Laulutunnit

Koulutukseemme Tampereen konservatoriolla kuuluu myös laulun opiskelua. Jokainen ensimmäisen vuosikurssin opiskelija käy 10 kertaa yksin ja 10 kertaa ryhmässä laulutunnilla. Laulunopettajanamme toimii aivan ihana Tarja Mäki-Latvala, joka on yksi konservatorion musiikkipuolen opettajista. Laulutunnit järjestetään konservatorion päätalolla F.E. Sillanpäänkadulla.

Moni varsinkin meidän luokalta jännitti laulua jo ennen kouluun pääsyä: ja niin useat meistä hoilasivat tutun lastenlaulun pääsykokeiden viimeisessä vaiheessa. Itse lauloin Hämä-hämä-häkin, ja taisi sekin mennä nuotin vierestä jännityksen takia. Ei siis ollut ihme, että ensimmäistä laulutuntia jännitettiin jo viikkoa ennen – mutta turhaan. Tunneille on aina ollut mukavaa mennä, ja moni meistä on alkanut nauttia laulamisesta, vaikkei se olekaan osa-alueena kovin tuttu. Laulutunneilla lauletaan musikaalikappaleita sekä kansanlauluja, joiden valintaan saa toki itse vaikuttaa. Ryhmätunneilla on harjoiteltu mm. kaanonissa sekä äänissä laulamista. Harjoiteltuja kappaleita opiskelijat esittävät keväällä laulun demo-illassaan.

Laulamisen harjoittelu on tärkeää tanssijaksi opiskellessa: koetansseissa saatetaan usein pyytää laulamaan, ja vaikkei olisikaan mikään satakieli, tekee hyvän vaikutuksen, kun laulaa rohkeasti. Ääntä tulee tanssin parissa käytettyä muutenkin kuin laulaen, esimerkiksi puhuen tai vain äännähtelemällä. Tämänkin vuoksi laulutunneista on paljon hyötyä.

Itse epävarmana laulajana en usein malta odottaa seuraavaa laulutuntia!

-Saara, 1. vuosikurssin opiskelija

Spring Awakening

Moikka!
Vain muutaman viikon päästä koulun alkamisen jälkeen meille pidettiin ensimmäiset koe-esiintymiset. Saliin asteli tulevan musikaalin ohjaaja Samuel Harjanne ja musikaalin koreografi Miika Riekkinen. Jännitin koe-esiintymistä etukäteen, mutta Samuel onnistui luomaan tilanteesta todella hauskan ja rennon, aivan kuin koe-esiintymisten kuuluukin olla. Hän kertoi musikaalista, johon hän tuli hakemaan tanssijoita ensembleen. Pojat myös laulatettiin samalla, ja päädyin sitä kautta teokseen Ernstin rooliin.

Spring awakening on 1890-luvulla Saksassa tehty näytelmä. Teos käsittelee raskaita aiheita, kuten homoseksuaalisuus, itsemurha, insesti ja perheväkivalta. Teos oli tuolloin niin kyseenalainen, että se julistettiin pannaan. Vuonna 2006 Broadwaylla näytelmästä luotiin menestysmusikaali. Helsingin kaupunginteatteri on aikaisemmin tehnyt teoksen, ja tällöin ohjaajamme Samuel oli lavalla teoksessa.

Musikaalin tekeminen on ollut todella hienoa ja opettavaista. Prosessi on ollut todella vaativa ja raskas, mutta aikataulullamme ei voi muuta odottaakaan. Marraskuussa meillä oli kolmen viikon treenijakso. Joulukuun ja tammikuun pidimme taukoa ja helmikuussa jälleen harjoittelimme toiset kolme viikkoa. Treenijaksot ovat todella raastavia henkisesti ja fyysisesti. Harjoituksia on kaksi kertaa päivässä, kuusi kertaa viikossa. Missään vaiheessa ei ole kunnolla aikaa levätä ja päässä pyörii jatkuvasti musikaalibiisit.

Kaikesta huolimatta odotin suurella innolla toista harjoitusjaksoa, sillä työryhmämme on mitä mahtavin. Kaikki ovat todella motivoituneita ja ovat rohkaisevia eikä lainkaan tuomitsevia. Alussa olin todella epävarma laulustani, sillä muut jotka olivat rooleissa opiskelevat ammattimuusikoiksi ja ovat todella lahjakkaita. Ensimmäisissä yhteisissä laulutreeneissä tuli vastaan soolokohtani harjoittelu ja jännitin sitä todella, sillä en ole tottunut laulamaan muiden seurassa. Kaiken lisäksi osuus oli aivan liian korkea enkä tuntenut oloa lainkaan varmaksi. Epäonnistuin monta kertaa osuudessani. Silti porukka oli todella rohkaisevaa ja kun lopulta onnistuin, he yhteen ääneen hurrasivat. Joka päivä treeneissä olen kiitollinen saadessani tehdä projektia näiden ihmisten kanssa.
Nyt esitys on kasassa ja porukkamme on todella innoissaan esiintymisestä. Vielä ehtii maalis- ja toukokuussa katsomaan esityksiämme!

- Miro, 1. vuoden opiskelija

Saako täällä tanssia? -esitykset 22.–23.4.2016

Kevät on ihanasti tuloillaan ja ensi viikolla onkin seuraavien esitysten vuoro! Toinen tämän vuoden vierailevista koreografeista on Ari Numminen. Kahdeksan opiskelijaa on saanut tilaisuuden tutustua Ariin sekä hänen työskentelytapoihinsa. Harjoitukset alkoivat juuri ennen hiihtolomaa ja ovat jatkuneet näihin päiviin asti hyvin tuotteliaina sekä intensiivisinä. 

Saimme ennen harjoitusten alkamista Arilta tehtävän kirjoitella muutamasta kiinnostavasta aiheesta, joiden avulla pystyimme pohtimaan mistä tulemme, minne olemme mahdollisesti menossa sekä identiteettiämme. Aiheita löytyi monia, kuten perhe, tanssi, Suomi ja asiat joista iloitsen. Ryhdyimme sitten treeneissä omien tekstien pohjalta luomaan Arin johdolla jokaiselle omia monologeja. Tekstin kanssa työskenteleminen on ainakin minulle ollut uutta, mutta hyvin mielenkiintoista ja yllättävän helppoa. Tekstien ympärille olemme luoneet monia erilaisia kohtauksia, joista jotkut päätyvät reilun viikon päästä myös lavalle, kaikkien muidenkin nähtäväksi. Olemme päässeet myös liikkumaan. Arin sanojen mukaisesti olemme hakeneet "omaa kuljetusta". Tämän kuljetuksen avulla on löytynyt liikettä, mikä on sinä päivänä tuntunut mukavalta ja niiden pohjalta on jokaiselle meistä syntynyt omaa soolomateriaalia. Tämä työskentelytapa on ollut mukava eikä ole luonut suuria paineita. 

On ollut hieno seurata niin kokeneen koreografin työskentelytapoja tämän prosessin aikana. Harjoituksemme ovat pursunneet uusista ideoista, mutta myös me tanssijat olemme saaneet heitellä ideoita. Olemme työskennelleet yhdessä ryhmänä ja jos on ollut jotain sanottavaa, on jokainen voinut sanoa sanottavansa ilman paineita. Treenien lomassa olemme ehtineet myös naurattaa sekä koskettaa toisiamme. 

Tämä prosessi on ollut meille myös aikamoinen tietoiskujen viidakko. Arin valtava tietämys ja taito on ehtinyt yllättää meitä moneen otteeseen, mutta oppimisen halulla ja ilolla olemme ottaneet kaiken vastaan. Arin kanssa työskentely on todistanut sen, että tyhmiä ideoita ei ole tai ainakin kaikkea voi koittaa! Tämän jälkeen voimme jatkaa kohti tulevaa taas monin uusin eväin. Kaikkia näitä ei olisi varmasti tullut itse keksittyä!

Ensi viikolla lavalla tullaan perjantaina myös näkemään minun tekemäni ryhmäteos. Esitykseni Snapchatting: Pretty hurts tutkii sosiaalisen median luomaa painetta yksilöä kohtaa sekä sen aiheuttamia seurauksia. Tämä on ensimmäinen esitys, jonka teen jossa en ole itse mukana. On ollut mukava hypätä tähän haasteeseen mukaan, nähdä miten itse työskentelee koreografina ja mitä saa tanssijoissaan aikaiseksi. 

Kaiken kaikkiaan olemme tehneet taas valtavasti töitä ja vihdoin pääsemme näyttämään työmme tulokset muillekin. Joten, 

Tervetuloa katsomaan Saako täällä tanssia? -esityksiä 

pe 22.4. klo 19.00 

la 23.4. klo 14.00 ja 19.00

Lisäinfoa: 

https://www.facebook.com/events/781356491963880/ 

– Wilma, 1. vuoden opiskelija

Yo vai pk?

Tietoa ylioppilas-­ ja peruskoulupohjaisten opiskelijoiden opiskelueroista.

Tampereen konservatorion tanssijakoulutukseen voivat hakea kaikki peruskoulun suorittaneet. Jo lukion käyneet ylioppilaat suorittavat opinnot kuitenkin nopeammin. Tanssinopiskelijat ovat siis joko pk-­ tai yo­-pohjaisia.

Ollessasi pk-­pohjainen suoritat opintosi ns. normaalisti kolmessa vuodessa. Ensimmäinen vuosi painottuu lähinnä treenaamiseen ja teoriaan, sekä muutamiin pakollisiin opintoihin kuuluviin lukiokursseihin. Toinen ja kolmas vuosi ovat enemmän omaa luovaa työskentelyä sekä produktioita mikäli niihin tulee valituksi.

Pk-­pohjaisena voit myös suorittaa kaksoistutkinnon eli käydä tanssiopintojen ohella iltalukiota Tampereen aikuislukiossa. Kaksoistutkinnon suorittaminen tosin vaatii sitoutumista ja motivaatiota, mutta niiden ollessa kohdillaan ei kaksoistutkintokaan tunnu kovin raskaalta. Totta kai on henkilökohtaista miten asian kokee, mutta itse suoritan myös kaksoistutkintoa eikä se ole ollenkaan tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta! :)

Yo-­pohjaisena suoritat opintosi 2­,5 vuodessa. Opiskeluajan ollessa lyhyempi pääset jo aikaisemmin tekemään enemmän omaa luovaa työskentelyä sekä pääset produktioihin helpommin jo ensimmäisenä vuonna. Kesäopinnotkin kuuluvat opintosuunnitelmaan, jotta saisit opintopisteet täyteen, vaikka opiskeluaika on lyhyempi.

Tarkempaa tietoa saat koulumme nettisivuilta (http://tampereenkonservatorio.fi/) tai vaikka ottamalla yhteyttä meihin opiskelijoihin esim. Facebookin kautta! :)

(https://www.facebook.com/tampereenkonservatoriotanssijakoulutus/?fref=ts)

- Mira
1. vuosikurssin opiskelija

Sähköisku - musiikkiteknologien päättötyöilta

Tulevana viikonloppuna Pyynikkisalin lavalla nähdään konservatorion musiikkiteknologien sekä tanssijoiden yhteistyötä Sähköisku-tapahtumassa.

Tänä keväänä valmistuvat musiikkiteknologit Toni ja Elmeri pyysivät tanssijoita valmistamaan koreografioita teoksiinsa. Osalla meistä toisen vuosikurssin tanssijoista on muiden projektien osalta enemmän aikaa, joten taiteellisen työskentelyn ohjaava opettajamme Maija Hoisko ehdotti meitä työstämään duettoja näihin teoksiin. Minä ja Janina työskentelemme Elmerin kanssa, Olga ja Jens puolestaan Tonin kanssa. Duettojen lisäksi lavalla nähdään improvisaatioryhmän tanssia molemmissa teoksissa.

Aloitimme dueton työstämisen tammikuussa. Keskustelimme ensin Elmerin kanssa siitä, mistä lähtökohdista hän on musiikkiaan lähtenyt tekemään. Tiputuksen ääni, Aasian reppureissun Täydenkuun juhlat sekä avaruustunnelma toimivat lähtökohtinamme, ja niiden pohjalta aloitimme koreografian työstämisen. Dueton tekeminen tuntui aluksi hiukan haastavalta – uskaltaako ehdotuksia heittää, miten toinen niihin reagoi, kuinka liikekielemme sopii yhteen. Onneksi nämä ajatukset jäivät nopeasti syrjään: laitoimme musiikin soimaan, improvisoimme ja katsoimme, mitä tapahtuu. Yhteinen liikekieli alkoi muodostua nopeasti, ja koreografia kehittyä sen pohjalta helposti.

Puolessavälissä prosessia Elmeri kertoi ottavansa lavalla käyttöön liiketunnistimen, joka tunnistaa liikkeitämme ja mahdollistaa meidän ”soittavan” samalla kun tanssimme. Liiketunnistin toimii samankaltaisesti kuin vaikka tanssipelissä: näytöllä näkyy hahmo, ja hahmon ympärillä palkkeja. Kun heilauttaa vaikkapa kättä palkin kohdalla, liiketunnistin huomaa sen ja kuuluu ääni. Kättä liikuttamalla palkista toiseen syntyy erilaisia ääniä. Haastetta riittää, kun yrittää esiintyä ja samalla osua palkkeihin tuijottamatta näyttöä koko ajan.

Nyt esitykseen on jäljellä enää muutamia päiviä, ja tekemistä vielä riittää. Koreografia on pääpiirteisesti valmis, mutta sitä täytyy hioa. Jännittää, hermostuttaa, ehkä hiukan jopa pelottaa – sunnuntaina nähdään, kuinka käy!

Lisää tietoa Sähköiskusta tapahtuman Facebook-sivuilla:

https://www.facebook.com/events/573816582773284/

- Aino, 2. vuosikurssin opiskelija

Susanna Leinonen - Veteen piirretty

Ajatuksia koreografi Susanna Leinosen kanssa työskentelystä ja fiiliksiä enskarin lähestyessä!

Nyt alkaa olla kaikilla jo vähän perhosia vatsassa, kun Veteen piirretty -teoksen ensi-ilta lähestyy kovaa vauhtia! Viimeisiä valo- ja ääniharjoituksia viedään, ja pian jo odotetaankin kulisseissa vuoroa astua lavalle... Sitä ennen palataan kuitenkin hiukan taaksepäin, siihen, mistä koko työprosessi alkoi, ja mitä kaikkea se on pitänyt sisällään. 

Aloitimme harjoitukset tammikuussa heti koulun alettua, ja pääsimme jo ensimmäisissä treeneissä kunnolla vauhtiin. Veteen piirretty on Susanna Leinonen Companyn And the line begins to blur -teoksen pohjalta rakennettu kokonaisuus. Teos pitää sisällään paljon hyvin tarkkaan mietittyä liikemateriaalia, joten lähdimme liikkeelle suoraan koreografiapätkien harjoittelusta. 

Susanna painottaa työskentelyssä liikkeen kuljettamista eteenpäin käsillä, tarkkaa artikulaatiota aina sormenpäistä varpaisiin asti, pitkiä venytettyjä linjoja sekä energian virtaavuutta. Ahaa-elämyksiä siis riitti, jopa niin paljon, että kerran piti nousta yöllä peilin eteen harjoittelemaan. Jokainen sai paljon korjauksia ja mietittävää, ja oli todella hienoa lähteä kehittämään itseään yhdessä motivoituneen ryhmän ja koreografin kanssa.

Liikemateriaali vaati alkuvaiheessa paljon keskittymistä ja analysointia, sillä en ollut tehnyt aikaisemmin samankaltaista tyyliä. Liikkeisiin syventyminen oli mielenkiintoista, ja joka treeneissä oivalsin paljon uutta. Pikkuhiljaa kun aloin päästä sisälle teoksen liikekieleen ja maailmaan, sain lisää varmuutta ja pystyin alkaa keskittymään liikkeen loppuun asti viemiseen ja yksityiskohtaisuuteen.

Teoksessa on soolo- ja duetto-osuuksia, joista saan jännittää teoksen aloittavaa sooloani. Sooloa on hiottu ja sitä on aina hyvä fiilis vetää, kun vain pääsee pienestä alun kuumotuksesta vauhtiin. Sitten saakin ihailla muiden taitavien tanssijoiden tekemistä ja Susannan hienoa koreografin työtä.

Susanna vaatii paljon ja kannustaa tekemään koko ajan paremmin ja tarkemmin, mikä on ajanut jokaisen meistä antamaan sata prosenttia ja ylikin. Tuntuu, että kaikki ovat menneet kuukauden aikana tanssijoina ihan huimasti eteenpäin.

Meille kaikille on ollut suuri etuoikeus työskennellä huipputaitavan Susannan kanssa. Töitä tehtiin kunnolla unohtamatta kuitenkaan huumoria ja naurua, vaikka välillä mentiinkin aika tukka putkella ja verenmaku suussa. Kaikki oli kuitenkin vaivan arvoista, ja saimme hienon teoksen kasaan. Kiitos ihana Susanna ja niin taitavat kanssatanssijat!!

Veteen piirretty esitetään Tampereen Musiikkiakatemian Pyynikkisalissa, tervetuloa katsomaan! Vapaa pääsy!

To 18.2. klo 19

Pe 19.2. klo 19

La 20.2. klo 16 ja klo 19

-Heini

2. vuosikurssin opiskelija

Lisää kuvia tulossa myöhemmin!

Tutkimusmatka koreografin työhön

Helmikuun 18. päivä saavat ensi-iltansa Susanna Leinosen ”Veteen piirretty”-teoksen kanssa esitettävät opiskelijoiden omat taiteelliset työt. Mukana on niin sooloja kuin ryhmäkoreografioitakin. Oman sooloni esitin jo viime keväänä ja nyt olen haastanut itseäni ryhmäkoreografian parissa. Ensimmäisen oman ryhmäteokseni ”Ja olet ollut siinä koko ajan” tekeminen on ollut todella antoisaa ja opettavaista. Tänä keväänä myös luokkatoverini Verna, Nella ja Suvi ovat puurtaneet ryhmäkoreografioiden parissa ja yhdessä olemmekin voineet ratkoa työskentelyyn liittyviä haasteita. Nyt loppusuoran häämöttäessä pysähdyimme hetkeksi pohtimaan, mitä prosessista on jäänyt mieleen.

Tunnelmia teoksen ”Ja olet ollut siinä koko ajan ” ensimmäisistä lavaharjoituksista.

Me kaikki aloitimme työskentelyn listaamalla mielenkiintoisia asioita, ilmiöitä ja liikkeellisiä ajatuksia. Itse huomasin olevani kiinnostunut pysähtymisestä, sillä tanssissa huomio keskittyy helposti liikkumiseen ja pysähtyminen unohtuu. Pysähtymisen teema onkin ollut koreografiassani sekä liikkeellinen, että ajatuksellinen lähtökohta ja olen halunnut tarkastella sitä useista eri näkökulmista. Oma lähtökohtani työskentelyyn on siis ollut alusta asti vahvasti sidoksissa valitsemaani teemaan ja näkemykseeni siitä.

Verna puolestaan pohti teoksensa ”Miksette syö leivoksia?” lähteneen liikkeelle pikemminkin liikkeellisen työskentelyn ja työryhmän jäsenten kautta. Ajatus murentumisesta ja vahvuudesta oli mukana alusta asti, mutta selkeä ajatuksellinen ydinsanoma konkretisoitui hänelle vasta työprosessin puolivälissä, kun teos itse alkoi vaatia sellaista rakentuakseen eheäksi kokonaisuudeksi.

Nellan ja Suvin yhteinen teos ”SILMITÖN” taas lähti liikkeelle kaverusten yhteisestä kiinnostuksesta katseen ja fokuksen merkitykseen. Nellalle aihe oli tärkeä myös tanssijana kehittymisen kannalta. ”Sinänsä sääli etten itse tanssi tässä teoksessa, sillä nimenomaan fokusoimisen ja katseen merkitystä tulisi kehittää myös omassa tanssijuudessani”, Nella pohtii.

Teoksen ”SILMITÖN” tanssijat viimeisissä harjoituksissa treenisalilla

Päätimme kaikki jo ennen työskentelyn aloittamista, ettemme halua tanssia omissa teoksissamme vaan keskitymme mieluummin rauhassa koreografin rooliin. Työskentely yhdessä tanssijoiden kanssa alkoi kokeilemalla erilaisia asioita. Annoimme tanssijoille liikkeellisiä tehtäviä, valmista materiaalia tai vapauden improvisoida. Omassa teoksessani kehittelimme liikemateriaalia muun muassa kuvien ja oman kalenterin inspiroimina.Vaikka työskentely olikin yllättävän sujuvaa, kohtasimme myös paljon haasteita. ”Opin, että koreografian tekemisen haaste on eri vaihtoehtojen määrä ja valinnanvaikeus. Huomasin, että usein kannattaa luottaa omaan intuitioon, eikä kannata tuomita mitään ennen kokeilemista. Tekemisen kautta löysin ensimmäistä kertaa kipinän koreografin työhön”, Nella pohtii. Suvi taas koki vaikeaksi erillisten kohtausten asettumisen teoksen kokonaiskuvaan. Yhtäkkiä kaksi erillistä kohtausta eivät toimikaan peräkkäin tai siirtymät kohtausten välillä on mahdoton toteuttaa. ”Myös musiikkien valitseminen oli tosi haastavaa”, Suvi lisää.

Vernalle haastetta tuotti yllätyskeikka Kajaani tanssii -tapahtumaan. ”Lähtiessämme Kajaaniin esiintymään, esitys sai kestää vain kahdeksan minuuttia. Teoksen lopullinen kesto on yli 13 minuuttia, joten samat asiat piti tiivistää viisi minuuttia lyhyemmäksi kokonaisuudeksi. Kajaaniin lähtö tuli myös niin yllättäen, että se muutti treeniaikatauluamme todella paljon. Toisaalta nämä haasteet ovat myös vieneet teosta paljon eteenpäin. Lisäkeikkahan on aina parasta mitä esitykselle voi toivoa!” Verna kiteyttää.

Huutajat teoksesta ”Miksette syö leivoksia?”

Kuva: Huutajat teoksesta ”Miksette syö leivoksia?”Ajankäyttöä on ollut haastavaa arvioida. Olemme harjoitelleen pääosin viikonloppuisin, sillä viikot ovat olleen niin kiireisiä, ettei ylimääräisille treeneille ole löytynyt sijaa. Tämä on ottanut ajoittain koville, kun viikossa ei ole välttämättä lainkaan lepopäiviä. Onneksi tanssijamme ovat olleet motivoituneita ja sitoutuneet harjoituksiimme. ”Parasta ovat olleet hetket, kun tanssijat ovat innostuneet jostain asiasta yhtä paljon kuin koreografi itse. Väsymyksestä ja pitkistä viikoista huolimatta tekemisen meininki ja tanssijoiden panostaminen joka treeneissä on ollut antoisaa katseltavaa”, Nella kehuu.

Toimiva ja motivoitunut työryhmä onkin ollut korvaamaton voimavara emmekä enää yhtään ihmettele, miksi tanssin ammattikentällä palkataan ensisijaisesti hyviä tyyppejä eikä vain teknisesti taitavia liikkujia. ”Minulle tärkeintä teoksessa ja sitä tehdessä on ollut mahtava työryhmä, joka on uskonut minuun ja yhteiseen päämääräämme. Treeneissämme on ollut aina aikaa nauraa. Se on minulle henkilökohtaisesti tärkeää. Vaikka teemme töitä, teemme ne yhdessä ilon kautta. Tanssijani, äänisuunnittelijani ja kotini tuki on ollut minulle korvaamaton. En olisi pystynyt tähän ilman heitä”, myös Verna toteaa.

Nyt ensi-illan lähestyessä on tullut aika opetella antamaan teos tanssijoiden käsiin. Täytyy luottaa, että oma visio toimii ja tanssijat ottavat sen haltuunsa taidolla ja tunteella. Iloitsen jokaisesta tanssijastani ja toivon heidän erottuvan näyttämöllä omina ihanina persooninaan. Haluaisin, että heidän rakkautensa tanssiin voisi välittyä yleisöön asti. On ollut hyvin palkitsevaa nähdä taitavien ystävien ottavan koreografiset ideat omikseen ja tekevän niistä parempia kuin itse uskalsi kuvitellakaan.

Me kaikki olemme ensikertalaisia koreografin roolissa, joten voimme olla ylpeitä jo siitä, että olemme saaneet teoksemme valmiiksi. ”Olen yhdessä työryhmän kanssa luonut teoksen. En vain tanssibiisiä vaan oikean tanssiteoksen. Jo se on niin siistiä, että on syytä olla ylpeä!” Verna iloitsee.

- Iiris, 2. vsk opiskelija

Teokset nähtävissä Helmi-tanssiteosten illassa Tampereen konservatorion Pyynikkisalissa (F. E.

Sillanpään katu 9) Vapaa pääsy!

Torstai 18.2. klo 19

Perjantai 19.2. klo 19

Lauantai 20.2. klo 16 ja 19