimman paljon. Pakkohan ei tietystikään ole perehtyä tanssiin laajasti, mutta olen itse kokenut sen valtavan hyödylliseksi ja jopa välttämättömäksi ymmärtääkseni, mitä ammattitanssijuus oikeasti tarkoittaa ja mitä kaikkea taidetanssin kentällä voi tehdä ja tehdään. Aivan keskeistä on pohtia myös omaa taiteilija-identiteettiään ja sitä, millaiseksi taiteilijaksi haluaa kasvaa. 

Opiskelu voi toisinaan tuntua vähän yksinäiseltäkin, koska tietoa on valtavasti ja aikaa rajallisesti. Oma motivaatio ja halu oppia on kuitenkin se moottori, joka pitää käynnissä. Oppimispäiväkirjat ja omat muistiinpanot tukevat asioiden oivaltamista, ja opettajat kannustavat niiden pitämiseen. Tanssivalmennuksen puolella tutkitaan itselle soveltuvia fyysisiä harjoittelumuotoja, testataan niitä käytännössä ja kirjoitetaan kokeilusta raportti opettajalle. Taiteellisessa työskentelyssä taas perehdytään tanssin analysointiin, historiaan ja liikkeen tuottamisen eri tapoihin. Tehtäväksi saattaa saada esimerkiksi  kahdeksan liikkeen sarjan rakentamisen aistien pohjalta. 

Se, että käy koulussa ja tekee tehtävät, ei välttämättä riitä, jos haluaa tanssijaksi. Mutta se, että haluaa oppia, ymmärtää ja kasvaa ja on valmis käyttämään siihen aikaa (paljon. sekä ajatustyönä että fyysisenä työnä) antaa avaimet ikuisen oppimisen ihanuudelle ja matkalle kohti taiteilijuutta ja tanssijan työtä. 

Opiskelijan jaksamisesta

Hei! Täällä kirjoittelee toisen vuosikurssin opiskelija Kiira. Kerron hieman tanssinopiskelijan jaksamisesta koulussa.

Kuten kaikki varmaan tietävätkin palautuminen on sekä henkisesti että fyysisesti tärkeää tanssia tai mitä tahansa opiskellessa. Toisinaan palautumisen kanssa voi olla haasteita, mutta onneksi Konsalla on yhtenä oppiaineena Tanssivalmennus, jossa erittäin tärkeään rooliin nousee palautuminen. Palautuminen pitää sisällään monta tärkeää osa-aluetta; palauttavat harjoitteet, uni, ravinto, somaattiset metodit sekä erilaisia mielenhuoltoharjoitteet. 

Vaikka kehon palautuminen onnistuisi, itselläni koulun aikana on takkuillut henkinen palautuminen sekä hermoston palautuminen. Omin keinoin stressiä voi hallita vaikka kävelemällä metsässä, joogalla tai mindfulness-/meditaatioharjotteilla. Toisinaan elämäntilanne on kuitenkin kuormittavampi, jolloin kannattaa hakea tukea myös ympäriltä. Ylimääräisestä kuormituksesta kannattaa keskustella opettajien kanssa, jotta he voisivat yhdessä kanssasi pohtia, miten jaksamistasi voisi tehostaa. Lisäksi konsalaisilla on käytössä opiskelijahuollon terveyspalveluiden terveydenhoitajat, kuraattori ja psykologi. Muun muassa kuraattorin tai psykologin kanssa kannattaa käydä juttelemassa hyvin pienellä kynnyksellä. Kouluarki voi helposti käydä kuormittavaksi, mutta taakkaa voi helpottaa juttelemalla jonkun kanssa. 

Itse olen kokenut helpoksi kertoa käyväni psykologilla, sillä konsalla siihen suhtaudutaan hyvin neutraalisti, oikeastaan jopa positiivisesti. Psykologilla käyminen on erittäin tehokas tapa parantaa palautumista ja hyvinvointia.

RYHMIS KOKEMUKSIA 2020

 

Moikka,

mä oon Elma ja oon ensimmäisen vuosikurssin opiskelija. Mä pääsin tanssimaan ennen joulua kakkosvuosikurssilaisen Paavali Kärkkäisen teoksessa nimeltä R-0075/ROOTS ja haluaisin nyt kertoa siitä tanssijan näkökulmasta. Koen, että kyseinen produktio kasvatti mua tanssijana, esiintyjänä ja taitelijana ja musta oli erityisen kiva lähentyä kakkosvuosikurssilaisten opiskelijoiden kanssa.

 Oli tosi mielenkiintoista päästä työskentelemään Paavalin materiaalin kanssa heti sen syntyvaiheista lähtien ja oli todella ihanaa katsoa koko teoksen kehityskaarta. Teos rakentui juuristo metaforan ympärille ja oli liikkeellisesti erittäin antoisa. Oman liikekielen työstäminen, toisen tekemän ja hieman vieraan liikekielen opetteleminen ja vähän pidemmän teoksen esittäminen olivat seikkoja, jotka haastoivat, mutta myös antoivat paljon. Ihanaa, että koulussa saa työstää tällaisia produktioita, jotka antavat valmiuksia työelämään ja vaihtelua tavalliseen treenitunneista koostuvaan kouluarkeen.

Työharjoittelu Tampereen työväen teatteri

 Moikka moi!

Tulin kertomaan vähän mun työharjoittelu jaksosta Tampereen työväen teatterilla sekä meidän tavasta treenata siellä!

Olin viime talvena mukana TTT:n produktiossa Jeppe Niilonpoika, ensamble roolituksessa. Aukkareissa haettiin mukaan tanssijoita, mutta saimme myöhemmin huomata, että pääsimme tekemään paljon muutakin. Minun onnekseni se oli mahtavaa, sillä teatteri on ihanaa ja musta on älyttömän luovaa ja inspiroivaa päästä yhdistelemään taiteita.

Jos tarina Jepestä ei ole tuttu, suosittelen googlaamaan ja lukemaan siitä! Jeppe Niilonpoika on kuitenkin 1700- luvulla Ludvig Holbergin kirjoittama surkuhupaisa komedia näytelmä. Meillä ohjaajana oli ihana ja omalaatuinen Akse Pettersson ja koreografina ja liikekielestä vastaavana upea ja lahjakas Marc Gassot. Teoksessa on paljon väkivaltaa ja vallankäyttöä, joten harjoittelimme paljon fyysistä teatteria. Hyvin selkeitä tanssikohtauksia oli vain muutama, mutta pääsimme hyödyntämään kehollisuuttamme miltei jokaisessa kohtauksessa. Vaihtoja oli paljon ja osassa kohtauksista saatoin välistä olla hetken gorilla ja toisessa hetkessä olinkin Sven tuuva. 

Minusta se oli mahtavaa. Rooleja oli niin paljon ettei ehtinyt välistä miettiä. Aksen tapa työskennellä ja tuottaa taidetta on lumoava. Jeppe Niilonpoika oli esityksenä hyvin poikkitaiteellinen, modernisoitu sekä välillä hyvinkin psykedeelinen. Fyysisen teatterin lisäksi saimme luoda paljon itse, jonka pohjalta osa kohtauksista syntyi. Tämä ei ole se perinteisin tapa luoda suurta teatteri produktiota, mutta olen enemmän kuin kiitollinen tästäkin kokemuksesta. 

Valmis esitys ei koskaan kuitenkaan ollut samanlainen, sillä pieniä kohtia oli aina improvisoitu ja sellaiseksi ne vain jäivät. Esityskausi jäi myös hieman lyhyeksi koronan takia, mutta onnekseni pääsin lavalle monta kertaa! Tätä teosta oli mahtavaa tehdä ja päästä vaikuttamaan sen lopputulokseen. Meillä oli ihan äärettömän huikea ja lahjakas työryhmä aina ompelijoista näyttelijöihin! Toivottavasti päästään taas pian teatteriin!

Tianna 

II vuosikurssin opiskelija

YO tutkinto tanssijan tutkinnossa

Moikka, 

Tulin kertomaan siitä, miten yo- tutkinnon voi suorittaa tanssijatutkinnon ohella! Olen itse 2. vuosikurssin opiskelija eikä minulla ollut aiemmin käytyjä lukio kursseja pohjalla. Lukio kurssit käydään TYK:issä ja lukujärjestykseen mahtuu aina 2 kurssia/per jakso. Tämä tarkoittaa ainakin minun kohdalla sitä, että teen joitakin kursseja itsenäisesti, sillä pyrin valmistumaan molemmista kouluista samaan aikaan, eli käyn lukion 3 vuoteen. Myös iltalukio on hyvä vaihtoehto, jos ei halua opiskella itsenäisesti, mutta olen kokenut omalla kohdalla itsenäisen opiskelun paremmaksi ratkaisuksi. Yritän käydä mahdollisimman paljon itsenäisenä pakollisten aineiden kursseja, joita en tule kirjoittamaan! :) Monet kirjoittavat 4 ainetta, mutta on myös mahdollista kirjoittaa 5. Myös wanhojen tansseihin osallistuminen oli ainakin viime vuonna mahdollista, mutta silloin voi joutua käymään kurssin viikonloppukurssina.

Joskus aikataulut menee päällekkäin, minkä takia esimerkiksi kaikkiin kivoihin produktioihin ei pysty osallistumaan. Toisinaan myös tehtäviä tulee paljon ja koulun käynti saattaa tuntua raskaalta, mutta niistä selviää ja aina voi yrittää esimerkiksi keventää opintoja. Myös vertaistuki on tärkeää ja helpottaa aina, kun voi jutella kaverin kanssa, jolla on sama tilanne meneillään. :D

-Eedit 2. vuosikurssin opiskelija 

Etäopiskelua

Moi kaikki! Mun nimi on Heidi ja olen ensimmäisen vuosikurssin opiskelija, ja kirjoitelen hiukan korona-viruksen aiheuttamasta etäopiskelusta.
Kuten muutkin koulut, niin konsalla olemme olleet nyt viimeiset kaksi kuukautta etäopintojen parissa. Omalla kohdallani se on tarkoittanut aika paljon kirjallisten tehtävien tekemistä ja itsenäistä treenaamista. Minulla on onneksi kotona ihan mukavasti tilaa ja tv-taso on toiminut hyvin balettitankona, joten balettia on tullut tehtyä paljon netistä löytämieni harjoitusten avulla. Sen lisäksi olen pitänyt kuntoa yllä lihaskuntotreeneillä ja lenkkeilyllä. Hyvät ilmat ovat myös houkutelleet monena päivänä ulkoilemaan!
Kevään produktioiden harkat alkoivat myös etänä, mutta Maija Hoiskon koreografiaa olemme päässeet viime torstaista asti treenailemaan koulun saleihin, tosin sillä muutoksella että esitys toteutetaan "duettoina" eikä ryhmä koreografiana. On ollut todella piristävää päästä taas koululle.

Kuvia toukokuun ulko improiluista!

Heidi

Työharjoittelu - Tanssiteatteri Raatikko

Kerron tässä kirjoituksessa hieman kokemuksistani työharjoittelusta tanssitetteri Raatikon teoksessa Tarinoita Muumilaaksosta syksyllä 2019.

Päädyin työharjoitteluun Raatikkoon, kun konservatoriolta haettiin kiinnostuneita uuteen lapsille suunnattuun teokseen. Teoksen harjoitusjakso kesti noin puolitoista kuukautta ja esityskausia oli kaksi: ensin harjoitusjakson perään puolitoista kuukautta ja pienen tauon jälkeen vielä kuukausi. Olin siis aikalailla koko syyslukukauden pois koulusta sillä Raatikko sijaitsee Vantaalla eikä minulla ollut mahdollisuutta käydä samaan aikaan koulua.

Arki tanssiteatterissa oli erilaista verrattuna normaaliin konservatorion arkeen, johon olin jo ensimmäsienä kouluvuotenani tottunut. Harjoitukset kestivät pääsääntöisesti klo 9-16 (usein harjoitukset kestivät lyhyemmän ajan) ja siihen päälle vielä edestakaiset junamatkat Vantaalle ja takaisin Tampereelle. Päivät olivat siis pitkiä ja kokonaisuudessaan harjoitusjakso oli rankka mutta silti antoisa. Pidin siitä, että päivän aikana sai rauhassa keskittyä yhden asian työstämiseen, eikä saman päivän aikana tarvinnut hyppiä harjoituksista toisiin.

Esityskausi oli minulle erityisen opettavainen monella tapaa. Teoksen esityksiä oli 2 päivässä, 5 päivänä viikossa ja koska kyseessä on lapsille suunnattu teos arkipäivisin esitykset olivat aikaisin aamulla. Päivän ensimmäinen esitys alkoi klo 9 ja ennen sitä täytyi meikata, lämmitellä kehoa sekä laittaa kaikki rekvisiitat ja asut paikoilleen. Kokonaisuudessaan syksyn esityskaudella esityksiä kertyi melkein 100. Tämä vaati totuttelua, sillä usein konservatoriolla teoksia esitetään noin 5 kertaa, joitakin vain pari. Opin paljon miten teoksen pystyy pitämään itselleen mielenkiinoisena ja tekemään jokaisen esityksen mahdollisimman hyvin. Koska todennäköistä on, että jokainen katsoja tulee näkemään teoksen vain kerran, on jokaiseen esitykseen suhtauduttava niin kuin se olisi ainoa. Tämä oli erittäin haastavaa ja tottakai jokainen päivä on erilainen, joten joskus esiiintyminen tuntui kivalta ja helpolta joskus taas todella raskaalta.

Omat roolini teoksessa olivat Vilijonkka, Muumimamma sekä näkymätön lapsi eli Ninni. Roolit sekä niiden liikkumistyylit olivat hyvin erilaisia toisistaan, joten se toi hauskaa haastetta. Osalla roolihahmoistani oli myös joitakin vuorosanoja, joten pääsin harjoittelemaan äänenkäyttöä lavalla. Roolivaatteet olivat myös yksi lisähaaste. Jokaisessa asussa minulla oli jonkinäköinen näköeste, joten lavalla kului paljon energiaa ja keskittymistä siihen, että tietää missä kohtaa on ja että ei törmää toisiin esiintyjiin tai lavasteisiin. 

Syksy oli raskas ja kiireinen, sillä joudin silti hoitamaan kaikki koulutehtäväni etänä. Esityskauden asuin pääsääntöisesti Vantaalla joten vietin siellä suurimman osan ajastani. Kaikista haasteista huolimatta työharjoitteluni tanssiteatteri Raatikossa oli hauska ja kaiken sen vaivan arvoinen. Tarinoita Muumilaaksosta pyörii teatterin ohjelmistossa vielä ensi syksynäkin, joten sen pääsee silloin vielä katsomaan (uudella miehityksellä kuitenkin).

https://www.raatikko.fi/ohjelma/tarinoita-muumilaaksosta/

- Iisa -